Kaksi viikkoa seikkaluelämää

Tänään on 14. päivä tammikuuta. Vuotta 2022 on kohta kulunut 2 viikkoa. Aika kuluu aikuiselämässä koronapandemian keskellä vikkelästi, päivät seuraavat toisiaan toistensa kaltaisina. Sää vaihtelee kylmän ja lämpimän välillä. Kirjat kulkevat käsien kautta, silmieni editse lukemattomien pinosta luettujen blogiarvioihin. 

Kirjoituspaikkani

Heinäkuussa 2018 Pariisissa Luxemburgin RER-asemalla päivitin Facebookkiiin haluavani levätä, olla hetken, kuukauden pari tai puoli vuotta, pois työelämästä. Oikeastaan olin ajatellut sapattia, hengähtämistä, itsen etsimistä jo aiemmin, muutamaa vuotta ennen 50-vuotissynttäreitäni. Silloin asiasta ei tullut mitään, koska sain uuden kiinnnostavan työpaikan. Seuraavaksi yritin vuoden 2020 alussa, mutta pandemia pilasi matkasuunnitelmani. Päädyin töihin ruotsalaisen pankin pääarkkitehdiksi, mikä osoittautui kiinnostavaksi ja opettavaiseksi parivuotiseksi pandemia-ajanvietteeksi. 

Työt Ruotsissa (tai siis työt Suomessa, työpaikka Ruotsissa) päättyivät 2 viikkoa sitten. Olen yrittänyt totutella työttömän työnhakijan elämään. Se on ollut tähän asti helppoa. Täytin lomakkeita TE-toimiston palvelussa, toisia kassan palvelussa. Ylihuomenna saan tehdä ensimmäisen apurahahakemuksen kassan sivuilla. Tai mikä sen nimi nyt onkaan. Saapa nähdä onnistuuko vai osoittautuuko Ruotsissa työskentely ongelmaksi.

Sain kolmannen rokotteen viikko sitten. Kaikkien tilastojen mukaan kolmesti rokotetun riski sairastua vakavasti koronaan on minimaalinen, joten olen alkanut taas viettää aikaani kahviloissa. Ne menevät kiinni klo 18, joten kovin tärviölle en itseäni tai budjettiani pysty saattamaan. Tänään hallitus päättää - tai sitten ei - onko ravintolat, baarit ja mahdollisesti kahvilatkin pakko sulkea. Jos on, niin viimeksi ainakin huoltoasemien kahvilat saivat olla auki. Sehän sopii minulle. Fillarilla pääsen hyvin huoltoasemalle. Kirja vaan mukaan ja kahville, 

Ulkoilua olen harrastanut vajaan 2 tuntia päivässä. 12 päivänä kävelin keskimäärin 11000 askelta. Eilen pyöräilin ensimmäistä kertaa tänä vuonna, mikä tuntui mukavalta. Oli melko liukasta, koska pakkasjakson aikana kertynyt lumipeite suli jäisiksi paljanteiksi. Nastarenkainkin sai olla varovainen erityisesti paikoissa joissa jää vaihtui yhtäkkiä pehmeäksi sohjoksi. Sää oli kuitenkin kaunis, eikä minulla ollut mihinkään kiire. 

Mitä seuraavien 2 viikon aikana? Luultavasti elämä jatkuu kuten nytkin. Jos hallitus sulkee kahvilat ja baarit ja ravintolat, saatan matkustaa viikoksi Tukholmaan. Jos ottaisin fillarin mukaan, voisin keräillä tilehunting-ruutuja sielläkin. Lukemista ja kirja-arvoiden kirjoittamista aion jatkaa. 

Myöhemmin keväällä tavoitteena on yhä lähteä pyöräilemään kohti Gibraltaria. Siitä lisää myöhemmin.