Mane

  Helsinki ja lippakioskit. Missään muualla ei yhtä hienoja vanhoja lippakioskeja eri puolilla kaupunkia. Vaikka kioskit ovat saman suunnitelman tai samojen suunnitelmien toteumia, ne ovat kaikki yksilöitä, luonteikkaita. Kukin tarjoaa hyvin valittuja juomia ja ruokia. Tänään vierailin Il Beccossa Tove Janssonin puistossa. Siellä sain herkullista viiniä italialaiseen tapaan naksujen kanssa. Suosittelen kioskin proseccoja, joista vaalea on roseeta parempaa. Kävin myös Linnakosken puistossa Puolen hehtaarin lippakioskissa. Siellä erikoisuutena ovat tuoreet pullat ja keksit. Lapsille on keppihevosia lainattavaksi ja esterata valloitettavaksi. Kävin myös tsekkaamassa Mannerheimintie varren uuden puiston ja matkustin lautalla Kruunuvuoreen. Turistina pyöräilyä kertyi 32km. Kuvia Instassa. #manenkesähesa2026  

Ystävyys, Instagram, kadonnut lapsuus ja yhteiset teinivuodet, aikuisuus, ahneus ja petos. Siinä Johanna Forssin Pitojen ainesosat.  Maria ja Marianne ovat tutustuneet jo lapsena Kuopiossa. Marian vanhemmat olivat kiireisiä, etäisiä ja rikkaita. Mariannen yksinhuoltajaäiti oli lämmin, huolehtiva ja köyhä, ailahteleva. Mariannen piti ottaa vastuuta jo nuorena itsestään ja äidistään, Maria sai kasvaa teininä rauhallisemmin. Yhdessä he löytävät taiteen, erityisesti valokuvauksen. Maria pääsee opiskelemaan, valmistuu, päätyy töihin museoon. Marian elämä kuluu toisin, ankaralla itsekurilla hänkin valmistuu yliopistosta. Ystävykset joutuvat erilleen ja tapaavat Marianne rikastuttua, päädyttyä Instagram-julkkikseksi, joka järjestää suuret juhlat, joihin hän kutsuu Marian. Juhlat ovat suuruuden lisäksi pinalliset. Ihmiset kuvaavat itseään, postaavat maanisesti. Forss kuvaa nykyisen SoMe-julkisuuden raadollisuutta, pinnallisuutta viiltävästi, mikä tekee kirjan alun kiusalliseksi, nolous val...