Mane

Mikä olisi optimaalinen tapa järjestää ruuan verkkokauppa ja sen logistiikka? Tätä kysymystä pohdimme professori  David  Simchi - Levin toimitusketjen hallintaa käsittelleellä kurssilla MIT:ssä vuonna 2005. Silloin ei vielä ruokaa juurikaan verkosta ollut tilattavissa, pitsoja ja muuta pika-ruokaa sen sijaan sai.  Lähestyimme verkkokauppaa toimitusketjua optimoiden. Aika nopeasti päädyimme alustavaan ajatukseen, jonka mukaan ruokaa kannattaisi varastoida eri puolilla kaupunkia maanalaisissa mahdollisimman pitkälle automatisoiduissa varastoissa. Niistä tilaukset voisi toimittaa nopeasti ja ketterästi varaston lähellä asuville tilaajille. Varastojen täyttäminen tapahtuisi kysyntäohjatusti: kussakin varastossa olisi enemmän sen lähistöllä suosittuja tuotteita. Lisäksi tuumimme, että ruokaa myyvän verkkokaupan valikoiman ei välttämättä tarvitsisi olla aivan yhtä laaja kuin iso hypermarketin - tässä se poikkeasi esimerkisi Amazoni kirjakaupasta, joka oli jo silloin olemassa....

Isäni sai ensimmäisen sydänkohtauksensa 47-vuotiaana vuonna 1977. Olin silloin 9-vuotias, veljeni oli vasta 7-vuotias. Kertomuksen mukaan isäni oli ollut nostelemassa kirjalaatikoitaan työpaikallaan Kaarilan lukiossa, kun hänen rintaansa oli alkanut sattua. Hän - tai joku muu, en tiedä - soitti ambulanssin, ja isäni vietiin Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan. TAYS kauan sitten 1970-luvun lopussa oli vielä melko tavallista viisikymppisten miesten kuolla sydänkohtaukseen. Äitini oli siksi todella järkyttynyt. Muistan äitini itkeneen lohduttomasti, se oli järkytys minulle, äidin hätä ja heikkous, pakenin nojatuolin alle piiloon. En oikein tajunnut mitä oli tapahtunut, pelkäsin ettei isä tule enää kotiin. Isäni toipui sydänkohtauksestaan, palasi kotiin ja töihin. Mikään ei kuitenkaan ollut ennallaan. Isäni ei ollut enää sama vahva mies, joka oli luistinradalla näyttänyt entisenä Sapkon (Savonlinnan palloseuran) jääpalloilijana nopean luistelun mallia, ei mies, joka potkais...

Helsingin kaupungin opetusviraston tietohallintopäällikkö onnistui vuosikausia - tai vuosikymmenen -  tilaamaan tietokoneita ja muuta teknisiä laitteita, hyväksymään tilauksensa, ottamaan ne vastaan ja diilaamaan tietokoneet eteenpäin. Ovela ja epärehellinen kaveri, joka jäi kiinni vasta kun hänen tilalleen vastaavaan hommaan valittiin rehellisempi ja kun viraston johto vaihtui. Miten tämmöinen rosvous saattoi onnistua? Miksi kukaan ei huomannut? Kenen olisi pitänyt huomata? Opetusviraston uusimpien selvitysten mukaan kyse ei ollut vaarallisista rooliyhdistelmistä. Virastossa olivat käytössä normaalit menettelyt, jotka estävät yhtä henkilöä tilaamasta ja hyväksymästä tilauksiaan etc. Hyvä niin, sillä vaaralliset rooliyhdistelmät ovat todellakin vaarallisia. Tunnen yhden organisaation, jossa epärehellinen voisi hyvinkin tilata kaveriltaan palveluita ja maksaa ne kaverilleen vaikke tämä mitään olisikaan toimittanut - eikä kukaan koskaan pystyisi sitä huomaamaan. Olen tästä kyllä ...