Mane

  Joko olet nähnyt Helsingin vesilaitoksen 150-vuotisen historian juhlakaivonkansia? Laitos perustetiiin varmistamaan terveellinen vesihuolto ja niin se on tehnyt. Nykyisinhän laitos tunnetaan nimellä HSY ja se tarjoilee maailman parasta juomavettä puoli-ilmaiseksi. Vesi saapuu Helsinkiin ja lähikuntiin kaukaa Päijänteen keskeltä. Tämä juhlakaivonkansi on yksi noin 2000 tänä vuonna uusittavasta kannesta. Koska kaivoja on ties kuinka paljon, 2000 kantta katoaa helposti kaduille. Tämän bongasin Kirstikadulta Josafatinkadun risteyksen keskeltä. Työmatka tänään Herttoniemen kartanon puiston, Kruuunuvuoren ja Harjun kautta. Oli kaunis aamu. Lintuja kuten tavallista muutamia, satakielet yhä laulavat Mustikkamaallakin. Kartanonpuistossa oli viikko sitten 9 poikasen telkkäperhe ja tämän viikon alussa 10 poikasen sorsaperhe. Kumpaakaan ei näkynyt tänään - sorsaemot ja telkkänaaras kyllä lammella uiskentelivat. Onkohan puistossa jokin peto, joka syö poikaset vai ovatko perheet lähteneet mer...

  Nyt iski ikäkriisi! Tajusin just, että jos haluan (ja teen työni hyvin ja käyttäydyn ihmisiksi työpaikalla) voinen tehdä töitä DigiHelsingillä eläkeelle asti. Minun ei siis välttämättä (ja siis jopa todennäköisesti) tarvitse enää ikinä kirjoittaa CV:a, saatekirjettä eikä kertoa itsestäni työhaastatteluissa. Ois huikean hienoa vaikka toki itsekehuminen työhaastatteluissa on mielipuuhaani. Työpäiviä on jäljellä vähintään 1933 ja enintään 2832. Miinus lomat eli vähintään minus 7,5*38 eli 285 eli siis jotain 1648 ja 2547 työpäivän välillä. Nyt vaan tarttee kaikin keinoin pyrkiä ylläpitämään terveyttä, jotta jaksan vielä eläkkeelläkin pyörämatkailla Sisiliaan. Se olkoon tavoiteeni!

Olen kotoisin Tampereelta. Asuin siellä (Kaakinmaalla, Epilässä, Amurissa) syntymästäni kunnes muutoin opiskelemaan Helsinkiin eli vuoden 1968-1989. Muutettuani Helsinkiin kävin Tampereella usein, asuivathan siellä veljeni, isäni, äitini ja ystäväni. Sittemmin vanhempieni kuoltua ja elämäni asettuessa keski-ikäisyyteen olen käynyt Tampereella harvemmin, muutamia kertoja vuodessa pääosin veljeäni tapaamassa. Ystäviäni olen harvemmin tavannut, ja vielä harvemmin olen viettänyt tuntiakaan Tampereella turistina nopeasti muuttuvaa kaupunkia katsellen.  Nyt työttömänä - ja jostain syystä Suomessa oleskelevana - huomasin, että Tamperehan on lähellä kuten se on aika ollut, junat kulkevat usein ja nopeasti, jopa paikallisjunat. Siispä Tampereelle satunnaisena päivänä, joksi valikoitui perjantai.  Turistina kysyin netiltä mitä Tampereella kannattaisi syyspäivänä tehdä. Netti suositteli Vapriikkia, joka on entisiin Finlaysonin tehtaisiin perustettu museokeskus. Erityisesti minua kiinnost...

  Näivetänkö vai elävöitänkö kaupunkiamme ja sen keskustaa. Vaikea sanoa, mutta näissä mestoisssa olen rahojani käyttänyt viime aikoina. Ostoksia 2024 - 2025 Helsingissä ja löhialuueella Vaatteet: - Dressman - Partioaitta - Scandinavia Outdoor - Stockman - R-collection Muuta tavaraa: - K-rauta - Motonet - Urheiluaitta - Larun pyörä - Clas Ohlson - Akateeminen - Nide - Rosebud Sivullinen - Bike Planet - Puuilo - Ikea Vantaa Palveluita - Kampin suutari - Eastonin suutari - Roihuvuoren ompelimo - Star ompelimo - Hiltusen pyörähuolto - Martin pyörähuolto - Hi5Bikes - Parturiliike Gentleman and Lady - Roihuvuoren kirjasto - Kansalliskirjasto Apteekit - Itis - Kamppi - Yliopiston - Herttoniemen - Kipparlahden Baarit ja kahvilat / yleisimmät - Roihuvuoren Rio - Hard Rock House - Ruiskumestari - Ekberg - Rytmi - Sivukirjasto - Meli - Kardemumma - Kahvisiskot - Hallikahvilat - Wanha Pehtoori - Puotilan kartano - Coolhead - Gateau Redi & Karhupuisto - Izza Kallio - Harbor bar - Stadin pa...

Cognettin varhaistuotannon kertomuskokoelma kertoo Sofian tarina kymmenen eri näkökulman kautta. Sofia syntyy 1977 Milanoon. Hänen vanhempansa ovat nuoria, vielä opiskelijoita, isä pääsee töihin Alfa Romeon tehtaaseen suunnittelemaan uusia autoja, äiti jää kotiin, hänen taideopintonsa jäävät kesken. Perheen taloudellinen tilanne paranee, mutta samalla äidin yksinäisyys kotona ja horjuva mielenterveys vaativat veronsa. Perhe päättää muuttaa Milanon ulkopuolelle, uudella omakotialueelle, jos se vaikka vähentäisi riitoja.  Riidat eiväyt vähene. Sofia varttuu poikatyttönä poikien joukossa, merirosvoleikkien, kisaillen. Teini-iän lähestyessä perheen riidat, äidin mielenterveysongelmat - ja myös isän toinen rakkaus, syrjähyppy työkaverinsa kanssa - vievät Sofian mielisairaalaan, josta hänet pelastaa hänen tätinsä, joka nuorena oli mukana Italiaa ravistelleessa punaisessa terrorissa, ja asui aikansa maanpaossa Pariisssa. Täti pelastaa Sofian, luo hänelle turvallisen kodin, josta Sofia pon...

I säni sai ensimmäisen sydänkohtauksensa 47-vuotiaana, kun minä olin 9-vuotias. Muistan äitini hädän, pakenin sitä nojatuolin alle. Sairaalassa isä näytti turpealta, mutta ei valittanut vaan jatkoi vitsailuaan kuten mitään ei olisi tapahtunut.  Isäni nuorena Isäni sairaus jatkui, hän sai toisen sydänkohtauksen ylioppilasvuonnani, tai ehkä hänet silloin ohitusleikattiin. Sairaalavuoteeltaan hän saksankielen opettajana antoi minulle vinkkejä ylioppilaskokeisiin. Juhliin hän toipui. Myöhemmin seurasi sydänpysähdyksiä, toinen leikkaus, tahdistin ja lopulta kuolema juuri ennen 70-vuotisjuhlia.  Minulla on näistä asioita trauma, joka oireilee hypokondriana. Pelkään sairauksia, erityisen pahasti pelkään sydänsairauksia ja diabetestä, johon isäni isä kuoli vähän yli 70-vuotiaana. Pelko on kummallinen kaveri, iskee milloin vain, ei tarvitse edes fyysistä tunnetta alkaakseen. Yhtäkkiä vaan olen aivan varma, että olen sairastunut, joudun kohta sairaalaan tai äkkikuolen. En halua sairaala...

“Pääsisinpä minäkin joskus lenkille”, ajattelen usein, kun joku hölkkää vastaani ollessani fillaroimassa. Sitten tajuan, että minähän olen just nyt lenkillä. Sellaista on kateus, muiden tekemisistä haaveilua.  Sama juttu Instagrammissa. Vaikka itsellä on ollut hieno päivä, on vaikka tullut käytyä hienossa ravintolassa, niin johan harmittaa, ettei ole ollut jossain melomassa tai fillaroimassa porukalla. Vaikken edes melo enkä tykkää porukassa fillaroimisesta. Sellaista on kateus, muiden tekemisten arvostamista omia enemmän.  Kummallista on elämä nykyään sosiaalisen median kanssa. Milloin vain median avaa, sieltä tulee silmille jotain, joka tuntuu paremmalta ja jännittävämmältä ja houkuttelevammalta kuin omat tekemiset. Ja varmaan muut katsovat minun tekemisiäni ja ajattelevat samoin, että jopas Manella on mukavaa, olisipa minullakin.  Mukavaa onkin, mutta mukavaa ei tämä loputon mahdollisuuksien vertailu, tekemisten ja saavutusten kilvoittelu ole. Onneksi se ei vielä ole l...

Ostin tonnikalapatongin ja huomasin, ettei minulla ollut sen kanssa kirjaa. Kävelin lähimpää kirjakauppaan, Kampin kauppakeskuksen Suomalaiseen, tarkoituksenani ostaa lukemista patongin seuraksi. Syöminen kirjatta jättää pahan maun suuhun eikä ja sielun nälkäiseksi.  Kirjakaupan oven oikealla puolelle oli kerätty seinällinen pokkareita, jo kaukaa näin kirjoja usealla kielellä, monissa väreissä ja eri kokoisina. Toiveikas olo heräsi, saatoin jo aavistella täydellisen patonkihetken koittavan.  Vaan mitä ihmettä! Oven vieressä oli pääasiassa Lee Childin kelvottomia seikkailukirjoja, joita lentokentä kirjakauppojen surkeuden vuoksi joskus taannoin luin lentokoneessa, loputon rivi dekkareita, ja aivan pieni määrä kaunokirjallisuutta, josta suurin osa oli yllätyksetöntä, muodikasta ja jo lukemaani (olenhan ajan hermolla surffaava lukija).  Hyllyissä oli myös amerikkalaisten elämäntaito-oppaiden käännöksiä. Niissähän on aina noin yksi ajatus, sellainen yhden kappaleen tai takaka...

Kauan sitten 1990-luvulla, valmistumisen jälkeen, yritin tehdä väitöskirjaa. Siitä ei tullut mitään monestakin syystä. Ensinnäkin rahoitus loppui ja toisekseen aihe saattoi olla liian vaikea. Työskentelin tyyppiteorian tutkimusryhmässä ja sivarina tietokonelingvistiikan laitoksella. Yritin vielä toistamiseen vuonna 1999 Nokialla työskennellessäni. Sain puolipäiväisen apurahan, mutta huomasin työelämän ja väitöskirjan tekemisen sopivan - ainakin minulle - huonosti yhteen. Niiden rytmi on erilainen, työelämästä saa nopeammin onnistumisen tunteita. Vuonna 2006 yritin päästä MIT:iin tekemään väitöskirjaa. Aihekin minulla oli, MAAS-palvelut ja niiden suhde kaupunkisuunnitteluun noin lyhyesti. MIT ei innostunut, mistä olen iloinen nykyään. 1,5 vuotta USA:ssa oli kyllä ihan tarpeeksi. Oli viisaampaa palata Suomeen.  Nyt viime aikoina minua on taas alkanut tutkimuksen tekeminen houkuttelemaan. Olen todennut, että elämässäni on aikaa ja tyhjyyttä, joiden käyttämiseen ja täyttämiseen tutkimu...

Tänään on 14. päivä tammikuuta. Vuotta 2022 on kohta kulunut 2 viikkoa. Aika kuluu aikuiselämässä koronapandemian keskellä vikkelästi, päivät seuraavat toisiaan toistensa kaltaisina. Sää vaihtelee kylmän ja lämpimän välillä. Kirjat kulkevat käsien kautta, silmieni editse lukemattomien pinosta luettujen blogiarvioihin.  Kirjoituspaikkani Heinäkuussa 2018 Pariisissa Luxemburgin RER-asemalla päivitin Facebookkiiin haluavani levätä, olla hetken, kuukauden pari tai puoli vuotta, pois työelämästä. Oikeastaan olin ajatellut sapattia, hengähtämistä, itsen etsimistä jo aiemmin, muutamaa vuotta ennen 50-vuotissynttäreitäni. Silloin asiasta ei tullut mitään, koska sain uuden kiinnnostavan työpaikan. Seuraavaksi yritin vuoden 2020 alussa, mutta pandemia pilasi matkasuunnitelmani. Päädyin töihin ruotsalaisen pankin pääarkkitehdiksi, mikä osoittautui kiinnostavaksi ja opettavaiseksi parivuotiseksi pandemia-ajanvietteeksi.  Työt Ruotsissa (tai siis työt Suomessa, työpaikka Ruotsissa) päättyi...

 Ammattipyöräilijät ja heitä matkivat tuppaavat pesemään fillarinsa jokaisen lenkin jälkeen. Mielestäni se on kaupunkipyöräilyssä varsin ylenmääräisen ahkeraa. Itse pesen fillarin muistaessani. Yleensä muistan pestä, kun voimansiirto alkaa tahmaantua ja polkeminen käy tavallistakin raskaammaksi. Kuukausittain kuitenkin.  Pyörän pesemiseen olen kehittänyt helpon ja vaivattoman rutiinin. Ensin poistan paakkuuntuneen ravan rissoista, sitten suihkutan biohajoavaa Mud Off -puhdistusainetta ketjuihin, rattaisiin, vaihtajiin ja jarruhin ja vanteisiin. Tämän teen kotipihalla. Sen jälkeen pyöräilen läheiseen itsepalveluautopesulaan, jossa ensin suihkutan fillarini yltäpäältä vaahdolla, minkä jälkeen huuhtelen sen varovasti painevedellä. Puhdasta tulee. Koko lysti maksaa 2,5 euroa.  Kävin katsomassa veikeää patsasta. Lue lisää patsassivultani . 

Loma loppui. Loma oli erinomainen. Kirjoitin siitä Facebookissa seuraavasti. Tänään ensimmäinen työpäivä jäi vähän lyhyeksi, koska hampaan kipuilun vuoksi olin varannut ensimmäisen vapaan tarkastusajan hammaslääkäristäni. Ehdin tehdä töitä reilut pari tuntia eli puolet lupaamastani. Huomenna sitten hieman pidempään teen töitä. Hampaasta ei löytynyt reikää, mikä oli helpotus sekä rahallisesti että henkisesti. Poraamisen kohteena on ikävää ja kallista olla. Aloitin päivän aamiaisella Sahaajankadun ST1-bensa-aseman kahvilassa. Sieltä saa halvalla hyvin perinteisiä aamiaissämpylöitä ja erittäin aitoa huoltoasemakahvia. Aamiaisen aikana luin artikkelin formulakisojan historiasta ja Niki Laudan elämästä. Kävi ilmi, että formuloissa ratkaisevaa ovat autot, eivät niinkään kuskien osaaminen. Suurimmat kisat käydään parhaan auton rakentaneen tallin kuljettajien kesken. Lisäksi opin, että F1-autoilla on kisannut harvempi kuin on käynyt avaruudessa vuoden 1961 jälkeen. Hassua: olen tavannu...