Mane

  Millaista elämä oli 1880-luvun Suomessa? Miten nuoret miehet silloin löysivät merkityksen elämälleen, millaista oli rakastaa ja rakastua ja millaista oli opiskella, miten elämässä saattoi päästä nopeasti eteenpäin sattumalla sopiviin suomalaisuuspiireihin ja miten elämä oli kovin erilasita Turun konepajoilla kuin Pohjanmaalla pappina. Ja miten nuorena koettu suuri epäoikeudenmukaisuus voi pitkään suistaa elämän raiteiltaan koston kaipuussa.  Näistä ja monista muista osin ikiaikaisista, osin hyvinkin aikaansa sitoutuneista aiheista koostuu Järnefeltin kertomus veljeksistä. Heidän isänsä on pappi itäisessä Suomessa, kuolee ennen aikojaan ja perhe menettää kaiken pakkohuutokaupassa. Veljekset joutuvat erilleen: päähenkilö Henrik opiskelemaan Helsinkiin (ei tule mitään, ei pysty päättämään mitä opiskelisi), isoveli Johannes papiksi Pohjanmaalle, Gabriel Turkuun ja siellä Henrikin mielestä alempiarvoisiin töihin konepajalle, ja Uuno-kuopus opiskelemaan.  Äiti muuttaa Johanne...

Daniil Kozlovin vanhemmat muuttivat Pietarista Turkuun 1990-luvun alussa mukanaan pieni Daniil, joka kasvoi venäläisenä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kasvuympäristönä oli monikansallinen lähiö, jossa aluksi kaikki meni Ok, mutta sittä vähitellen ja viimeistään päiväkodissa ryssä-leima muutti kaiken.  Yhtäkkiä Daniil alkoi tajuta, että hän ei kelpaisikaan itsenään vaan olisi aina venäläisyyden ilmentymä, ryssä. Tätä leimaa hän sitten eri tavoin yrittää peittää, poistaa, olemalla kovis, kehittämällä peiteroolikseen kovanaaman Herra D:n ja opettelemalla puhumaan ilman vierasta korostusta. Vaan turhaa on kaikki, leimasta ei pääse eroon, ja vaikka pääsisi ulkoisesti, se pysyy sisällä.  Kirja on kokoelma kertomuksia, jotka alkupuolella vaihtelevat aikatasosta toiseen, mutta vähitellen muuttuvat kronologiseksi kasvukertomukseksi. Daniil kasvaa, mutta niin kasvaa tai ainakin muuttuu yhteiskunta hänen ympärillään, ja viimeistään vuonna 2022 ryssyys on taas vaikea leima, josta ei pääse ...

Kirjan takakansi kertoo kerrankin kaiken kirjasta ja silti ei mitään. Kirjassa pääosassa ovat sekä talo itärajan tuntumassa, Hallan talo, ja sen viimeisin asukas Hilja, jonka elämää saamme seurata 1960-luvulta nykypäivään. Saamme myös seurata talon elämää, sillä talo on todellakin elävä, muuttuva olento 1713 vuoden isovihasta alkaen. Ja välillä seuraamme Suomen historiaa tuolta kaukaa menneestä nykyisyyteen, vahvojen naisten elämää hyvin ankarissa oloissa.  Kirja on todella taitavasti kirjoitettu. Vaikka se etenee tavallaan menneestä nykyiseen, nykyisyys on menneen muotoilemaa ja kumpikin paljastuu vähitellen. Aivan alussa olemme Hiljan kanssa Hallan kuistilla 1960-luvulla, pääsemme todistamaan hänen rakkauttaaan ja valintojaan vähitellen. Sitten tarina vie meidät eri ajankohtiin, joissa Hallan asukkaat ovat vaihtuneet ja jossa sukupolvet ovat syntyneet ja kuolleet ja perineet Hallan aivan sen alkuperäisen asukkaan Pietan saneleman testamentin mukaan.  Kirjan rakkaustarinat ni...

Heikki on suuren talon poika jossain itäisessä Suomessa vaarojen mailla. Naapurissa on toinen talo, jonka omistaja on uuditusmielinen ja myy tilansa (ja sen läpi kulkevan kosken) keinoittelijalle. Heikin isä ei moisesta perusta, mutta vähitellen luonto antaa periksi ja hän lähettää Heikin Helsingin kouluun, josta hän valmistuu. Helsingissä on menossa suomalaisuuden nousu. Heikki joutuu sen pyörteisiin, on puheita ja juhlia ja kova pyrkimys ottaa maa haltuun venäläisiltä, luoda suomalainen kulttuuri. Tätä vaihetta Järnefelt kuvaa omakohtaisen kokemuksen myötä tarkasti. Ylioppilaiden elämä tulee hyvin kuvatuksi, samoin juhlissa pidetyt puheet.  Sattumien kautta Heikki palaa takaisin kotitilalle, yrittää sielläkin nostattaa henkeä vaan  huomaa maaperä huonosti itäväksi, palaa takaisin Helsinkiin, jossa tilanne on muuttunut. Ei enää idealistista pyrintöä vaan ankaraa vallantahtoista ja omaa etua tarvoittelevaa poliittista peliä. Ei se semmoinen Heikkiä miellytä, mutta onnekseen hä...

Matkustin vuonna 1989 Tampereelta Helsinkiin aloittaakseni opinnot Helsingin yliopistossa. Matka kesti pari tuntia eikä siitä jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville. 100 vuotta aiemmin vastaavan matkan tekee Kuopiosta varakkaan liikemiehen poika Antti Ljunberg, kaupungin kermaa ja äitinsä lellikki. Antin matka on ikuistettu Juhani Ahon pienoisromaaniin Helsinkiin.  Ja millainen matka onkaan. Aluksi äiti vetistelee, mutta Antti pysyy kovana, ei anna liikutuksen näkyä, koska onhan häntä kohdannut vakava takaisku. Hän on rakastunut toiseen, joka ei hänestä välitä vaan kihlautuu jonkun muun kanssa. Pah, parempi lähteä Helsinkiin, pois tuppukylästä ja siten näyttää tytölle kuka mitä osaa!  Matka on pitkä ja kulkuvälineet hitaita. Ensin höyrylaivalla Savonlinnan kautta Lappeenrantaan, joska Riihimäen kautta Helsinkiin. Samaan laivaan sattuu vieläkin rikkaamman isän rahoilla leveilevä ylioppilas. Poijaat ovat poikia ja innostuvat näyttämään toisllleen, miten viina maistuu ja sikari...

Historia tallentuu monenlaisiin paikkoihin. Kaupungin historia on suurelta osin sen kauppojen, kahviloiden, ravintoloiden ja toki myös muistomerkkien, museoiden historiaa. Vaikka eläisikin kaupungissa jatkuvasti, siis vaikka kaupunki olisi kotikaupunki kuten Helsinki on minulle, sen historiaa on vaikeata muistaa. Vaikka muistaisi missä taannoin tapasi käydä kahvilla tai oluella, missä oli joskus innostavimmat kulmat, niin millään ei muista mitä oli milloinkin.  Muistin tueksi voi lukea kirjoja. Osassa dekkareita on hyvinkin tarkkaa kaupunkikuvaaa, mutta parhaiten mennyttä voi muistella lukemalla matkaoppaita. Ne kertovat mikä oli parasta just silloin kun opas on julkaistu.  Vuoden 2013 Mondon Helsinki-opas kertoo, että keskeiset ravintolainstituutiot eivät ole vaihtuneet. Savoy, Elite, Sea Horse, Kosmos olivat jo silloin, mutta toisaalta pröystäilevämmän fine diningin mestoista moni on kaatunut. Samoin kaikki mainitut kasvisraflat Silvoplestä alkaen. Kahvilatkin ovat pysyneet,...