Mane

  Leccessä asuu noin 100000 ihmistä eli kuudenneksen vähemmän kuin Lahdessa ja neljänneksen enemmän kuin Kouvolassa. Leccessä käy varmaankin enemmän turisteja kuin Lahdessa ja Kouvolassa yhteensä. Voisiko se selittää kirjakauppojen suuren määrän?   Hotellini lähellä, alle 500 askeleen etäisyydellä, on kolme suurta kirjalauppaa. Suurin niistä on Feltrinellin valtava kauppa. Näiden kauppojen lisäksi vanhassa kaupungissa, joka on siis Roihuvuoren kokoinen, on monta pienempää kirjakauppa ja antikravariaattia. Kaikissa niissä näkyy olevan pääosin tai oikeastaan löhestulkoon vain italiankielisiä kirjoja.  Mistä tämä voi johtua? Ovatko italialaiset vähemmän netissä? Arvostavatko he kirjallisuutta? Onko täällä yhä tapana lukea eikä vain kuunnella kirjoja analfabeettien tapaan?  Tiedä häntä. Kirjakauppojen katoaminen on lopun alkua. Ilman kirjoja ei ole kulttuuria eikä mitään, jota asein puolustaa.  Muutoin päiväni kului kirkkoihin tutustuessa, sadetta hotellista tarkkai...

I talialaisten tapa ilmaista itseään ilahduttaa ja ihmetyttää. Vaikka ei kuulisi mitä mies sanoo, saati ymmärtäisi vaikka kuulisi, ja ehkä juuri siksi, voi kuvitella ties mitä draamaa. Tänään mietin äitini minulle ennen matkojani toistamaan ohjetta: ”ota järki mukaan!” Olen varmaankin yleensä ottanut, koska en ole matkoillani saattanut itseäni vaaraan, en edes uhkaaviin tilanteisiin, eikä minulta ole koskaan varastettu. Iso koko on toki saattanut karkoittaa aremmat rosvot karkaamasta kimppuuni. Tekoälyä, jota jostain syystä ei koskaan kutsuta tekojärjeksi, en sitä vastoin ota matkoilleni mukaan. Sille ei ole matkoilla mitään käyttöä: kirjoitan mieluusti itse, lukemisesta puhumattakaan. Tiedot nähtävyyksistä luen Wikipediasta ja matkaoppaista, reitit ja tekemiseni suunnittelen ja päätän itse. Tekoälylle ei vaan ole mitään virkaa matkoillani. Tänään tutustuin Leccen katedraaliin, Duomoon. Satuin olemaan Duomossa aivan yksin (kuten aiemmin Venetsiassa Pyhän Markuksen aukiolla kahdesti)...

  Kattokaa ja kadehtikaa! Ja matkustakaatte hiljaisena aikana, jos vaan pystytte! Tämmöisen huoneen saa sesongin ulkopuolella eli just nyt tänään Leccestä, ikivanhasta kaupungista 45€ per yö. Ikkunasta näkyy Piazza Sant'Oronzo, jolla on Roman Amphitheater of Lecce 100-luvulta. Niin ja aamiainen kuuluu hintaan. Lämmintä huoneessa riittää. Nyt ulkoa kuuluu katusoittajan versioita vanhoista italialaisista renkutuksista. Kaunis ääni naisella on. Aiemmin vanha mies soitti pianolla Lennonin Imaginen moneen kertaan. Piano ei ollut vireessä, koska on ulkona kaikkien hakattavana. Lähellä on ainakin 7 kahvilaa, saman verran rafloja, kirjakauppa ja maailman hienointa barokki-arkkitehtuuria 1600-luvulta. Riittää tarpeisiini ja egolleni. Seuraavat 3 yötä vähintään täällä. Eiköhän täällä sen verran nähtävää riitä ja kahviloita istuttavaksi. Tähän aikaan vuodesta Italiassa vaikuttaa menevän vähemmän rahaa majoituksen kuin ruokaan ja alkoholiin. -- Booking-palvelun varauslomakeella voi kertoa toiv...

  Another perfect, lovely, delicious, unforgettable dinner in Trattoria Lucana in Matera, Italy.   I had the honor to get my picture taken (from the left) with my waiter Paolo, chef Gigi and the matron (whose name I unfortunately was not told). Paolo, whom greeted me on the street earlier, told that he loves to work with Gigi and the matron. No wonder, as the trattoria has relaxed but efficient atmosphere, full of joy and respect for everyone, personnel and customers alike.  For dinner I have stuffed eggplants and anchovy-capers-tomato spaghetti. The eggplants were merciful and mild. The spaghetti was a holy combination of flavors. I have to admit I let out a sigh of enjoyment when I tasted the spaghetti. It was perfect.  Drinks then: lightly sparkling wine with rays of sun. Grappa with so delicate fruit notes and very harmonious bite of yeasts, one of the best grappas ever.  The restaurant was full of when I stepped in at 20:30, customers chatting lively. When ...

Kun Suomessa jo olivat maaseudullakin ihmiset ja eläimet muuttaneet eri tiloihin, eivät siis asuneet enää samassa savupirtissä, ja kun Suomeessa oli taloissa savupiippu ja pihan perällä ulkohuussi, niin Italian Materassa vielä 1950-luvulla ihmiset ja eläimet asuivat sulassa sovussa luolissa ilman savupiippuja ja vessoja. Vesi kyllä moniin luoliin tuli norona vaan ei vienyt jätöksiä. Ja ei siinä vielä kaikki, pienissä luolissa asui kymmenenkin ihmistä. Ilmaa heille tuli vain luolan oviaukosta, samoin oli luonnonvalon laita. Ei ole ihme, että Italian hallitus evakuoi Sassin 1960-luvulla ja rakensi luolien asukkaille kerrostalot. Moni ei niistä tykännyt, osa toki. Sittemmin luolat ja koko Sassi on otettu turismiteollisuuden ja alustatalouden leikkikentäksi. Ainakin kolmannes Sassin tilosta on AirBnB:ssä. Eikä se ole ihme: kuka halaisi asua kattilalaaksossa ilman kauppoja etc? Turisti! Jäin miettimään, että vaikka luolissa asuminen oli kurjaa ja elämä lyhyt tautien vaivaama ja haisukin var...

  Materan alueen perinteisiin ruokalajeihin kuuluvat paistetut paprikat (Peperoni cruschi di Senise fritti) ja erikoinen leipä-kasvis-peruna-muna-keko (Cialledda Materana). Molemmat perinteisten ruokalajien tapaan talonpoikien, vähävaraisten ruokia alunperin, mutta nyt ravintoloissa saatavina. Hotellini lähellä on Michelin Bib Gourmand -mainittu jo 120-vuotias Trattoria Lucana, jossa söin tänään toisena Materassa viettämänäni iltana toista kertaa. Henkilökunta tuntee minut ja minulla on vakiopöytä ja -tuoli. Tilasin perinneruokalajit. Paistetut paprikat ovat todellakin paistettuja paprikoita. Ne ovat rapeita, melkeinpä kovia. Maku on yllättävän makea ja täyteläinen, ei lainkaan tulinen. Yritin syödä paprikoita hienostuneesti haarukalla ja veitsellä, kunnes kokki tuli keittiöstä ja koputti minua olalle ja kehoitti syömään käsin. Pääruokana Cialledda Materana oli yllättävän täyttävä. Siinä on pohjalla paikallista leipää, sen päällä cime di rapa -kasvista (kuin pinaatin ja nokkos...