Mane

  Ylihuomenna aloitan duunit. Aion mennä joka päivä toimistolle, koska a) siellä on ihmisiä ja ihmisten kanssa on kivaa. b) toimistoni lähellä on paremmat ja useammat lounasraflat kuin kotini. c) työni on täysin riippuvainen kollegoista, joista ainakin osa on toisinaan toimistolla. Ehkäpä he ottavat minusta mallia ja ryhtyvät käymään toimistolla usein. d) toimistolle on 8-12 km fillarilla. Se on just hyvä aamupolkaisu, ei tule hiki, mutta tulee päivän minimiliikunta e) jos sataa, toimiston viereen pääsen bussilla kotini vierestä alle puolen tunnin. f) keskittyminen on paljon helpompaa toimistossa kuin kotona. Helpointa keskittyminen rautatieasemalla ruuhka-aikana ja muissa vastaavissa vilkkaissa paikoissa. Se nyt vaan olisi (minulle, ei ehkä sinulle eikä sinun serkullesi tai kaimallesi) ihan saakelin typerää jäädä himaan töihin. En ikinä ottaisi vastaan työpaikkaa, jos minulla ei olisi mahdollisuutta mennä toimistolle alle 10km päähän himasta. Sellainen elämä olisi aivan painajais...

  Aion nyt työttömänä pyrkiä jatkamaan vähän syömistä ja paljon liikkumista. Se on kivaa ja saattaa parantaa työnsaamisen todennäkköisyyttä: kertovathan tutkimukset että pitkät pärjäävät paremmin kuin lyhyet, miksei sitten salskea pärjäisi paremmin kuin pullea. Huomasin näet Saksassa pyöräillessäni, että kun syö vähemmän ja liikkuu enemmän, kutistuu. Sehän on tietenkin triviaalisti totta, koska ikiliikkujaa ei ole. Mutta silti moni väittää toisin! Helppoa, joskin vaatii tietoista ruuan välttelyä. Ruokaa ja ruuantapaista on nykyisin tarjolla hyvin halvalla joka paikassa. Buffetit notkuvat, karkkia ja jäätelöä on kaupassa enemmän kuin vihanneksia (hyllymetrein mitattuna). Energiaa saa, jos haluaa, tolkuttomia määriä pikkurahalla. Jotenkin on kivempi olo, kun on pikkaisen kutistunut. Vaatteet eivät purista, penkistä pääsee ketterämmin ylös, pyöräillessä ylämäet tuntuvat loivemmilta ja peilistä ei tuijota läski. Nastaa. Tukan voisin kyllä kammata.

Viikon työmatka tai lomamatka maata pitkin Lontooseen? Onnistuu, jos käyttää viikonloput matkustamiseen ja elämästä nauttimiseen. Kun lähtee Helsingistä 17.30 perjantaina, ehtii la illaksi Hampuriin (ja ehtii myöhäisen kevyen illallisen ennen yöunia) ja sieltä sitten su iltapäiväksi Lontooseen. Lontoossa töitä ma-to ja perjantaina matkaan kohti Tukholmaa. Matkalla ehtii tekemään viikon aikana rästiin jääneet hommat ja muistiinpanot etc. Ensin Hampuriin ja sieltä yöjunalla Tukholmaan (tai Travemünden kautta laivalla yön yli Malmöön ja sieltä eteenpäin). Tukholmasta sitten laivalla Turkuun etc. Tai jos ei haittaa saapua vasta maanantaina aamupäivällä Helsinkiin, niin voi lähteä Lontoosta vasta la aamulla. Tämä on kyllä hankalampaa, koska yöjuna Hampurista ei kulje la. Travemündestä laiva kyllä kulkee. Parempi siis palata jo pe aamusta lähtien ja tehdä pe töitä junassa. Aina sitä jotain voi tehdä, vaikka kirjoittaa luonnoksia kynällä ja paperilla tai lukea kirjaa ja dokumentteja. Tai vain...

Työmatkapyöräily on monella tavoin hyödyllistä. Pitää peruskuntoa yllä, säästää aikaa ja rahaa julkisiin kulkuneuvoihin verrattuna, piristää ja virkistää. Polkimia pyörittäessä ajatukset assosioivat vapaasti, monet vaikeatkin ongelmat ratkeavat. Tänään ei kyllä ollut ongelmia ratkottavaksi. Vaan joskus ei ole niin mukavaa. Esimerkiksi tänään aamulla ei ollut mukavaa, mutta syy oli ihan omani. Lähdin sateeseen polkemaan ilman sadevaatteita. Oli olevinaan aikapula, laiskotti, en viitsinyt palata pihalta kotiin neljänteen kerrokseen vaihtamaan vaatteita. Lähdin polkemaan sateessa Roihuvuoresta Kaisaniemeen. Sateisena aamuna heijastimet näkyvät Kukaan muu ei lähtenyt pyöräilevän työmatkabussimme aamuvuorolla. Olivat jo menneet menojaan tai sitten eivät pitäneet 1 asteen vesisadetta sopivana pyöräilysäänä. En minäkään, mutta päätin kokeilla - työmatkani kun kulkee metron vartta, joten olisin voinut vaihtaa kulkuneuvoa. En vaihtanut. Painoin menemään, vastatuuleen ja sateeseen. Pi...

Roihuvuoren pyöräilevä työmatkabussi ei pelkää sadetta, tuulta eikä pyörätiet liukastaneita keltaisia lehtiä. Tänään Aleksis Kiven päivänä bussin reitti oli pidentynyt. Bussi kulki Roihuvuoren tilapäisestä kylätalosta Herttoniemenrannan kautta Kulosaareen. Kulosaaressa Itäväylän varren meluesteen kesäisin mitättömän vihreät ja liki huomaamattomat pensaikot liekehtivät kaikissa oranssin, keltaisen ja punaisen väreissä. Bussin matkustajat olivat haltioissaan, mutta onneksi muistivat olevansa myös kuljettajia. Matka jatkui, kukaan ei käynyt puskassa. Kulosaaren sillalla bussailijat keskustelivat vilkkaasti tulevista liikennejärjestelyistä. Miten sujuu pyöräily talvella? Pystyykö kaupunki auraamaan uudet rampit? Miten käy? Onko Roihuvuoresta Kulosaaren sillan pohjoispuolen rampin nykytila pyöräiltävä keskustaan Viikin kautta talvella? Viikin kautta on toki kivaa, kaunista ja kuntoa nostattavaa polkea, mutta matka on pidempi ja talvella pyörällä ei viitsi kukaan ylimääräisiä mutki...

Autoilevan ihmisen aika kuluu autoillessa. Autoillessa ei voi ajatella, koska pitää koko ajan tarkkailla herkeämättä liikennettä. Ahtaassa, joskus jopa epämukavassa, tuolissa istuminen paikallaan, joskus aamuin illoin tuntikausia, ei myöskään auta ajattelua. Luovuus kärsii liikunnan, raittiin ilman ja päivittäisen samankaltaisuuden vuoksi. Maisematkin eli muiden autojen takalistot ovat samanlaisia päivästä toiseen. Autoilijan aivot Ei siis ole mikään ihme, että paljon autoilevat pitävät autoilua ja siihen välittömästi liittyviä asioita kaikkien asioiden metaforina. Kun autoilijan on tarpeen havainnollistaa jotain, hänen mieleensä tulevat liikennevalot tai kierroslukumittarit. Kun autoilija yrittää keksiä uuden käsitteen, hän mieleensä tulevat ensimmäisenä muiden autojen takapelleissä olevat sanat. Ennen kaikki oli turboa , nyt kaikki on  hybrid iä. Ihan mikä tahansa idea/asia/laite, jossa on vähintään kaksi osaa, on nykyisin hybrid. Hybrid sitä ja tätä. Kas kun ei putrid ...

Työmatkabussin kulkua ei pysty estämään sää eikä mikään mukaan luonnonvoima. Bussi kulkee, kun kuskit polkee. Keskiviikkona 29. toukokuuta 2013 bussilla oli jälleen kaksi vuoroa. Ensimmäinen vuoro lähti hieman myöhässä klo 7.33, koska kuskeilla riitti paljon keskusteltavaa Tuhkimon väliaikaisen kylätalon terassilla. Erityisen kiinnostavana kuskit pitivät edellisenä iltana mosaiikkikerhon koristelemaa betonimöhkälettä. Se on vaan niin hieno. Ensimmäisessä vuorossa oli kolme kuskia, jotka sopuisasti matkasivat yhdessä Merihaan vieritse ravintolalaiva Väiskin luo. Ensimmäinen vuoro lähdössä. Toinen vuoro lähti aikataulunsa mukaisesti klo 8.15. Vuorossa oli kuusi kuskia eli matkustajaa. Huhujen mukaan vuoro kulki rauhallisesti aikataulussaan. Perille se pääsi ja otatti itsestään kuvankin. Toinen vuoro perillä. Ensi viikolla 5. kesäkuuta pyöräilevä työmatkabussi lähtee vain klo 7.30 ja matkaa aamiaista syömään Suvilahteen, jossa Hepo tarjoaa aamiaista työmatkapyöräilijöill...

Asun Roihuvuoressa 9 kilometriä Helsinginn keskustasta itään. Työpaikkani on Otaniemessä, joka on yli 10 kilometriä keskustasta länteen. Konsulttina minun ei - onneksi - tarvitse joka päivä raahautua työpaikalle. Yleensä teen töitä asiakkaitteni luona tai jossakin keskustan etätyöpisteessäni (Rytmissä tai Kirjaklubilla). Pukumies pyörineen. 20 kilometriä on liian pitkä matka rauhallisesti ajettavaksi. Siksi pukeuden pyöräilyvaatteisiin (ajohousut ja -paita + kelin ja sään mukaiset päällyskerrokset). 8 kilometriä keskustaan sen sijaan pystyn hikoilematta pyöräilemään alle puoleen tuntiin. Siksi olenkin muutaman päivänä pyöräillyt asiakastapaamisiin puku päällä. Puvussa pyöräileminen on sujunut mainiosti. Mielestäni puvussa on kiva ja hauska pyöräillä: tulee rauhallinen ja juhlava olo. Aivan kuin mustavalkoisessa leffassa. Passolini tai jotain. EI sentään Kaurismäki. Muutamia edellytyksiä puvussa ajamisen onnistumiseen on. Polkupyörässä on hyvä olla ketjusuoja, jottei ho...

Roihuvuoren pyöräilevä työmatkabussi lähti tänään 8.5. keskiviikkona leikkipuisto Tuhkimosta Merihakaan. Ennen bussin lähtöä bussin ohjaaja keitti matkustajille, joista siis jokainen on myös kuski, kahvit. Kahvit maistuivat hyvin. Pannu tyhjeni alle vartissa. Ensi kerralla sitten isompi pannu käyttöön. Työmatkabussi lähdössä. Bussi virallinen ohjaaja Petteri N. oli estynyt, joten varaohjaaja johti bussin rauhallisesti polkien päätepysäkille. Matkaa kertyi noin 8 kilometriä ja aikaa kului 32 minuuttia, joista 2 minuuttia bussi seisoi Herttoniemen pysäkillä ja 4 liikennevaloissa. Osa matkustajista jatkoi matkaansa Kalasatamasta Alppilaan ja Kumpulaan. Loput jatkoivat töihinsä tai Hakaniemen torille kahville. Pullaa emme syöneet. Yhdessä on hurjan hauskaa pyöräillä. Kesäkuussa bussi voisi liikennöidä vaikka 2 kertaa viikossa. Suunnitelmissa on myös 550-bussin reittiä seuraileva pyöräilevä työmatkabussi Roihuvuoresta Otaniemeen.

Yritänpäs selvittää itselleni tärkeimpiä asioita työmatkafillaroinnista Helsingissä. Huomioni saattavat päteä muuallakin, mutta se ei ole laisinkaan varmaa. Vaatetus Vaatetus on valittava sään, matkan ja halutun nopeuden mukaan. Jos sataa, pitää pukeutua sadevaatteisiin. Jos aikoo pyöräillä enemmänkin, kannattaa ostaa alennusmyynneistä kunnon kalvovaatteet (Gore-Tex on paras, Haltin vastaava ei pidä vettä kuin tunnin) Mitä pidempi matka, sitä tärkempää on pukeutua kunnon pyöräilyvaatteisiin. Alle 10 km matkat voi ajaa - jos ei kiirehdi - työvaatteissakin. Yli 10 km matkoilla menee yleensä hermo, jos vaatteet  hiertävät tai jos täytyy varoa hikoilemista. Siksi pidemmille matkoille on hyvä pukeutua pyöräilyvaatteisiin. Niitä saa lähes normaalivaatteen näköisinä. Voi toki pukeutua kuten Tour de Francessa ammattilaiset. Se on kivaa. Fillarikin tuntuu kulkevan kevyemmin.  Jos haluaa ajaa nopeasti, pyöräilyvaatteet ovat tärkeät. Perillä on joka tapauksessa pakko käydä suihk...

Kilpailulla on merkitystä. Vielä vähän aikaa sitten Helsingistä saattoi lentää Ouluun Finnairin, Air Balticin tai Norwegianin koneilla. Finnair oli yleensä kallein, kaksi muuta kisasivat keskenään halvemmilla lipuilla. Yleensä muutamaakin päivää ennen matkaa saattoi ostaa lennot samaan hintaan kuin VR:ltä junamatkat. Selvästikään lennot eivät olleet kannattavia. Baltialaisilta loppuivat rahat tai usko. Baltic Air lopetti. Norwegian nosti välittömästi hintoja. Nyt ei enää alle VR:n hintojen lennä Ouluun ja takaisin. Hyvä niin: turhanpäiväinen lentely ei ole hyväksi millekään eikä kenellekään. Norwegian aikoo luoda kilpailu pidemmillekin lentomatkoille. Ainakin New Yorkiin aikovat lentää ja mukamas halvemmalla kuin muut. Ihme miten voivat olla halvempia: pitkällä matkalla polttoaine ja koneen vuokra dominoivat; ei ole juurikaan merkitystä sillä kuinka pitkään kone on maassa Amerikassa (siis kymmenillä minuuteilla ei ole). Veikkaan, että liput ovat halpoja, mutta ruoka ja juoma ja...

Yksi parhaista puolista duunissa on työni paikallisuus. Joudun matkustamaan hyvin harvoin Kehä III:n ulkopuolelle, oikeastaan en juuri koskaan edes Kehä I:n ulkopuolelle. Erityisen harvoin joudun matkustamaan työasioissani ulkomaille. 5½ vuoden konsulttiurani aikana olen matkustanut työtehtävissä 5 kertaa Ruotsiin ja kaksi kertaa Lontooseen. Siinäkin on ihan tarpeeksi. Lentäminen on ikävää puuhaa. Tänään matkustin Ouluun. Lento ei kestä kauaa, mutta erinäisistä epäonnisista aikataulusyistä jouduin lähtemään Helsingistä kotoani jo ennen aamukuutta. Ei ole hyväksi ihmiselle moiset aikaiset herätykset. Eihän sitä ehdi ennen viittä edes nukahtaa. Lentokentällä metallinpaljasti huomasi henkselini ja piippasi. Outoa. Pitäisi vissiin ottaa housut pois turvatarkastuksessa. Oulussa aurinko nousi myöhään.

Jos olen käsittynyt oikein, niin Jos työantaja ostaa/tarjoaa työntekijälle matkakortin (kuukausilipun) työmatkojen tekemiseen, syntyy verotettavaa etua, koska korttiahan voi käyttää myös perskohtaiseen liikkumiseen. Jos työnantaja maksaa matkakulut kuitteja vastaan, verotettavaa tuloa ei synny Verotettavaa tuloa ei myöskään synny, jos työnantaja (kuitteja vastaan) korvaa työntekijän auton pysäköinnistä syntyvät kulut vaikka ne olisivat miten suuret (esim 30 euroa päivässä). Mites sitten toimitaan, jos työntekijä ostaa oman kuukausikortin ja käyttää sitä työmatkoihinsa?  (Työmatkoilla tarkoitan tässä työnantajan asialla liikkumista, en vakituiselle omalle työpaikalla aamuin illoin saapumista ja lähtemistä.) Työnataja ei voi maksaa kohdan 1. nojalla kuukausikorttia, mutta voiko työnantaja maksaa kunkin matka matkakortin kertamaksun mukaisen? Jos voi, niin syntyykö taas verotettavaa etua, koska kertamaksujen kokonaissumma voi helposti olla suurempi kuin kuukausikortin hinta? ...

Piti tuleman syysmyrksy. Ei tullut. Tuli kuitenkin mainio etätyöpäivä, jonka aikana ehdin tehdä kaikki tänään tehtäväksi langenneet hommat, pitkästyä, käydä kävelyllä, ottaa päiväunet ja syödä lounaan. Töiden jälkeen klo 17 oli jo aivan pimeätä. Siksi olikin kerrassaan soveliasta lähteä tutkimaan miten sade on maan kastellut. Märkää oli ja kylmää, mutta 24 km fillaroin. Täytyy sanoa, että kokouksettomina päivinä on mukava tehdä etätöitä. Saa olla ihan kuten lystää, hoitaa terveyttää ja kuunnella hyvää musaa. Eikä ole pölyistä eikä meluista. Kohta tapaamaan kavereita Juttutupaan. Marraskuun tiistaitapaaminen.

Marraskuu: pimeys, kylmyys, tuulisuus, märkyys. Vaan minä en anna periksi. Vaihdoin retkipyörääni nastarenkaat (5 talvea ajetut Nokia 240:t) ja jatkan työmatkapyöräilemistä sitkeästi ja innokkaasti. Hauskaa se ei kyllä ole. Tänäänkin molempiin suuntiin tuuli vastan liki 10m/s ja muutenkin oli raskasta. Nastarenkaat hidastavat keskinopeutta 3-4 km/h, mikä on yllättävän paljon. Väittävät, että Schwalben nastarenkaat olisivat vähemmän raskaat ajaa, mutta minä en juuri nyt raaski sijoittaa renkaisiin 100 euroa. Joten jatkan painamista vanhoin renkain. Kasvaahan siinä lihasvoima ja hermotkin ehkäpä hieman. Kärsivällisyys. 18 km työmatkaan meni tänään noin 60 minuuttia. Pari viikko sitten ajoin sen alla 50 minuutin. Vaan mihin minulla kiire olisi.

Kun aamulla ei ole kokousta työpaikalla ennen kymmentä, sää on aurinkoinen eikä yöllä ole satanut, pyöräilen useimmiten Haltialan kautta työpaikalle. Matkaa on noin 30 kilometriä. Suurin osa matkasta on puistoa, pellonlaitaa tai metsän keskellä kulkevaa valloittavaa pyörätietä. Reitti on osapuilleen seuraava Matkan varrelle osuu hyvin vähän ongelmallisia kohtia. Liikennevaloja on ennen Viikkiä kaksi, Viikissä yksi, Lassilassa yksi Vihdintien yli. Eivät liikennevalot matkantekoa hidasta. Viikin jälkeen voi ajaa rauhassa ja autoista välittämättä 16 km aina Lassilan Teboilille asti. Perkaan jälkeen (kun on ihaillut  ravihevosia, jos hyvä säkä käy) voi nauttia Villa Elfvikin lähistön luonnosta. Erinomainen lintumesta, sanovat lintuja tuntevat. Haltialassa (viiri 4 kuvassa, 13 km) on valloittava maatila. Kaupunki viljelee maata ja kasvattaa eläimiä. On aika metkaa seurata possujen kasvamista ja tonkimista, ihastella hippilehmien leppoisaa elämää ja laskea lampaita - joita on l...

Sarjassamme työmatkareittejä vuorossa tänään suorahko reitti Roihuvuoresta Otaniemeen Hakaniemen torin kautta. Reitin pituus on hieman alle 19km. Matkaa kuluu aikaa noin 50 minuuttia. Julkisilla matka kestäisi hieman kauemmin, joten pyöräileminen on sekä terveellistä että tolkullista. Hakaniemen torin kautta on mukava ajaa aamuisin ja iltaisin. Torilla ja sen ympäristössä on aina paljon ihmisiä ja kaikenlaista toimintaa. Heitä ja sitä on kiva seurata. Toria ja sen ympäristöä monet välttelevät, koska pyöräilijöiden reitit ovat hieman huonosti merkityt eikä pinnoitteissakaan kovasti ole kehumista. Minun mielestäni maltillinen vauhti ja kiireettömyys ovat valttia. Jos liikaa ryhtyy ressaamaan, voi aina pysähtyä kahville. Matkan varrella on muutenkin paljon nähtävää. Kalasataman rakennustyöt edistyvät ja sekä reitit että maisemat vaihtuvat melkeinpä päivittäin. Töölönlahdella on kauniita puita, iloisia hölkkääjiä ja liikuttavan innostuneita koiria kävelyttäjineen. Töölön kir...

Asun Roihuvuoressa. Työpaikkani on Otaniemessä. Työmatkan voin taittaa joko bussilla 550 Roihupellosta Otaniemeen. Aikaa kuluu noin tunti, josta kävelyä 8 minuuttia metrolla Kamppiin ja bussilla 103 Kampista Otaniemeen. Aikaa kuluu noin tunti, josta kävelyä 15 minuuttia bussilla 58 Pasilaan ja sieltä bussilla 506 Otaniemeen. Tämäkin reitti vie aikaa noin tunnin, joskus hieman enemmän. Kävelyä noin 5 minuuttia.  polkupyörällä. Suorin reitti on noin 18 kilometriä ja siihen menee aikaa 50 minuuttia. Hieman kivempi reitti on 19 km ja kestää 52 minuuttia. Vielä kivempi reitti on 23 km ja se viekin yllättävästi vain 55 - 60 minuuttia. Suurenmoinen reitti on 30 km ja se vie 80 minuuttia. Ei liene ihme, että useimmiten pyöräilen töihin.  23 km reitti, jota yleensä pyöräilen töihin kulkee Viikin, Oulunkylän, Käpylän, Maunulan, Haagan kautta rantaradan varteen ja sieltä Perkkaan läpi Villa Elfvikin vierestä Otaniemeen. Reitti on varsin hyvä. Seuraavat pienet parannukse...