Mane

Ystävyys, Instagram, kadonnut lapsuus ja yhteiset teinivuodet, aikuisuus, ahneus ja petos. Siinä Johanna Forssin Pitojen ainesosat.  Maria ja Marianne ovat tutustuneet jo lapsena Kuopiossa. Marian vanhemmat olivat kiireisiä, etäisiä ja rikkaita. Mariannen yksinhuoltajaäiti oli lämmin, huolehtiva ja köyhä, ailahteleva. Mariannen piti ottaa vastuuta jo nuorena itsestään ja äidistään, Maria sai kasvaa teininä rauhallisemmin. Yhdessä he löytävät taiteen, erityisesti valokuvauksen. Maria pääsee opiskelemaan, valmistuu, päätyy töihin museoon. Marian elämä kuluu toisin, ankaralla itsekurilla hänkin valmistuu yliopistosta. Ystävykset joutuvat erilleen ja tapaavat Marianne rikastuttua, päädyttyä Instagram-julkkikseksi, joka järjestää suuret juhlat, joihin hän kutsuu Marian. Juhlat ovat suuruuden lisäksi pinalliset. Ihmiset kuvaavat itseään, postaavat maanisesti. Forss kuvaa nykyisen SoMe-julkisuuden raadollisuutta, pinnallisuutta viiltävästi, mikä tekee kirjan alun kiusalliseksi, nolous val...

Inkku Kärkkäisen Kirsikankukkia-sarja on edennyt kolmanteen ja viimeiseen osaansa. Ammattijärjestäjä Minna Mattila on edellisen kirjan jälkeen saanut kaksoset, muuttanut keskustasta omakotitaloon Haukilahteen ja elää onnellisena mutta stresaantuneena ruuhkavuosia. Kaksosten lisäksi kiirettä luo omasta ajastaan kiinnipitävä aviomies, ikääntyvä ja omapäinen äiti ja espoolaiseen tapaana koirakin pyörii jaloissa.  Minna kutsutaan tekemään tv-sarjaa, jossa hän auttaa ihmisiä pääsemään eroon koteihinsa pesiytyneista sotkuista eli tavararöykkiöistä. Osa ihmistä on tuttuja aiammista teoksissa, mikä tuo kirjaan jatkuvuutta ja syventää jo tuttuja hahmoja. Osa on uusia, ja heidän kauttaa kirja kertoo erilaisia elämäntarinoita.  Päinvastoin kuin kirjasarjan aiemmissa teoksissa tavaroiden ja kotien järjestely ei ole keskiössä. TV-sarja ja sen tekeminen luovat kehykset, jossa Kärkkäinen voi kommentoida espoolaisten, keski-ikäisten, keskiluokkaisten ihmisten elämää. Kirja on täynnä sekä luki...

Rose on kadonnut 1970-luvulla, tyttärensä pantu muide intiaanien ja puoli-intiaanien ja reservaatissa asuvien suomalaisten ja ties keiden kanssa. Eletään kahdessa ajassa , vuodessa 1973 ja sitten 2018. Rose on siis kadonnut, jättänyt jälkeensä kirjeen, jonka tytär saa, palaa ensimmäistä kertaa 45 vuoteen reservaattiin. Siellä vastassa, vastaanottamassa samoja hahmoja kuin kauan sitten. Muistot elävät kuin maanalaiset virrat, tuntemattomin tein, ja isäkin on muistinsa menettänyt, poliisille koko ajan rikoksia ilmoittamassa.  Rose on poissa ja silti läsnä. Vuonna 1973 on tapahtunut jotain, joka tapahtuu yhä, eikä se ole kaunista, ei ylevää vaan alhaista, iljettävää. Tätä tytär selvittää, tapaa koko ajan reservaatissa eläneitä, muistelee mitä olisi voinut olla, mitä oli ja ihmettelee mistä on kyse.  Tunnelma syvenee, vähitellen löytyy tunneleita, ja jotenkin lukijan mieleen nousee Twin Peaks, ja kaikki joka tapahtuu taas. Kirja on kiehtova, mutta sen lukemista vaivaa - ehkä vältt...

Elämää Kalliossa sota-ajoista 1970-luvulle kuvaava Saision esikoisteos palkittiin hetimiten ilmestyttyään. Kirjasta on tehty tv-sarja ja sitä on luettu ahkerasti. Minä satuin saamaan sen käsiini Berliinin Fischerinselillä majoillessani, ja DDR:n historian lomassa kirjan lukeminen oli kiehtovaa. Työväestön elämä, pyrkimys parempaa tai ainakin siedettäviin asumisoloihin on syynä Berliinin isojen Plattenbau-taloihin, ja keskeistä Saision teoksessa.  Teos kertoo Marjasta, joka saa tyttärensä Eilan romanttisen rakkauden myötä, mutta romantiikka katoaa kuten Eilan isä. Marja nai uuden miehen, onhan kaksin helpompaa, ja saa lisää lapsia. Elämä on ankaraa, rahat vähissä, työpaikat raakoja, pomot epäreiluja, työ terveyttä uhkaavaa. Viina virtaa, suhteet häilyvät. Asunnot ovat pieniä, yksityisyyttä ei kenelläkään missään.  Eila kasvaa nuoreksi, kapinoi, pakenee tilannettaa välillä uskonnollisiin piireihin, välillä muihin. Kapina on tärkeää, sen muodot satunnaisia kuten nuorilla yleensäk...

Vanha viidakon laki kertoo, että kun Mustanaamio lähtee kävelylle, mummot ja männynkävyt väistävät. Kävely on vakava asia, ei lainkaan sellaista tallustelua kuulokkeet korvissa. Ei lainkaan vaan kävely on meditaatiota, luovuutta, ja sillä on omat lakinsa. Näitä lakeja on yhtä monta kuin on niistä kirjoittanut. ja heitähän riittää. Kas kun tutkimusten mukaankin kävely lisää luovuttaa, avittaa ajattelua.  Nastamuumio-kustantamon julkaisema Tien riemut kirjoituskokoelmassa kirjailijat ja ajattelijat kertovat omista kävelyistään, säännöistään, kokemuksistaan. Kirja on hyvin pelkistetty. Siinä ei ole esipuhetta, se ei kerro miksi juuri nämä kirjoitukset ovat valitut. Käännöstyö on hieman huolimatonta, kirjoitusvirheitä on melkein yhtä paljon kuin minun arvioissani.  Kirjoituksissa on toistuvana teemana luonnon ihmettely, kävelyseuran toivotut ominaisuudet ja paikat, joissa kävely on joko ollut suurenmoista tai joihin kirjoittaja haluaisi päästä. Vanhemmissa teksteissä on mukana tut...

Karjalaisista evakoista kertova kirja alkaa kahden sivun karjalankielisellä muistelmalla. Lukija pinnistelee, huomaa ymmärtävänsä, tajuaa vanhan naisen muistelevan jotain kaukaisia asioita. Kiinnostus herää, mistä on kysymys.  Kysymys on kahdesta päivästä kesällä 1951 Pohjois-Karjalan Nurmeksen maaseudulla. Nainen on Anastina, eli Naisi. Hän ja miehensä Feodor ovat joutuneet kahdesti jättämään kotinsa, Pohjanmaan kautta Nurmekseen asutustilalle päätyneet. Olot ovat ankarat, pellot kiviset, elätettävä on Feodorin äiti Tatjana, ikäloppu mummo, ja viisi lasta.  Tatjana kuolee, on jo kauan ollut huonona. Kirjan tapahtumat koostuvat ortodoksisten, karjalaisten ruumiinvalvojaisten järjestämisestä ja viettämisestä, minkä jälkeen mummo seuraavana päivänä haudataan luterilaisin menoin.  Kertojana on Naisi, joka joutuu kantamaan vastuun hiljaa ja nöyrästi. Hän myös muistelee menneitä, aivioliittonsa alkua, yhden lapsena kuolemaa. Naisi taiteilee kahden kulttuurin välissä. Siinä mis...

Ihastuttavan hyvin kirjoitettu (ja käännetty) kertomus naisten elämästä 1970-luvulla, nuorten kapinasta, naisten vapautumisesta, kirjailijuudesta, Saksan RAF:sta, punkin synnystä, ja ties mistä vain.  Kirjan on kerrottu Alicen näkökulmasta. Hän on kasvanut äitinsä luona maaseudulla, äiti on originelle taiteilija-juustolan omistaja. Alicen isä on jo ennen hänen syntymäänsä muuttanut pääkaupunkiseudulle, jossa Alicelle syntyi sisar hyvin pian hänen jälkeen. Lukiossa Alice kyllästyy maaseutuun, muuttaa isänsä luo rivitalon vierashuoneeseen.  Isä uusi vaimo on diplomaatti, ulkomailla opiskelllut, emansipoitunut. Isä on kuuluisa valokuvaaja. Äidin ystävät sukunka puolelta upporikkaista, mukana kuuluisia näyttelijättäriä, joiden luona hurjia juhlia ja vapautunut elämäntapa.  Alice nauttii elämästään, koulusta, ystävistään, ryhtyy kirjoittamaan kirjaa, joka ehkä osin perustuu hänen omaan elämäänsä, kouluunsa, erääseen kesään jolloin tapahtui järisyttäviä. Tapahtumat aaltoilevat ...

Takakannen mukaan Tokarczukin kirja on feministinen ja jungilainen tulkinta sumerilaisesta (4000 vuotta vanhasta) Inanna-myytistä. Kirjailija selostaa mistä on kyse jälkisanoissaan.  Olisi pitänyt lukea jälkisanat ensimmäisenä. Niistä käy selville miten ja millaisessa kulttuurissa sumerilaiset myyttinsä loivat ja miten kirjailija on yhdistänyt hyvin säilyneen myytin muiden antiikin myyttien ja uskontojen luomiskertomusten kanssa.  Vaan niin en tehnyt. Ryntäsin päätä pahkaa lukemaan kirjaa alusta alkaen ja jouduin myyttisen meiningin sekoittamaksi. Inanna-myytissä Inanna, jumala, lasketuu kaksoissisarensa luo maan alle, manalaan, tuonelaan seitsemän portin kautta. Joka portilla hän joutuu luopumaan vallan symboleistaan, vaatteistaankin. Lopulta hän tapaa sisarensa, loukkaa tätä, tulee neuvoston tuomitsemaksi kuolemaan, kuolee. Inannan palvelija odottaa manalan portilla ja sopimuksen mukaan kolmen päivän jälkeen lähtee hakemaan jumalilta apua. Kaksi kieltäytyy, kolmas luo kärpäs...

Hotakaisen Pirkka-firmalle eli Keskolle yksinoikeudella kirjoittama romaani on taattua Hotakaista. Proosa on napakkaa, lauseet lyhyitä, miehet (pääosan Toni ja varastomies ja ihan jokainen) ressukoita, naiset vahvempia.  Tarinan keskiössä on muistisairas Helmi, jonka Toni ja Mira löytävtä metsästä. Helmi ei tiedä kuka on, ei osaa edes puhua, kuvittelee Tonin ja Miran asunnon hotelliksi, karkaa, varastaa fillarin, päätyy ostarille ja siellä varastomiehen auton takakonttiin, josta nappaa mukaansa huumeita, jotka piilottaa Tonin ja Miran talon kellariin ja asuntoon. Huumeet ovat Karhun, joka uhkaa varastomiestä ja kaikkia ja lopulta ne löydetään. Helmi päätyy sosiaaliviranomaisten haltuun, kotihoitoon.  Helmin menneisyys alkaa vähitellen paljastua. Hän on ollut Hanoi Rocksin manageri, koska kertoi levyhtiölle mitä rock-menestys vaatii ja kunnes takkutukkien elämän toisteisuus alkoi ottaa päähän. Helmi elää muistamatonta elämää kaverinsa Ailin kanssa. Ailin paras kaveri on Jeesus....

Moniääninen, episodimainen pienoisromaani kertoo Leonardo da Vincin elämän: miten hänen äitinsä tuli kaapatuksi Italiaan jostain kaukaa Volgan tai muun suuren joen varrelta, miten nuoren naisen ostanut rikas mies silloisen tavan mukaisesti saattoi orjansa raskaaksi ja miten hellämielisenä antoi lahjakkaalle pojalle mahdollisuuden.  Poika kasvoi vapautuneen orjan lapsena, lahjakkuutensa myötä pääsi mestareiden oppiin piirtämään ja kuvanveistämään, miten silloisessa yhteiskunnassa sodomia oli sekä yleistä että tuomittavaa, ja miten lahjakkaasta Leonadosta vähitellen tuli historiassa tunnettu yleisnero.  Leonardolla oli joustava moraali. Kun Italian kaupunkivaltiot sotivat keskenään, Leonardo onnistui pysymään voittajien puolella puolta herkästi vaihtaen. Hän työskenteli eniten maksavalle ja turvallisuuden takaavalle.  Ja sitten jossain vaiheessa Leonardo tuli maalanneeksi Mona Lisan, joka kirjan mukaan ei ollut ylimys vaan niin sanotusti tavallinen tallaaja.  Kirja on ...

Harvoin kirjan nimi kertoo tarkalleen mistä kirjassa on kyse. Lena Anderssonin uusin teos on nimensä mukaisesti tutkielma ihmimillisestä käyttäytymisestä eli siitä miten me ihmiset käyttäydymme toistemme seurassa. Kirjassa on tusinan verran erillisiä tutkielmia, jotka viittaavat toisiinsa ja muodostavat yhteinäisen tutkielman.  Esipuheessa Andersson viittaa toiseen kirjailijaan, jonka mukaan ihmistä ei erota tietkoneesta sielu vaan ruumis. Tämä on hyvä huomio AI-keskustelussa: AI ei oikein voi olla ihmisen kaltainen, koska AI:lla ei ole ruumista eikä se siten ole yhteydessä toisiin ruumiisiin kuten ihmiset.  Kirjan olennaiset havainnot liittyvät kieleen ja kommunikaatioon. Joskus yksikin puolihuolimaton lause, muutama sana, voi muuttaa kuulijansa elämän. On niin helppoa ymmärtää väärin, tulkita muiden sanat (ja teot, eleet, ilmeet, tai myös tekemättömyys) väärin, ei kuten puhuja (tekijä) on ne tarkoittanut vaan kuten itse kuulijana, oman ajattelutapamme tai ennakko-oletuksiemm...

Ranskassa on mystiikkaa. Siellä ihan jo torilla käyminen ja ruuan ostaminen on jotain elämää suurempaa, puhumattakaan Pariisin hautausmaista ja hienostohotelleista ja niissä työskentelemisestä. Siis ihan eri tasoisesti fantsua kuin vaikka Saksassa. Heikkilän kirja ottaa ranskalaisuudesta, jonka Heikkilä hyvin tuntee, kaiken irti. Ihmisiä, tiloja, maisemia, ruokia, tuoksuja, aivan kaikkea kuvaillaan hyvin tarkasti, adjektiiveja säästelemättä. Kirja ei jätä lukijan mielikuvituksen varaan mitään, kaikki on selkeästi kuvattu.  Tarina perustuu jossain eteläisessä Ranskassa olevaan uskonnolliseen kulttiin, johon päähenkilö suomalainen Rebekka uskoon kadonneen Simo-veljensä jossain vaiheessa päätyneen. Rebekka tapaa Pariisin hautausmaalla hautajaiskuokkavierailullaan ranskalaisen Cecilen, joka uskoo siskonsa päätyneen saman kultin hoiviin.  Ja niinpä Rebekka lähtee etsimään kadonneita kultin maatilalle. Tilalla on vahvasti kulttimainen meno, jäsenten elämää rajoittavat Neitsyt Marian...

Ilmastonmuutos ja sitä ruokkiva öljyteollisuus ovat tärkeitä aiheita, joista ei varmasti ole kerrottu tarpeeksi romaanitaiteen keinoin. Emma Puikkosen kirja on siksi ajankohtainen nyt aivan kuten varmasti olisi ollut 10 vuotta sitten ja valitettavasti lienee myös 10 vuoden kuluttuakin. On syytä kertoa mistä öljy on peräisin, miten se löydettiin ja saatiin yhä tehokkaammin maasta ylös poltettavaksi aina 1860-luvulta alkaen, miten autoistuminen ja öljykriisi törmäsivät 1970-luvun Hollannissa ja miten öljyllä rikastuneen Norjan teinit ja nuoret aikuiset ahdistuvat ja ryhtyvät radikaaleihin toimiin vuonna 2028.  Kirjan ajallinen kaari on pitkä. Kertomus kulkee pääosin kolmen eri naisen näkökulmasta. Ida kasvaa öljyboomin (kirjassa öljyryntäyksen) keskellä USA:ssa, Lotten 1970-luvun autottomien sunnnuntaiden Hollanissa ja Astrid ystävineen pyrkii sabotoimaan öljyteollisuutta 2020-luvulla. Kaikki henkilöt ovat kokonaisia, heidän elämänsä kiinnostavat yhteevetoina ajastaan. Kunkin kotiolo...

Hienosti sommitellussa pienoisromaanissa Elsa ja Tom lähtevät matkalle. Tapaamme heidät tullissa odottamassa vuoroaan, jonossa muiden kanssa. Elsa on puhelias, Tom kiusallisen vaitonainen, ovat olleet yhdessä vuoden nettipalvelussa tavattuaan. On siis nykyaika, mitä ei muutoin huomaisi, tapahtumat ovat pääosin menneessä, aina Elsan lapsuudessa asti, matkoissa Pietariin silloin kun se oli vielä Leningrad.  Kirjassa on kaikkitietävä kertoja, joka kertoo mitä Elsalle tapahtuu odotushuoneessa, millaisia muut ihmiset ovat. Ensimmäisen luvun jälkeen Elsa saa oman äänensä, joka on kertojasta erilainen sekä luonteeltaan että kirjaintyyliltään. Tapahtumat siistyvät Elsan äänen myötä kauemmas menneeseen.  Jono etenee, tarina etenee, Elsan ja kertojan mieleen tulevat yhä enemmän antiikin tarut, Venäjän historia ja aina jossain välissä Elsan ja Tomin suhdetta haittaava puheliaisuus ja sen puute.  Kirja yllätti huolellisuudellaan, tarkkuudellaan. Se on Joel Haahtelan romaanien kaltain...

Karl Axel Björkin tutkimukset jatkuvat. Tällä kertaa hän, kaverinsa pikkusisko Ida, ja apulaisensa Valkama saavat selvittääkseen monimutkaisen rikoksen. Iäkkäät leskimiehet on saatu houkutuslinnun avulla rakastumaan ja heiltä on erilaisin liikuttavin tarinoin huijattu rahat pois. Kun yksi uhri häpeissään tappaa itsensä, Björk ryhtyy selvittämään.  Kirjan tarina on melko tavanomainen rikostarina. Tekijät paljastuvat vähitellen, poliisit ovat osin toistaitoisia ja poliisiasemalla on paskat pomot. Rikollisista osa on surkeita ja pelokkaita, osa katalia ja vaarallisia. Tarina tapahtuu Helsingin keskustassa 1920-luvulla, ja kaupunki on keskeinen henkilö. Sivukuja, työläisten asunnot, saunat ja salakapakat, teatterit, oopperat ja elävät kuvat tulevat tutuiksi. Ajankuva on tarkkaa - jopa Tampereen yliopistoa edeltäneen Kansalaiskorkeakoulun perustaminen mainitaan, puhumattakaan kahviloista ja niiden tarjoomuksista.  Björk on nyt kihloissa pikkuserkkunsa Lisbethin kanssa. Suhde syvene...

Tämä kirja taitaa olla jotain feel good -genreä. Sellaista, jossa on kivoja pieniä sattumuksia kivojen keskiluokkaisten ja keski-ikäisten elämästä, pieniä riitoja ja rakkaussuruja, mausteeksi vielä mustasukkaisuutta ja sukupolvien välistä kyräilyä. Ja niin on hyvä - ja varmasti olisi kuunneltuna vielä parempi.  No, Noora (ilmeiseti sarjan päähenkilö) on eronnut, saanut velattoman talon puolikkaan, ostanut halvan kaksion ja sen lisäksi maalta, pikkukylästä, tönön, jossa on verstas. Sinne hän päättää laittaa joulupuodin, jossa möisi itse tekemiään toffeita ja siskonsa kutomia pipoja ja muuta sellaista tarpeetonta mutta niin ilahduttavaa joulun tarpeistoa.  Kauppa sujuu ihan OK, mutta jo ennen kaupun perustamista, kesällä, Noora on ryhtynyt vehtailemaan naapurin Mikon kanssa. Mikko on sellainen aikamiespoika, joskin kerran eronnut ja raitistunut alkoholisti, joka asuu lähellä äitiään, joka on Mikosta mustasukkainen ja ei kelpuuta Nooraa, koska Mikon ex-Hanna oli parempi.  Mi...

Sota on ohi. Suomessa vallitsee ankara rauha, jonka varmistaa valvontakomissio. Suomen armeija on kätkenyt aseena ympäri maata soihin, talojen välipohjiin ja ties minne, ja tästä vihin saanut punainen Valpo on yhteistuumin komission kanssa etsintäkuuluttanut kätkijät.  Kaukopartiomies Aarne Salo on paennut Tukholmaan englantilaisen vaimonsa Helenin kanssa. Elämä on köyhää, mutta Helenin raskaus luo toivoa tulevaan. Yhtäkkiä Aarneen otetaan yhteyttä: asekätkökartta on joutunut Kainuussa vääriin käsiin ja ja uhkana on kartan päätyminen Valpon ja venäläisten käsiin.  Aarne on aina valmis partiomies ja lähtee selvittämään asian, hakemaan kartan takaisin kätkijöille. Helen lähtee mukaan. Alkaa seikkailu, johon sotkeutuu Aarnen kommunistiveli Hugo, Ilomantsin koko kylä. Elämä on ankeaa rajaseuduilla, ruokaa vähän, täit ja luteet kiusaavat, väkivalta yleistä eikä naisella ole arvoa. Vaikka maassa näennäisesti vallitsee laillisuus, ei sitä rajaseudulla tunneta: voima ja aseet määräävä...

Lentokone matkaa kohti tuntematonta määränpäätä. Osa penkeistä on peitetty pressuilla, kukaan ei tiedä mitä pressujen alla on. Matkustajat eivät ihmettele pressuja, he katselevat Titanic-elokuvaa, ainoaa tarjolla olevaa. Lentokoneen ainoa stuertti ihmettelee pressua ja sen peittämiä penkkejä, mutta ei ehdi tutkimaan asiaa, koska hänen on tarjoiltava ruokaa ja juomaa, molemmat lopussa ja päiväys menneisyydessä. Koneen kapteeni ei kuuluta mitään, ainoastaan välillä laittaa turvavöiden merkkivalon päälle.  Koneen ruumassa majailee suuri harmaa koira, joka kärsii punkeista kunnes stuertti vesipulloja hakiessaan nyppii punkit pois ja laittaa ne pullon tulevaa käyttöä varten. Käyttöä ei ilmene.  Tarina koostuu matkustajien keskusteluista ja stuertin kertomuksesta matkustajien tarpeista ja toiveista. Tapahtumat sijoittuvat jonnekin ilmastomuutoksen jälkeiseen aikaan, matkustajista vanhemmat muistelevat aikaa ennen suuria muutoksia, nuoret ovat niihin tottuneet. Henkilöihin viitataan ...

Vuonna 1994 ilmestyi ensimmäinen Risto Rytin “tieteellisin menetelmin” kirjoitettu elämäkerta. Sen kirjoittajaksi oli valtioneuvoston Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen valittanut professori Martti Turtolan, joka sai työhönsä runsaat varat ja kolme vuotta. Aiemmin oli - Turtolan esipuheen mukaan - julkaistu muutama kevyempi kertomus Rytistä, hieman riskaabelisti, koska sotasyyllisenä tuomittu, maamme pelastajaksi mainittu Ryti oli yhä 1980-luvulla NL:n epäsuosiossa ja varovaisuus hänen muistellessaan maamme virallisen linjan mukaista viisautta.  Sitten ilmestyi tämä nyt vuonna 2025 käsiini sattunut Turtolan kirjoittama teos. Millainen se on yli 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen. No, perusteellinen, perinteinen, varovainen ovat ensimmäisenä mieleen tulevat adjektiivi. Kirja seuraa Rytin elämää vuodesta toiseen lapsuudesta varakkaan maatilan poikana, lahjakkaana koululaisena ja ylioppilaana, nopeasti lakimiehenä asemansa vakiinnuttaneena Kordelinin oikeana kätenä, kolmekymppisenä kansa...