Mane

Raskaana oleva nainen ja hänen miehensä matkaavat autolla. Tapahtuu onnettomuus, ensipelastajat joutuvat irroittamaan heidät autosta. Mies on tajuton, nainen näkee ensimmäisenä Simon, joka on äärimmäisen lempeä ja viisas, jolla on aikaa naiselle. Tajuton mies ei tule tajuihinsa, kuolee koomaan.  Nainen tukeutuu Simoon, jolla on aikaa auttaa. Synnytykseen tarvitaan joku mukaan, Simo suostuu. Vähitellen tunteet syvenevät, syntyy suhde, elämä vastasyntyneen kanssa muttuu perhe-elämäksi.  Simo on jatkuvasti rauhallinen, rauhoittava, viisas, myötämielinen. Käy ilmi, että onnettomuudessa kuollut mies ei ole ollut samanlainen vaan usein äkäinen, etäinen, välttelevä, jopa alkaneen raskauden aikana. Tämän kirja kertoo takaumina, jotka kirjan edetessä ovat yhä kauempana menneessä. Miesten välinen kotrasti on syvä. Vaan miten uusperheen käy? Sitä en kerro, kirjan juoni on kiinnostava vaikka kirja pääosin käsittelee rakkauden mahdollisuuksia, suruja, ihmissuhteita. Lehtola kirjoittaa suju...

Pitkä kirja, lyhyt arvio: todella taiten kirjoitettu romaani, johon on pakattu mukaan kasvukertomus, syömishäiriö, saattohoito, vanhempien alkoholismi, rakkaustarina, perheväkivalta ja jopa Twin Peaks-mäinen painajaismainen tunnelma saarimökillä. Kirja alkaa kertomuksena äidistä, joka on saattokodissa, tyttärestä, joka käy katsomassa äitiiän ja muistelee elämäänsä, ja sokeasta vanhasta miehestä, joka on naapurihuoneessa, ja jota saapuu pojanpoika katsomaan kaukaa ulkomailta.  Tytäs käy töissä vanhojen tavaroiden kaupassa. Sinne tulee asiakkaaksi mies, joka hurmaa tyttären, syntyy rakkaus, joka johtaa yhteenmuuttoon, joka ei sitten ehkä olekaan voittava arpa. Samalla kirjassa kulkee tarina jostain, jota on tapahtunut mökillä, ja jossa kuoli nuori nainen. Onko kirjan miehillä kuoleman kanssa tekemistä? Kuuluvainen on punonut verkon, johon lukija hukkuisi, jos verkko ei olisi niin hyvin kudottu. Nyt tarina kantaa, moninaiset tasot lomittuvat. Tunnelmat, kertomistapa muuttuvat tapahtum...

Rikollisuuden syistä on monesti kiistaa. Onko syynä hankala lapsuus vai huonot vanhemmat vai tekeekö tilaisuus varkaan vai onko kaikki geenien tai päihteiden syytä? Nadia Sandhun teoksen Rikosten juuret pyrkii vastaamaan ja kertomaan, miten rikollisuutta voitaisiin ennalta ehkäistä.  Kirjassa on tapauskertomuksia, joissa erilaisia ei niin kovin vakavia rikoksia tehneet kertovat miksi kävin niin kuin kävi. Miksi tuli tehtyä varkauksia, puukotettua kaveria, ryöstettyä vastaantulija.  Tapauskertomusten eli ex-rikollisten haastattalemisen lisäksi Sanhdu on lukenut valtavan määrän tutkimuskirjallisuutta ja haastattelut tutkijoita. Tulokset eivät yllätä. Rikollisuuteen liittyy yleensä lapsuus, jossa lapsi ei saa tukea, arvostusta vaan jossa hänen itsetuntonsa ei kehitys kunnolla. Hänestä alkaa tuntua, että hänellä ei ole arvoa. Tätä arvottomuutta moni sitten pakenee päihteisiin hyvinkin nuorena, joutuu heitteille huonoista kotioloista ja sitten vähitellen tekemään rikoksia tavallaan...

Itämeri on nähnyt paljon. Sotaa on käyty meren rannoilla, saarissa, pinnalla ja pinnan alla. Sodasta on helppoa kertoa vaudikkaita ja eläväisiä tarinoita, ja niin Vesa Lahti tekee kirjassaan. Kirjan luvut alkavat aina kuvauksella, jossa Lahti katselee merta ja muistelee, miten juuri siinä kohdassa on sattunut merkittäviä. Milloin jääkärit ovat kevättalvisen meren ylittäneet Vaasasta Ruotsiin, milloin venäläiset ovat hyökänneet Bengtskärin majakalle ja miten suomalaiset vastoin kaikkia odotuksia onnistuivat puolustamaan majakkaan. Tai miten panssarilaiva Ilmarinen upposi. Kiinnostavin ja minulle tuntemattomin kertomus lienee Suursaaren taistelu, jossa liittolaisista viholliseksi muuttunut Saksa yritti ajaa suomalaiset pois saarelta. Kertomus on jännä: suomalaisten erinomaisen ryhdikäs upseeri oli linnoittanut saaren etevästi ja ajoi sakemannit tiehentä. Myöhemmin saari sitten ilman taistelua siirtyi Neuvostoliitolle. Kirja on viihdyttävä, hyvää iltalukemista sotahistoriasta kiinnostunei...

Ankerias on ollut mysteeri Aristoteleen ajoista asti. Sen elämä on kummallinen: syntyy jossain, ilmestyy kuultavina lehtiankeriaina Euroopan rannikoille, nousee jokiin, joissa pysyy vuosikymmenen tai parikin, ihan paikallaan, sitten yhtäkkiä lähtee kohti mistä olikin tullut, lopettaa syömisen ja matkalla kehittää sukuelimet. Lisääntyy ja kuolee.  Tai niin me nyt uskomme asian olevan. Vieläkään kukaan ei ole varmasti nähnyt ankeriaita Sargossomeressä, jossa uskomme lisääntymisen tapahtuvan. Lisääntymistä vielä vähemmän on nähty.  Tästä kaikesta kertaa Ankeriaan testamentti. Patrik Svensson kertoo miten hän isänsä kanssa pyydysti ankeriaita Skånen joissa ja miten hän alkoi sitten myöhemmin ihmetellä ankeriasta, luki ja tutki. Ja kirjoitti sitten kirjan, joka kertoo siitä miten ankeriasta on antiikista asti tutkittu ja miten muun muassa Freud pyrki löytämään ankeriaan sukuelimet ankeriaita leikkelemällä. Ei löytänyt.  Kirja on suurenmoinen runsaudensarvi ankeriastietoutta. J...

Rose on kadonnut 1970-luvulla, tyttärensä pantu muide intiaanien ja puoli-intiaanien ja reservaatissa asuvien suomalaisten ja ties keiden kanssa. Eletään kahdessa ajassa , vuodessa 1973 ja sitten 2018. Rose on siis kadonnut, jättänyt jälkeensä kirjeen, jonka tytär saa, palaa ensimmäistä kertaa 45 vuoteen reservaattiin. Siellä vastassa, vastaanottamassa samoja hahmoja kuin kauan sitten. Muistot elävät kuin maanalaiset virrat, tuntemattomin tein, ja isäkin on muistinsa menettänyt, poliisille koko ajan rikoksia ilmoittamassa.  Rose on poissa ja silti läsnä. Vuonna 1973 on tapahtunut jotain, joka tapahtuu yhä, eikä se ole kaunista, ei ylevää vaan alhaista, iljettävää. Tätä tytär selvittää, tapaa koko ajan reservaatissa eläneitä, muistelee mitä olisi voinut olla, mitä oli ja ihmettelee mistä on kyse.  Tunnelma syvenee, vähitellen löytyy tunneleita, ja jotenkin lukijan mieleen nousee Twin Peaks, ja kaikki joka tapahtuu taas. Kirja on kiehtova, mutta sen lukemista vaivaa - ehkä vältt...

Elämää Kalliossa sota-ajoista 1970-luvulle kuvaava Saision esikoisteos palkittiin hetimiten ilmestyttyään. Kirjasta on tehty tv-sarja ja sitä on luettu ahkerasti. Minä satuin saamaan sen käsiini Berliinin Fischerinselillä majoillessani, ja DDR:n historian lomassa kirjan lukeminen oli kiehtovaa. Työväestön elämä, pyrkimys parempaa tai ainakin siedettäviin asumisoloihin on syynä Berliinin isojen Plattenbau-taloihin, ja keskeistä Saision teoksessa.  Teos kertoo Marjasta, joka saa tyttärensä Eilan romanttisen rakkauden myötä, mutta romantiikka katoaa kuten Eilan isä. Marja nai uuden miehen, onhan kaksin helpompaa, ja saa lisää lapsia. Elämä on ankaraa, rahat vähissä, työpaikat raakoja, pomot epäreiluja, työ terveyttä uhkaavaa. Viina virtaa, suhteet häilyvät. Asunnot ovat pieniä, yksityisyyttä ei kenelläkään missään.  Eila kasvaa nuoreksi, kapinoi, pakenee tilannettaa välillä uskonnollisiin piireihin, välillä muihin. Kapina on tärkeää, sen muodot satunnaisia kuten nuorilla yleensäk...

2000-luvun alussa tutkijat huomasivat, että aivot käyttävät enemmän energiaa levossa kuin aktiivisen ajattelun aikana. Tämä oli mysteeri, jonka selvittäminen Jebellin mukaan avain hyvää, terveeseen ja burnautittomaan elämään.  Kävi näet ilmi, että aivolla on kaksi eri tilaan. On aktiivisen ajattelun tila “executive state” ja lepotila “rest state”. Jos aivot viettävät liian kauan aktiivisessa tilassa, ne väsyvät, niiden rakenne muuttuu pahimmassa tapauksessa peruuttamattomasti. Levossa aivot sekä palautuvat (rakentavat uusia yhteyksiä solujen välille, poistavat kuona-aineita) että ovat luovia. Kun aivot ovat lepotilassa, en käsittelevät aktiivitilassa saatua informaatiota ja luovat uusia ratkaisuita. Siksi ongelmat usein ratkeavat suihkussa, kävelyllä, yön yli nukkumalla. On siis olennaisen tärkeää, että aivot saavat lepoa. Ei ole mahdollista tehdä ameriikan malliin töitä 12 tuntia päivässä ja vastailla viesteihin muulloinkin. On tärkeää rajoittaa työhön, aktiiviseen tekemiseen...

Brumo Munari on ( Wikipedian mukaan ) yksi tärkeimmistä 1900-luvun muotoilijoista, taiteilijoista ja keksijöistä. Harva aikuiseksi elänyt ei ole nähnyt hänen Falkland-lamppuaan, joka koostuu sukkahousuista, metallirenkaista ja hehkulampusta. Kirjasssaan Design as art Munari kertoo lampun syntyhistorian: hän oli innostunut keksimään jotain uutta käyttöä sukkahousumateriaalille. Samaan aikaan hän oli kiinnostunut luomaan esineitä, jotka olisivat helppoja pakata ja kuljettaa ja joita ostajan ei tarvitisisi koota vaan jotka kokoaisivat itse itsensä. Niinpä syntyi tämä klassinen lamppu.  Kirja on kokoelma Munarin lehtiin kirjoittamia kolumneja, joihin on lisätty kuvia. Kolumnit käsittelevät muun muassa lasten kirjoja (mitä niissä on oltava ja miksi niiden ei pidä olla aikuisiin vetoavia), japanilaisia perinteisiä taloja ja niiden materiaaleja, bambun käyttöä ja mitä bambusta voi oppia (esim Falkland-lampun muodon), miten ja millaisia tuoleja voi suunnitella, millaisia vaihtoehtoja on...

Ennen matkusti rovasti bussissa paikalla, nykyään matkustaa junaguru Mark Smith Eurostarissa paikalla 61 ja päivittää seat61.com -sivustoaan. Mark Smith ei kerro matkoistaan juurta jaksaen, mutta rovasti, lähetyspappi Tuure Vapaavuori kylllä kertoo.  Vapaavuori oli 1930- ja 1940-luvuilla lähetyspappina Ambomaalla ja muualla Afrikassa omien sanojensa mukaan mustien pakanoiden surkeissa oloissa. Hän myös asui jonkin aikaa välimeren rannalla, jossa paikalliset kunnottomat söivät illallista myöhään ja jossa ei DDT:llä ymmärretty tappaa kirppuja, jotka sitten pappia piinasivat öisin. Puhumattakaan pihalla mouruavista kissoista. Ei ollut papilla helppoa! Paikka numero 3 kertoo Vapaavuoren matkoista Suomessa, hänen pitämistään lähetystilaisuuksista, radiopuheista ja kolehtien koijaamisesta. Kirjan kirjoittamisen aikaan 1969, ja myös aikoina, joista kirja kertoo, Vapaavuori oli lähetysmatkojensa malarian ja muiden tautien uuvuttama. Ulkomaille ei enää voinut matkustaa, kotimaassakin oli ra...

Vanha viidakon laki kertoo, että kun Mustanaamio lähtee kävelylle, mummot ja männynkävyt väistävät. Kävely on vakava asia, ei lainkaan sellaista tallustelua kuulokkeet korvissa. Ei lainkaan vaan kävely on meditaatiota, luovuutta, ja sillä on omat lakinsa. Näitä lakeja on yhtä monta kuin on niistä kirjoittanut. ja heitähän riittää. Kas kun tutkimusten mukaankin kävely lisää luovuttaa, avittaa ajattelua.  Nastamuumio-kustantamon julkaisema Tien riemut kirjoituskokoelmassa kirjailijat ja ajattelijat kertovat omista kävelyistään, säännöistään, kokemuksistaan. Kirja on hyvin pelkistetty. Siinä ei ole esipuhetta, se ei kerro miksi juuri nämä kirjoitukset ovat valitut. Käännöstyö on hieman huolimatonta, kirjoitusvirheitä on melkein yhtä paljon kuin minun arvioissani.  Kirjoituksissa on toistuvana teemana luonnon ihmettely, kävelyseuran toivotut ominaisuudet ja paikat, joissa kävely on joko ollut suurenmoista tai joihin kirjoittaja haluaisi päästä. Vanhemmissa teksteissä on mukana tut...

Karjalaisista evakoista kertova kirja alkaa kahden sivun karjalankielisellä muistelmalla. Lukija pinnistelee, huomaa ymmärtävänsä, tajuaa vanhan naisen muistelevan jotain kaukaisia asioita. Kiinnostus herää, mistä on kysymys.  Kysymys on kahdesta päivästä kesällä 1951 Pohjois-Karjalan Nurmeksen maaseudulla. Nainen on Anastina, eli Naisi. Hän ja miehensä Feodor ovat joutuneet kahdesti jättämään kotinsa, Pohjanmaan kautta Nurmekseen asutustilalle päätyneet. Olot ovat ankarat, pellot kiviset, elätettävä on Feodorin äiti Tatjana, ikäloppu mummo, ja viisi lasta.  Tatjana kuolee, on jo kauan ollut huonona. Kirjan tapahtumat koostuvat ortodoksisten, karjalaisten ruumiinvalvojaisten järjestämisestä ja viettämisestä, minkä jälkeen mummo seuraavana päivänä haudataan luterilaisin menoin.  Kertojana on Naisi, joka joutuu kantamaan vastuun hiljaa ja nöyrästi. Hän myös muistelee menneitä, aivioliittonsa alkua, yhden lapsena kuolemaa. Naisi taiteilee kahden kulttuurin välissä. Siinä mis...

Tässä kirjassa on kaksi eri osaa, ideaa, ajatusta.  Ensimmäinen ajatus on, että organisaatiot luovat prosesseja, toimintatapoja ja ohjekirjoja, joilla ne pystyvät häivyttämään yksittäisten henkilöiden vastuun. Kukaan ei ole vastuussa päätöksistä niin kauan kuin ne perustuvat ohjeisiin ja toimintapoihin. Poikkeuksia ei ole mahdollista tehdä, kenelläkään ei ole oikeutta poiketa ohjeista. Hienosti muotoilutu ajatus, joka ainakin pinnallisesti pitää paikkansa, tai ainakin näyttää pitävän.  Toinen ajatus, osa kirjassa on pidempi, liki 80% koko kirjasta. Se käsittelee Staffor Beeriä, kuuluisan Management Cybernetics -kirjan kirjoittajaa. Jos lukija ei tunne kebernetiikkaa, Daviesin kirja on säällinen johdanto aiheeseen. Jos lukija tuntee kybernetiikkaa, esimerkiksi luettuaan Norbert Wienerin kirjoja, Daviesin kirja ei juurikaan tuo uutta tietoa. Davies kyllä selittää periaatteet ja sovellukset sujuvasti, mutta kirjan keskittyminen Beerin elämään, Chilen diktaattorin auttamiseen, ja ...

Ihastuttavan hyvin kirjoitettu (ja käännetty) kertomus naisten elämästä 1970-luvulla, nuorten kapinasta, naisten vapautumisesta, kirjailijuudesta, Saksan RAF:sta, punkin synnystä, ja ties mistä vain.  Kirjan on kerrottu Alicen näkökulmasta. Hän on kasvanut äitinsä luona maaseudulla, äiti on originelle taiteilija-juustolan omistaja. Alicen isä on jo ennen hänen syntymäänsä muuttanut pääkaupunkiseudulle, jossa Alicelle syntyi sisar hyvin pian hänen jälkeen. Lukiossa Alice kyllästyy maaseutuun, muuttaa isänsä luo rivitalon vierashuoneeseen.  Isä uusi vaimo on diplomaatti, ulkomailla opiskelllut, emansipoitunut. Isä on kuuluisa valokuvaaja. Äidin ystävät sukunka puolelta upporikkaista, mukana kuuluisia näyttelijättäriä, joiden luona hurjia juhlia ja vapautunut elämäntapa.  Alice nauttii elämästään, koulusta, ystävistään, ryhtyy kirjoittamaan kirjaa, joka ehkä osin perustuu hänen omaan elämäänsä, kouluunsa, erääseen kesään jolloin tapahtui järisyttäviä. Tapahtumat aaltoilevat ...