Flippereitä
Flippereitä. Teininä tuli pelattua paljon. Koulusta välitunneilla aidan ali ja yli pelisaliin, koulun jälkeen pelisaliin. Bensa-asemien savuisien kahviloiden nurkkiin, kesällä pummilla aidan läpi Särkänniemen huvipuistoon, ja myöhemmin sinne krapulaisena lauantaisin. En ollut kovin hyvä, Laurikainen oli parempi. Paras oli kaveri, jota sanoimme Saksaajaksi, koska hän pelasi jalat harallaan. Oli myös kehitysvammainen kaveri, lempinimeltään Luumu, joka aina pummi palloja ”anna pallo, anna pallo!” Kerran hän sai vapaapelin, voi sitä riemua. Joskus tunteet nousivat pintaan, flipperi sai kovia iskuja ja me porttikiellot kuukaudeksi. Onneksi oli kaksi pelisalia. Porttikielto tuli siitäkin, kun laittoi kuminauhan 20 pennin kolikon ympäri ja käytti sitä markkana. Ja nyt samoja pelejä Töölössä, Apollonkadun pelisalilla. Outoja häivähdyksiä kaukaa, tunteita, jopa tuoksuja, kaverin läheisyyttä, ääniä. Todella ihmeellinen on ihmisen muisti. Ps. Ai niin, aikuisena 2000-luvulla osallistuin ki...