Mane

  Nyt alkaa olla silleen, että piintynytkin lentomatkustaja voi joutua nöyrtymään junailemaan meidän edistyksellisten seassa. Olkaamme heille armollisia kun he kyselevät ja ovat eksyksissä asemilla ja junissa! Kyllä he oppivat olemaan. Kansainvälinen energijärjestön puheenjohtajan mukaan Euroopan kerosiinivarastoissa on enää kuuden viikon kulutuksen verran kerosiinia. Kerosiini saatavuus on heikenytynyt, jopa tyrehtynyt, USA:n laittoman hyökkäyksen ja Iran sen vuoksi sulkeman Hormuzin salmen johdosta. Jos ei ole kerosiinia, ei voi lentää. Lentojen määrä vähenee, joten moni kesälomalla lentämällä lomalle aikonut jää lentokentälle. Me valveutuneet, edistyksen airueet, voimme ottaa uutisesta vaarin ja varata paikkaliput hetimiten, jos aioimme kesällä junalla matkustaa jonnekin. Saattaa nääs tehdä tiukkaa kohtapuoliin paikkojen löytäminen. Noin muutoin tervehdin lentämisen vähenemistä mitä suurimmalla toiveikkuudella. Ilmaston vuoksi jokainen polttamatta jäänyt öljytynnyri on kallisarv...

  Roihuvuoressa on ihmisen hyvä asua! Näsiä Kun valitsin ensimmäisen omistusasuntoni sijaintia vuonna 2011, valitsin Roihuvuoren. Olin jo asunut 14 muussa paikassa eri puolilla Helsinkiä 22 vuoden aikana. Täällä on kaikki lähellä: leffat, kirjastot, maan parhaat raflat, meri, metsä, luonnonsuojelualueet lintuineen, lehmät kesäisin laitumella, kirjakaupat, innostavat baarit, uimaranta ja talvella avanto.  Olen kotini lähellä nähnyt jopa suden, ja usein ketun, mäyrän, rusakon, kauriita, siilejä, lumikoita ja yli 50 lintulajia. Asuminen maksaa vain 7 euroa päivässä (asunto, vesi, varasto, sauna). Ei ole kallista!  Lisäksi kauppaan on 500 askelta ja voin valita Alepan ja K-kaupan välillä. Lidliin on kilometri. Lähellä (10 min kävellen) useita rafloja ja kahviloita. Fillarihuoltoon 70 metriä kotiovelta. Joukkoliikenne vie keskustaan ja Pasilaan ja ties minne alle puolen tunnin, samoin fillari. Alkoon on valitettavasti 2,5 kilometriä, mutta siellä ei nyt kovin usein ih...

  Monet pelkäävät, että jos kertovat olevansa matkoilla, rosmot ja ryökäleet käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja tekevät kotimurron. Onko tämä todellinen riski? 1. Miksi rosvot ja ryökäle just loman aikana murtautuisivat kotiini? Tyhmempikin tietää, että kotini on pääosin päivisin tyhjänä minun ja puolisoni ollessa töissä. 2. Jos kotiini haluaa joku murtautua, niin fiksuinta on tehdä se arkisin päivällä, siis kun ole töissä ja muutkin ovat, siis naapurini. Ei kotiin kannata yöllä murtautua vaikka asukas olisikin muualla, koska naapurit ehkä eivät ole. 3. Asun kerrostalossa, rapunovi on lukossa. Asuntoni ovessa on kunnon lukot ja murtoesteet. Naapureitteni asunnoissa ei ole, joten sinne kait rosmo mieluummin pyrkii. 4. Ja fiksumpi rosvo varmaan soittaa ensin ovikelloa oikein pontevasti ennen kuin alkaa rikkomaan ovea. Ja sitten vielä se, että minulla ei ole asunnossani mitään arvokasta. Jos rosvo veisi vaikka tuhat kirjaa mukanaan, voisin siitä jopa maksaa pienen palkkion ja minulle...

  Berliini. Täällä alkoi tänään kukkijuhlat. Yritin löytää kirsikankukkia. Yhden pienen kujanteen löysin, mutta muutoin kevät vielä on aivan alussa. Pulut ja oravat syövät vaahterankukkia, se on ilmeisesti sesongin parasta ravintoa just nyt. Magnoliat eivät vielä kuki. Jotkin pienet valkokukkaiset puskat kukkivat. Kirsikoista siis vain muutamat. On aika kylmää ja tuulista. Biergatenissa ei pitkään viitsinyt istua vaikka iskelmät soivat ja olut oli hyvää. Parasta Berliinissä ovat samat jutut kuin Helsingissä. Elämä. Ei tarvitse olla turisti, ei käydä museoissa, ei jahdata muodikkainta insta-kuvaa, ei tarvitse katsoa karttaa, ei tarvitse ihmetellä mitä ruokalistassa tai lehdessä tai ties missä lukee, ei tarvitse sanakirjaa eikä ai-kääntäjää. Voi vaan kävellä, matkustaa joukkoliikenteellä, istua kahviloissa ja Biergarteneissa, fillaroida, tutkia kirjakauppojen valikoimia, syödä kasvissafkaa ilman juustoa. Kaikki on tuttua ja silti aina jotain uutta joka päivä, uusi kahvila tai baari t...

  Vihdoin Berliinissä. Nyt en matkusta mihinkään Berliinin ulkopuolelle enenn 13.4. Hyvä reissu on ollut ekat 2kk ja 10 päivää. Paluu Helsinkiin 17.4. Sitä ennen rentoa oleilua Berliinissä ja varmaan Baltian kautta Suomeen. Tästä (siis tuosta 8882 km) puuttuu 1100 km junailua Marokossa ja 140 km Italiassa ja 800 km bussilla ja 55 km taksilla ja 30 km henkilöautolla ja reilut 600 km kävelyä ja 100 m juoksua. Ja joitakin satoja km ratikalla, bussilla, metrolla etc Yhteensä siis melkein tai 11000 km erimoista liikkumista. Riittää hetkeksi. Samoin riittää uusiin kaupunkeihin tutustuminen ja nähtävyydet. Berliini on tuttu ja turvallinen. Viimeksi olin täällä syyskuussa 2025 eli just nyt alkoikin olla aika palata. Viime vuonna kävin Berliinissä just sopivasti eli kolmesti.

 R egensburg, Baijeri, Saksa. Tulin tänne, koska jossain piti pari yötä viettää Venetsian ja Berliinin välillä. Olimme täällä muutaman tunnin kesällä 2010 Sirkku n kanssa pyörämatkallamme Alppien yli. Silloin jo jäi mieleen kaupungin ja Tonavan kauneus. Kun vielä Kyösti Regensburgia kehui, päätin varata täällä hotellin. Hotellini Kaisehof am Dom on aivan kaupungin toiseksi tärkeimmän nähtävyyden tuomiokirkon vieressä. Kirkkoa on 1100-luvulta rakennettu, hotellini alkuperä johtaa 1200-luvulle. Ihme mesta. Kaupungin tärkein nähtävyys on 1100-luvulla noin 10 vuodessa Tonavan yli rakennettu silta, Steinbrücke eli kivisilta. Varmaankin sitä ennen oli ollut puisia siltoja. Silta ja koko vanha keskusta ovat nykyisin UNESCOn maailmanperintökohteita. Silta onkin hieno ja kaupungin keskipiste. Kaupunkilaiset ja varsinkin nuoret kokoontuvat illalla sillalle katselemaan toisiaan ja virtaavaa vettä. Näin varmaan on tapahtunut jo liki vuosituhannen! Ja mikäs siinä: maisemat ovat komeat. Hieman ...

  Sarjassamme mitä maksaa interrail-matkailu, osa N. Jos jokin on kallista matkaillessa, niin puhelimella puhuminen ja netin käyttämien eivät sitä ole. Helmikuussa puhuin EU:saa (siis ostin) 18 tuntia puhelimessa. Dataa sain siirtymään 59 gigatavua. Tekstareita lähetin myös. Kaikki tämä maksoin 1,2 euroa päivässä. Kun interrail-passi maksaa 8 euroa päivässä, niin ei voi sanoa matkailun perusjuttuja kalliiksi. Asuminen maksoin noin 50€ päivässä, joka yö oma kylppäri ja rauha. Nämä yhteensä siis 60€, siihen päälle paikkalippuja varmaan vitosella enintään. Ruoka ja juoma sitten siihen lisäksi, ne varmaan sitten max 30 euroa päivässä, koska toisinaan ostin eineksiä illalliseksi ja harvoin söin lounasta. Alkoholitta olin 10 päivää. Alle satasen päivässä maksoin matkustamisesta ja elämisestä Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa helmikuussa. Halpaa ja mukavaa on interrailaus!

  Hotellien hinnoista. Ilmeisesti nykyään kannattaa kysyä hotellilta itseltään vaikka hinta netissä olisikin kallis. Kas näin. Halusin huoneen Kaiserhof am Dom -hotellista Regensburgissa (hyvä sijainti, kivan oloinen). Booking olisi myynyt sen minulle 85 eurolla. Hotellin omilla sivuilla lukee 89 euroa. Lähetin tarjouspyynnön hotellin omalla lomakkeella ja mainitsin Bookingin tarjouksen. Sain vastatarjouksen 75 euroa per yö, minkä tietenkin hyväksyin. https://www.kaiserhof-am-dom.de ps. hassua miten matala alv Saksassa on hotelleissa ja aamiaisruuissa. Eikös Suomessa ole 25,5%? Ei ihme, että mieluummin matkailen Saksassa. ps2. ir-matkailuun kului ekan 1,5 kuukauden aikana noin 90 euroa per päivä (matkat, asuminen, safka, nähtävyydet). Nyt sitten sesongin vilkastuessa, Venetsiassa ja Lyonissa ja Malagassa ja Regensburgissa etc on rahaa alkanut kulua varmaankin 100-110 euroa per päivä. Lähinnä asuminen on kallistunut - siinä missä Italiassa eteläosissa majoittui usein 30-50 eurolla,...

  Kun varasin huoneen Brigissä linnahotellista, siis kun Sveitsissä olen niin saksaksi Schlossshotel, en katsonut kuvia tarkkaan. Tsekkasin vaan sijainnin olevan alle kilometrin rautatieasemasta ja hinnan alle satasen euroissa. Ajattelin, että linnahotelli on linnassa. Vaan eipä olekaan vaan vielä hienoimmin hotelli on linnan vieressä. Onnekkaasti sain vielä huoneen, jossa on oma iso parveke, jolta voin ihailla linnaa, josta en tiedä mitään. Se on vanha, hieno ja jykevä. Sen sisäpihalla voi käydä ihailemassa linnan sisäpuolta. Linna on upea päivällä ja yöllä. Saanpa nähdä sen aamullakin heti herätessäni sängystäni! Brig kaupunkina on kuin Kouvola tai Seinäjoki tai Pieksämäki. Tärkeintä on rautatie. Täältä kulkevat junat Italiaan Simplon-tunnelin kautta. Se oli pitkään tärkein ja pisin tunneli Alppien ali eikä vieläkään yhtään merkityksetön. Huomenna jatkan matkaa Domodosolan kautta Milanoon ja Venetsiaan, ekat 20 kilsaa tunnelissa. Brigissä ei ole oikeastaan mitään tekemistä. Lähes...

  Lyon. Parasta täällä ovat ihmiset. Heitä en väsy katselemaan. Kuunteleminen on vaikeampaa kuin Espanjassa, koska ranskalaisille on historian saatossa kehittynyt kyky säädellä äänensä voimakkuutta. Heitä ei siis kuule jokaista kymmenen metrin etäisyydeltä. Ei sillä että mitään ymmärtäisin kummassakaan maassa, koska AdHD tms on estänyt kieltenopiskelut lukion jälkeen ja lukiossa minun ei annettu opiskella ranskaa vaikka olisin halunnut ja kyennyt. Perhana. Lyonissa ovat kivasti karsinoineet turistit vanhan Lyonin alueelle. Siellä on heille sopivia ravintoloita ja kahviloita, joissa on tarjolla kaikille telkkarista ja Emilystä etc tuttuja annoksia. Hinnat ovat turistille sopivat eli niin 5-7 euroa kalliimmat kuin hieman etelämpänä Bellecour-aukion toisella puolen. En suosittele ateriointia vanhassa Lyonissa. Kivoja vanhoja taloja siellä voi tungoksen lomassa ihailla. Söin pari kertaa paremmassa raflassa kuin matkallani yleensä. Niiden perusteella täällä kyllä osataan laittaa ruokaa ...

Le Corbusierin suunnittelema Le couvent Sainte-Marie de La Tourette on puolen tunnin junamatkan ja kahden kilometrin ylämäkikävelyn päässä Lyonista. Arkkitehdin viimeiseksi Ranskaan rakennetuksi teokseksi jäänyt luostari on ulkoakin vaikuttava. Sisään en päässyt, koska satuin paikalla lounasaikaan ja seuraavaan opastukseen oli kolme tuntia. Sain luvan kävellä luostarin ympäristössä ja allakin. Rakennus seisoo ylväästi jaloillaan kuten Le Corbusierin tapana oli. Sisätiloissa on kuulemma hienoja kattoikkunoiden ja muiden luomia valoja ja varjoja. Näin niistä pieniä vilauksia, kuten myös ruokalasta, keittiöstä. Muutoin pääosin massiivisia rakenteita, betonin leikkisää keveyttä. Maaseutu oli rauhallinen. Kuhankeittäjä huuteli kuhan kiehuvan, mustarastaat etsivät puolisoita. Luostarin lähellä on suuria douglas-mäntyjä ja muita suuria puita. Misteli kasvaa oksilla. Kannatti käydä vaikka ajoitus oli väärä. 2km jyrkkään mäkeen kävellen 5km/h keskinopeudella. Vanha hippi on vahva.

  Italiassa, Espanjassa, Marokossa, Ranskassa on tapana käyttää voimakkaasti haisevia pesuaineita hotelleissa. Olen niille selvästi allerginen: heti kun astun huoneeseen, nenäni menee tukkoon ja kurkkua alkaa kutittaa. Nenän kautta hengittäminen on vaikeaa, mikä on kyllä pikkaisen kiusallista. Tuosta vaivasta selviän helposti avaamalla ikkunan ja pitämällä sitä auki. Toki talvella tulee vilu, mutta minkäs teet. Valinta on joskus vaikea, jos peitto on ohut ja ulkona kylmä. Samaa kiusaa on itsepalvelupesuloissa, joissa vaatteet vaihtuvat tunkkaisista pistävän hajuisiksi. Tuuletus ei auta. Siksi pesen käsin Suomesta mukana tuomallani pesuaineella paidat ja alusvaatteet, housuja en viitsi eivätkä ne sovi lavuaariin. Vaan nyt ovat Lyonissa keksineet uudet kiusan. Ovat nääs pesseet vuodevaatteet sen verran äkkiväärästi hajustetulla aineella, että nenän kurkun lisäksi koko ihoa alkaa kutittamaan. Pelkäsin jo luteita, mutta eivät ne varmaan päivällä naamaa kutita - ainakaan pöydän ääressä ...

  Olen ollut melkeinpä syömättä nisäkkäitä vuodesta 1988. Kerran vuosikymmenessä syön kuitenkn kaniinia. Viimeksi söin vuonna 2012 Teneriffalla. Tänään sitten taas Lyonissa. Oli hyvää kera piparjuurikastikkeen. Viinikin oli hyvää. Kirjaakaan ei voi moittia. Väsyttää. Kun on pitkään matkalla, aina välillä tulee fiilis, ettei yhtään lainkaan pikkaisenkaan kiinnosta yksikään nähtävyys. Tänään tuntuu just siltä. Silloin on hyvä vain syödä hyvin, juoda paremmin, lueskella, katsella ihmisiä ja kuunnelma heidän puheitaan vaikkei niistä juuri mitään ymmärräkään. Kummallisesti ymmärrän sen verran ranskaa, että päivittäiset hotelli- ja rafla-asiat tajuan ja pystyn niihin lyhytsanaisen vastauksen pukahtamaan. Sama juttu kuin Virossa, jossa tarjoilijat luulevat minun osaavan viroa, kun luen menua sujuvasti ja jotenkin ymmärrän mitä minulle raflassa sanovat. Konteksti auttaa. -- Sanovat Lyonin olevan herkuttelijoiden paratiisi, Ranskan keittotaidon tiivistymä. Mikäs siinä sitten? Matkan fantsui...

  Olen tehnyt töitä tehnyt yliopiston jälkeen 30v, mutta siinä ollut mukana 1,3 vuotta MIT:ssä opiskelemassa ja kaksi vuoden sapattia / työttömyysjaksoa. Eli töissä olen ollut reilut 26 vuotta. Opiskelin 8 vuotta. Hyvä suhde! Ulkomaillakin olet työskennellyt kolmisen vuotta Kiinassa ja Ruotsissa. Matkustellut olen eläissäni varmaankin 7-8 vuotta. Kv-kokemusta on. Opiskeluaikana tein töitä lukuvuosien aikana, kesälomamatkat rahoitti sossu. Kiitos siitä valtiolle! Työnteon aloitin 15-vuotiaana Sokosmarketin pullonpalautuksessa ja ostoskärryjen keräilyssä. Se ammatti on jo kadonnut ja korvautunut itsepalvelulla. Varmaan vielä 10 vuotta olisi jäljellä, jos joku työnantaja tarttisi fiksun, ammattitaitoisen ja sosiaalisesti lahjakkaan ja huippukoulutetun huippuosaajan. Harva tuntuu tarvitsevan, vähemmän kokeneet ja huonommissa korkeakouluissa opiskelleet ovat ilmeisesti parempia. Tai ainakin enemmän yes-ihmisiä. No, kesä tulee on töitä eli ei. Tai mistä sitä töistä tietää, kesästä kyllä....

  Plattenbau se siellä mäellä. Joku tietämätön sanoisi, että neukkukuutio tai DDR-talo vaan niinhän asia ei ole. Eivät ranskalaiset ja suomalaiset DDR:stä tai Neuvostoliitosta oppineet moisia rakentamaan. Päinvastoin kävi opin tie. Kylmän sodan aikana joka paikassa, jopa USA:ssa, oli ankara asuntopula. Kaikkialla rakennettiin suurien talojen alueita elementeistä. Mutta miksi Lyonissa ne näyttävät samoilta kuin Berliinissä? Tarinan mukaan DDR:n arkkitehdit eivät saaneet matkustaa tapaamaan kollegoitaan länteen. Koska Kekkosen Suomi ei ollut länttä, he saivat matkustaa Suomeen, jossa he tapasivat ranskalaisia kollegoitaan. Ranskassa oli kehitetty menetelmät rakentaa suuria taloja halvalla elementeistä. Tämä DDR:n neropatit oppivat sukkelaan ja opettivat kollegoilleen muualla rautaesiripun itäpuolella. Ja niin Ranskassa tuntee suomalainen olonsa sekä kotoisaksi että ylpeäksi tämän kulttuurisen vaihdon osapuolena. Näitä taloja paheksuvat eivät koskaan kerro miten muutoin asuntopula o...

  Olen ollut matkalla tänään kaksi kuukautta. Kuvassa tilastoja. Kivaa on ollut, joskus yksinäistä ja ahdistaviakin hetkiä on ollut. Muutama oikein seikkailullinen päivä. Pääosin ollut tosi nastaa, paljon aikaa ajatella, kirjoittaa, lukea, katsella ihmisiä ja kaupunkeja. Olen käynyt 27 kaupungissa ainakin, monta uuttakin niistä minulle. Ruoka on ollut hyvää, juomat myös. Kumpaakin vain kohtuudella, yleensä vain pari ateriaa päivässä ja ainakin kaksi päivää viikossa ilman alkoholia. Ainakin housut ovat väljentyneet, joten jotain olen tehnyt oikein. Matkan alussa vaivanneet terveysongelmat ovat kadonneet, olo parantunut koko ajan. Matkailu on ilmeisesti terveydelle hyvästä - ehkä matkailu hälventää stressin. Matkalleni en varsinaisia tavoitteita asettanut. Marokossa käyminen oli kuitenkin iso juttu, joka jännitti ja jonka jälkeen hetki piti miettiä mitä seuraavaksi. Seuraava isompi juttu on 17 päivän oleskelu Berliinissä, mutta sitä ennen neljä päivää Lyonissa ja muutama päivä Vene...

Vanhuus ei tule yksin. Se tuo mukanaan muistoja kaukaa menneestä. Ajatuksia miten ennen oli, kuka olin ja kuka olen ja mikä on ja mitä on muuttunut. Kirkko on viimein ulkoa valmis, ainakin melkein, itse en varmaan ikinä koskaan ole. Ensimmäisen kerran kävin Barcelonassa elokuussa 1987, sitten kesällä 1995 ja vuodesta 2013 tuon tuostakin. Kertakaan en ole käynyt kirkossa sisällä. En käy nytkään, 50 euroa vaikuttaa kalliilta ja ruuhkat ovat sankat - netistä saisi lipun vasta viiden päivän päähän. Ensi kerralla sitten. Ensi kerta tulee vielä, koska maailman ei ole loppumassa ja minä olen vasta 57-vuotias. Maailmassa on joitakin asioita, jotka ovat täydellisiä ja joita ei tarvitse eikä pidä muuttaa. Barcelonan aukio Placa vila de Gracia on esimerkki täydellisestä. Aukiolla on kaikki mitä voi toivoa eikö yhtään mitään muuta. Kun ihminen saapuu aukiolla, hänen verenpaineensa laskee, jännittyneet lihakset rentoutuvat, huolet hälvenevät. Kun hän istuu Las Euras -ravintolan pöytään ja tilaa mie...

  Zaragozan ratikka kulkee keskustan läpi maagisesti koskematta ajolankoihin. Niitä ei edes ole. Ratikassa on superkondensaattorit kummassakin päädyssä katolla. Latausta ratikka ottaa pysäkillä allaan olevista koskettemista. Kiehtova konsepti vaikka jäin miettimään ovatko ajolangat mainosten ja liikennemerkkien keskellä sittenkään niin kamala kaupunkikuvallinen synti. Samantapaisia ratikoita on muuallakin vanhoissa kaupungeissa - ne ovat hyvä tapa suosia oman maan rstillavalmistajia, joilla sattuu kummasti olemaan just sopiva malli tarjolla. Lataussysteemin kiskojen välissä Matkani jatkuu. Tänään työhaastattelun jälkeen matkaan yhdeksi yöksi Barcelonaan (65€/yö), josta jatkan huomenna suoralla junalla (10€ paikkalippu) Lyoniin neljäksi yöksi (62€/yö). Sen jälkeen aion majoittua Venetsiaan neljäksi yöksi, josta Münchenin kautta Berliiniin 27.3. Berliinissä vietän 2,5 viikkoa, koska se on kivoin kaupunki maailmassa. Berliinissä tsekkailen työmarkkinoita. Voisihan siellä olla nastaa a...

Kirjoitan blogiini (ja Instaan ja Facebookiin ) tunnelmakuvia matkaltani. Olen yrittänyt keskittyä havaintoihini ja hieman yleistämään niitä. Olen yrittänyt ymmärtää näkemiäni paikkoja ja kertoa niistä jotain kuvien lisäksi. Osa kirjoituksistani on matkaopasmaisia tarinoita junamatkoista ja -matkailusta. En keskity matkallani omaan naamaani enkä takapuoleeni,  kuten instassa monet vaikuttajat tekevät.  el calamare bravo Tämänkaltainen matkakirjoittelu vaikuttaa olevan nykyisin hyvin harvinaista. Netti on pullollaan matkailublogeja ja matkoista kertovia Instagram-tilejä. Ne ovat pääosin hyvin pinnallisia.  Olen esimerkiksi seurannut kahden nuoren naisen matkaa maata pitkin Münchenistä Tokioon. Heidän kuvaamansa videot ja niistä tehdyt koosteet olivat kiinnostavia ja kauniita, kuten tekijänsäkin, mutta kokonaisuus jäi erittäin pinnalliseksi. En saanut tietää mitään paikoista joissa he kävivät. Kertomukset keskittyivät majapaikkoihn. Vaikka he tapasivat paljon ihmisiä ...