Mane

Torstai 22.6.2023 Hain vuokra-auton Lintulahdesta. Iso rotisko, ilmastointi ei toiminut, oli kuuma ja hiostavaa. Saimme kamat kyytiin. Matkalla Mäntsälässä Lidl ja Kahvila Lähimmäinen, sitten Myrskylän kautta kivoja pikkuteitä, osa tuttuja vuoden 2021 pyöräreissulta. Mökillä (pieni vanha tupa) purimme kamat, söimme vähän, saunoimme, oli rentoa. Juhannusaatto 23.6.2023 Vuosi sitten olimme Lissabonissa, nyt täällä Verlassa. Nukuin hyvin, aamulla S teki pannukahvia. On rauhallista. Illalla kävimme Verlan Helmessä katsomassa juhannustansseja. Yhden miehen orkesteri tanssitti, oli paljon sakkia, oluet 7 euroa täälläkin, ranskalaisia iso lautasellinen 6 euroa. Pari joimme ja sitten kotiin. Oli kaunis ilta, kävimme saunassa. Lauantai 24.6.2023 15. hääpäivä. Sen kunniaksi aamulla vohveleita ja kuohuviiniä Verlan kahvilassa. Oli hyvää, ensin suolaiset, sitten yhteinen makea nutellavohveli, oi että. Muutoin päivä meni lepäillessä, sauna illalla. Sunnuntai 25.6.2023 Paluumatkalla kävimme V...

Kesäkuu 2023 · 4 Facebook-päivitystä, joista 2 ryhmissä 1.6.–27.6.2023 Torstai 1.6.2023 klo 18.29 · ryhmässä Roihuvuori · 📍 Strömsinlahden Venesatama · 1 kuva Joku on jättänyt skootterinsa lintujen ruokintapaikalle. Kahvat ja rekisterikilpi jo on syötykin. Perjantai 2.6.2023 klo 9.11 · ryhmässä Maata pitkin matkustavat Mistä johtuu, että moni ei osaa etsiä Ranskan, Saksan, Tanskan tai edes Ruotsin rautatieyhtiön nimeä ja web-sivua Googlella? Onko Google-osaaminen yleensäkin surkea vai menevätkö ihmiset lukkoon, kun ajatus siirtyy junamatkustamiseen? Onko sama ongelma lentoliikenteessä ja jos ei ole, niin miksi ei? Lauantai 3.6.2023 klo 20.16 Kaksi motoristia ajeli Espalla koväänisillä pyörillään. Niissä oli jotain vikaa: piti koko ajan kaasutella, koska moottori ei käynyt tyhjäkäyntiä. Raukat eivät osaa säätää pyöriään. Vai olisiko niin, että motoristit saavat kovasta äänestä ja pärinästä jotain seksuaalista nautintoa? Olisiko se uskottavampi selitys. Tiistai 27...

Lauantai 17.6.2023 Aamiainen parvekkeella, kävelylle. Rio aukesi vasta yhdeltätoista, olin siellä puoli tuntia aiemmin ja istuin terassilla. Näin mustarastaan peseytyvän koirien kulhossa. Voisikin viedä eläimille vettä pihalle, jonkin kivan astian. Illalla Börjen synttärit Riossa. Valkyriansin keikka jäi väliin, koska synttäreillä oli niin kivaa: ystäviä, juomaa, hyvää runoutta ja musaa. Sunnuntai 18.6.2023 Wohoo! Ennätys! Olen nyt eniten Helsingin pyöräiltävissä olevia katuja, polkuja ja muita pyöräillyt Wandrer.earth-palvelussa: 56,7 % (1976,6 km / 3429,4 km). Toisena olevalla on 3,5 km vähemmän. Jee. Siis kaikista maailman ihmisistä eniten Helsingin katuja pyöräillyt olen minä. Ainakin Wandrer-palvelun mukaan. Tämän päivän retki Helsingin koillisosiin oli 61 km, josta uusia katuja 29 km. Oli 29 astetta, aika lämmin, pelkäsin nenän palavan ja lähdin siksi kotiin vähän aiemmin. Illalla Riossa Faarao Pirttikangas, sen jälkeen kävelimme uimarannalle. Kaunis ilta. Tiistai 20.6.202...

“Haudatkaa minut ylösalaisin ja kutittakaa ohimenessänne jalkapohjista”, pyysi Faarao Pirttikangas keikkansa alussa. Kuolema oli aina läsnä, on aina läsnä, Faaraon lauluissa, elämän raadollisuus. Faarao ei laula muodikkaista poliittisista aiheista, ei valita ilmastonmuutoksesta, ei epätasa-arvosta. Faarao on varmasti niistäkin tietoinen, ja ehkä hänellä olisi niihin jotain sanottavaakin, mutta hän keskittyy ikiaikaisiin, eksistenliaalisiin kysymyksiin elämästä, kuolemasta, rakkaudestakin kierolla tavallaan.  Faaraon soittaessa vaara on lähellä. Kitara - tällä kertaa uusi vibrakampinen “vielä minä opettelen tätä käyttämään” - kerii ilmoille välillä kauniita, mutta pääosin pelottavia ääniä. Kitaransa taikojen päälle Faarao laulaa, vai manaako, tekstejään, joita on parempi kuunnella porukalla kirkkaassa kesäillassa kuin yksin marraskuun pimeydessä. Kielikuvat ovat tarkkoja, havainnot rehellisiä, Faarao ei päästä kuulijaansa helpolla.  Voisiko Faaraota kuvailla vertaamalla mu...

Saksalaisen nykyromaanin, kuulemma parasta saksaa kirjoittava, Bernhard Schlinkin pari vuotta sitten ilmestynyt novellikokoelma on taitaruudessaan, kielen yksinkertaisuudessa, tarinoiden syvällisyydessä likimain ylittämätön. Luin kokoelman suomeksi, mikä hieman alkoi harmittaa. Osa lauseista ei ilmeisesti käänny luontevasti suomeksi, pronominien viittausuhteet katoavat tai vaativat tekstin sujuvuuden katkaisevia muutoksia. Olisi pitänyt lukea saksaksi. Ehkäpä myöhemmin.  Kirjan kertomukset eivät kuitenkaan kärsi pienistä kieliongelmista. Kertomukset ovat kohta 80-vuotiaan Schlinkin elämänkokemuksen värittämiä. Jokaisen aiheena on jokin menneisyydessä tapahtunut vääryys, pelkuruus, selittämätön muutos. Novellien päähenkilöt ovat Schlinkin ikäpolvea, eläneet läpi Saksan nousun, Itä-Saksan diktatuurin, sodanjälkeiden kansallisen syyllisyyyden taakan. Niiden aikana elämä on ollut tavanomaista, useat ovat tehneet jonkinlaisen uran, joutuneet kauaksi ystävistään, jopa sukulaisistaan. Nov...

Mitä tapahtuu, kun pannaan yhteen itä-helsinkiläinen rap-perinne, Frööpelin palikoiden naivismi, hieman itseironisesti kirjoitetut tekstit ja hyvä soittotaito? No, siitä syntyy Roihuvuoresta ponnistava Keronsuo-yhtye.  Keronsuon kokoonpanoon kuuluu kaksi laulajaa, joista toinen tuuraa välillä räppäävää basistia, huolellisesti soittava vähäeleinen kitaristi ja rytmisssä pysyvä rumpali, joka ei tee soitostaa numeroa. Yhtyeen esiintymisessä keskiössä ovat kolme laulajaa, joilla kaikilla on hyvin omanlaisensa tapa esiintyä ja laulaa. Erilaiset laulutyylit sopivat yhteen ja pysyvät nuotissa. Lavaesiintyminen on teksteihin sopivan animoitua ja naivistista.  Yhtyeen kappaleet kertovat nykymaailman ongelmista. Toisinaan kuulijalle jää epäselväksi onko yhtye korostetun itseironinen vai onko se tosissaan. Molemmat vaihtoehdot ovat hyviä, joskin rock-luola Bar Loosessa kuulija toivoo valinnan kääntyvän itseironian suuntaan.  Keronsuo on täysin omanlaisensa, ja siksi se on syytä käyt...

Lauantai 3.6.2023 Illalla kävin yksin keskustassa katsomassa, mikä meininki Espalla. Oli aika viileää, paljon lintuja, ihmisiäkin, joku möi muumimukeja. Sitten kävin juomassa pari olutta Sivukirjastossa. Pride-sakki mellasti iloisesti. Keskiviikko 7.6.2023 Illalla ystäville illalliselle Maunulaan, ensin ajelin katuja, sitten kaupassa. Olimme viidestä kymmeneen, sitten fillareilla kotiin. Näimme pikaratikankin. Se ajoi ensin vastaan ja sitten samaan suuntaan ohitsemme. Eka kerta ikinä, kun se menee ohitseni! Ihana, kohta lähtee liikenne kulkemaan, alkusyksystä varmaankin. Perjantai 9.6.2023 Töiden jälkeen poljin Vuosaareen, jatkoin katujen bongailua ja näin käpytikan pesällään Mellunmäen metsässä. Riossa oli ollut kirjanjulkkarit, ostin kirjan ja tapasin tuttuja. Maanantai 12.6.2023 Poljin töihin, viimeisiä katuja Tammisalossa, vielä jäi sata metriä, samoin Vilhonvuoressa, mutta sain samalla Siltasaarenkadun pitkästä aikaa. Oli ihana hiljainen aamu, ei kuuma, ei kovin tuulinen, l...

Helsingin Sanomat, Mielipide, 2023 tai myöhemmin On raukkamaista syyllistää lapsia lukutaidon heikkenemisestä. Aikuisten vika se on. Vai oletko sinä aikuinen viimeksi kuluneen viikon aikana lukenut kirjaa? Oletko lukenut kirjaa niin, että lapsi näkee sinun lukevan? Entä onko kodissasi kirjoja? Onko edes aikakauslehtiä? Jos sinulla on lapsia, käytätkö yhtä paljon rahaa ja aikaa lapsen lukemiseen kuin lapsen urheiluharrastukseen? Jalkapallo maksaa tonnin vuodessa, ostatko lapselle kirjoja tonnilla? Vietkö lapsen kirjastoon montaa kertaa viikossa lukuharrastuksen pariin? Seuraisitko vierestä ohjattua lukupiiriä, jossa lapsesi lukee ja kuulee muiden lukevan? Järjestäisitkö sellaisen? Jos aikuiset eivät lue, eivät lue lapsetkaan. Jos aikuiset antavat ymmärtää, että urheilu on paljon tärkeämpää kuin lukeminen, lapset uskovat. Jos olet oikeasti huolissasi lasten lukutaidosta, ala lukea itse ja lapsesi kanssa. Osta kirjoja, lukekaa niitä yhdessä. Ei pidä ruikuttaa, että koulun pitäisi pann...