Mane

 Ensimmäinen kokonainen viikko sapattivuottani on nyt ohi. On 9. päivän ilta tammikuussa 2022. Istun kotonani työhuoneessamme, jossa on paljon kirjoja, kaksi työpöytää ja melko paljon kirjoja. Päivällä puolisoni työskentelee täällä filosofisten kysymysten parissa, illalla minä saan joskus kirjoittaa ja lukea täällä.  Yleensä vietän päiväni puoliksi olohuoneessa ja puoliksi makuuhuoneessa. Mitä teen? Miten saan aikani kulumaan? Teen mitä olen aina ennenkin tehnyt, tai siis viimeisten 10 vuoden ajan. Vietän aivan liikaa aikaa internetissä, erityisesti sosiaalisessa mediassa, joka on kyllä aikamoinen aika- ja huomiorosvo. Luen kirjoja ja pyrin tänä vuonna kirjoittamaan yhden kirja-arvion joka päivä. Kirjoja olen saanut 9 päivässä luetuksi 5, mitä voinee pitää kelvollisena tahtina. Siis surffaa, luen ja kirjoitan.  Olen ulkoillut noin 10 kilometrin kävelyn verran päivittäin. En ole juurikaan käynyt Roihuvuoren ulkopuolelle, koska Roihuvuoressa on kaunis ranta ja viehättävän l...

  Hissukseen on alkanut tämä vuosi, sapattivuosi. Kummallisesti koko ajan fiilis, että pitäisi tehdä jotain, lukea, opiskella, kehittyä, ei ainakaan pidä vaan ottaa rennosti. Että pitää koko ajan ja jatkuvasti näyttää jollekulle, vaikka kuvitteelliselle työnantajalle tai kavereille tai ties vaikka ukkojumalalle, että Kinnusen poika se ei chillaile. Työtä kun ei ole, on tehtävä hakemuksia ja parannettava työmarkkina-arvoa ja mahdollista hyötyään yhteiskunnalle, joka nykyisin aina redusoituu suoraan ja pelkästään talouteen ja siinäkin silleen yksinkertaistettuna just seuraavien viikkojen tai sprinttien tai korkeintaa puolen vuoden ajalle.  En tiedä. Miksi ihmeessä ei välillä vain voisi ja olisi suotavaa ja arvokasta vain olla ja lueskella kirjoja ihan vain lukemisen ilosta? Miksei työkyvyn varmistaminen pidemmälle ajalle, aina eläkkeelle asti, huilaamalla, miettimällä, luonossa liikkumalla ilman tavoitteita olisi suotavaa tai järkevää tai edes siedettyä?  Miksi ihmeessä ihm...