Mane

  Luulotauti se vasta ikävä vaiva onkin. Aina kun lehdessä jokin tauti mainitaan, oireet iskevät. Yleensä on syöpä, diabetes tai sydäntauti tai kihti, mutta viime aikoina minua on vaivannut syyhy melkein joka kerta lehden nettisivut avattuani. Klassinen luulotautinen ramppaa lääkäreillä tutkimuksissa. Mitään ei löydy, mikään ei tautia helpota, koska tutkimukset aina ovat puutteellisia. Näin kertoo asiaa käsittelevä artikkeli netissä. Minä en käy lehdestä minuun tarttuneiden vuoksi lääkärissä. Olisihan se noloa, jos tautia ja vaivaa ei olisikaan, menisi siinä rahat (työnantajan toki) ihan haaskuuseen. Ja se vasta olisikin, jos tutkimukisissa tauti tai vaiva paljastuisi, sehän todistaisi luulonin! Ei, en mene lääkäriin vaan odotan seuraaava artikkelia, mainintaa jostain sairaudesta tai vaivasta. Se aina parantaa edellisen! Tänään ei vielä yksikään tauti ole vaivannut, joskin jalkapohjien kipeys huolestutti kunnes tajusin sen johtuvan todella huonoista kengistäni, joissa jalkani aina ...

I säni sai ensimmäisen sydänkohtauksensa 47-vuotiaana, kun minä olin 9-vuotias. Muistan äitini hädän, pakenin sitä nojatuolin alle. Sairaalassa isä näytti turpealta, mutta ei valittanut vaan jatkoi vitsailuaan kuten mitään ei olisi tapahtunut.  Isäni nuorena Isäni sairaus jatkui, hän sai toisen sydänkohtauksen ylioppilasvuonnani, tai ehkä hänet silloin ohitusleikattiin. Sairaalavuoteeltaan hän saksankielen opettajana antoi minulle vinkkejä ylioppilaskokeisiin. Juhliin hän toipui. Myöhemmin seurasi sydänpysähdyksiä, toinen leikkaus, tahdistin ja lopulta kuolema juuri ennen 70-vuotisjuhlia.  Minulla on näistä asioita trauma, joka oireilee hypokondriana. Pelkään sairauksia, erityisen pahasti pelkään sydänsairauksia ja diabetestä, johon isäni isä kuoli vähän yli 70-vuotiaana. Pelko on kummallinen kaveri, iskee milloin vain, ei tarvitse edes fyysistä tunnetta alkaakseen. Yhtäkkiä vaan olen aivan varma, että olen sairastunut, joudun kohta sairaalaan tai äkkikuolen. En halua sairaala...

Hahaa! Mittausten mukaan meikämane on terve. Jaan tässä vähän MyDataani. Se on omaani, saan sitä jakaa! Quantified self ja sitä rataa... Olut pitää potrana! verenpaine noin 120/80 eli oikein hyvä (vaihtelee päivittäin +/- 5, suolan ja unen määrä vaikuttaa) kokonaiskolestroli 3.3 (suositus alle 5) ja LDL 1.8 (suositus alle 3) ja trigly 1.5 (suositus alle 2) ja HDL 0.8 (suositus yli 1) hemoglobiini 155 (suositus 134-167) lepopulssi 43-46 (athlete-tason arvo!) ja max pulssi jotain 190 paikkeilla. painoindeksi 27 (suositus alle 25) Riskini saada sydän- tai aivoinfarkti on näiden lukemien valossa pienehkö - FINRISKI-laskurin mukaan alle 1% seuraavan 10 vuoden aikana. Kuntoilu, terveellinen ruoka ja statiinilääkkeet ovat näiden lukemieni salaisuus. Ilman statiineja kokonaiskolestroliarvoni nousee noin arvoon 6.5, mikä on jo vaaraksi elämäni jatkumiselle. Hienoa, että tiede on keksinyt statiinit!

Lääkärini - ja jo useampi aiempikin - on vihjaillut verenpaineeni olevan koholla. Ovat sanoneet, että pitäisi kotona mittailla, jotta verenpaineen todellinen taso selviäisi. Vastaanotollahan paineet usein jännityksestä ja kiireisestä tilanteesta johtuen ovat usein koholla. Olen vältellyt mittaamista. En tiedä miksi. Pelotti kai hieman. Sitten luin kuitenkin kohonneen verenpaineen vaikutuksista elimistöön: sydän laajenee, munuaiset tärveltyvät, sydäri uhkaa ja aivohalvauskin on todennäköinen. Päätin, että asia on selvitettävä. Ryhdyin mittaamaan verenpainettani muutama viikko sitten. Virallisten ohjeiden mukaan olen mitannut paineet aamuin illoin ja kirjannut tulokset. Tuloksista olen sitten laskenut - ohjeiden mukaan - neljän päivän liukuvia keskiarvoja. Tulokset ovat nyt seuraavat. Keskiarvot laskussa! Yläpaine on laskenut liki 9 yksikköä. Alapaine on laskenut 7 yksikköä. Aika hyvin! Paine on laskenut, koska samalla kuin aloitin mittaamisen - ja huomasin paineen oleva...

Liikenneturvallisuutta on tapana mitata liikenteessä kuolleiden määrällä. Liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta voi lukea seuraavan tavoitteen . Liikenneturvallisuustyön visio on, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai  loukkaantua vakavasti liikenteessä. Tavoitteena on jatkuva liikenneturvallisuuden parantuminen siten, että liikennekuolemien määrä puolitetaan ja loukkaantumisten määrää vähennetään neljänneksellä  vuoteen 2020 mennessä. Vertailukohtana käytetään vuoden 2010 tasoa.  Jos saavutamme tavoitteen, vuonna 2020 liikenteessä kuolee noin 130 ihmistä. 130 nykymenolla kuolevaa jää henkiin. Hienoa! Vaan onko tämä mittari oikea? Ettei vaan liikenteessä kuolisi koko ajan enemmän ihmisiä. Kun liikenne lisääntyy ja motorisoituu, ihmiset liikkuvat yhä vähemmän omin voimin (kävellen, pyöräillen, hiihtäen, juosten). Mitä vähemmän ihmiset liikkuvat, sitä enemmän he sairastuvat diabetekseen, sydäntauteihin ja muihin vähitellen, mutta lähes varmasti tappaviin sairauk...