Anna In maailman hautakammioissa / Olga Tokarczuk

Takakannen mukaan Tokarczukin kirja on feministinen ja jungilainen tulkinta sumerilaisesta (4000 vuotta vanhasta) Inanna-myytistä. Kirjailija selostaa mistä on kyse jälkisanoissaan. 

Olisi pitänyt lukea jälkisanat ensimmäisenä. Niistä käy selville miten ja millaisessa kulttuurissa sumerilaiset myyttinsä loivat ja miten kirjailija on yhdistänyt hyvin säilyneen myytin muiden antiikin myyttien ja uskontojen luomiskertomusten kanssa. 

Vaan niin en tehnyt. Ryntäsin päätä pahkaa lukemaan kirjaa alusta alkaen ja jouduin myyttisen meiningin sekoittamaksi. Inanna-myytissä Inanna, jumala, lasketuu kaksoissisarensa luo maan alle, manalaan, tuonelaan seitsemän portin kautta. Joka portilla hän joutuu luopumaan vallan symboleistaan, vaatteistaankin. Lopulta hän tapaa sisarensa, loukkaa tätä, tulee neuvoston tuomitsemaksi kuolemaan, kuolee. Inannan palvelija odottaa manalan portilla ja sopimuksen mukaan kolmen päivän jälkeen lähtee hakemaan jumalilta apua. Kaksi kieltäytyy, kolmas luo kärpäset, jotka sitten pelastavat Inanna, herättävät hänet henkiin. Neuvosto päästää hänet manalasta, kun hän lupaa lähettää toisen tilalleen, ja neuvosto laittaa demonit perään varmistamaan. Loppuosa myytistä käsittelee tämän toisen valitsemista. 

Siinä se, vahvaa kamaa. Tässä kirjassa Tokarczuk kertoo myytin moniäänisesti, monen eri henkilön kertomana, toisteisesti, sekoittaen alussa sci-fi-kuvastoa, lopussa jopa hieman kalevalaista kerrontaa. Kirjoitustapa on myyttinen ja hankala seurata, on vaikea tajuta mitä tapahtuu, kuka haluaa mitä ja miksi. Toisinaan kerronta on unenomaista, toisinaan kummallisen realistista. 

Taitava teos, jonka luin väärin. Lue sinä se oikein. Olen varma, että opit paljon. Kerro sitten minullekin, koska minä en nyt jaksa lukea kirjaa hetimiten toistamiseen.