Tekstit

Mitä Jeesus tekisi?

Kuva
  “Look, Jesus and McGeyver are having a walk”, huusivat lapset kun kävelin ystäväni Markku Vesikon kanssa Maputon slumissa. Katselin Marseille St-Charles -aseman terassilta kaupungin yli vastapäisellä mäellä kaupunkia vartiovaa Norte Dame du Mont -kirkkoa. Muutaman minuutin välein joku kävi pummaamassa rahaa. Oli nuori narkkarimies, laiha ja huonohampainen. Oli nainen lastenvaunuineen, joista en lasta havainnut. Vanhempi mies aamutärinöissään pyysi euroa. En ymmärtänyt tarkalleen mitä he sanoivat, vastasin kieltävästi niin kohteliaasti kuin ranskallani osasin. Viimein luokseni tulee iso keski-ikäinen mies, tukka enemmän sekaisin kuin minulla, yllään likainen sotilastakki, ja tietenkin hymyn paljastamat huonot hampaat. Sanoin hänellekin, että “no, pardon”, mihin hän totesi: “Oh, you do not speak French, you should say so and be polite”. Ällistyin. Miehen mentyä matkoihinsa ilman lanttiani mietin mitä Jeesus tekisi, miten kristillisen kasvatuksen saaneen ja ripille päässeen olisi su...

Hotellit vs AirBnB etc

Kuva
  Miten AirBnB etc muuttavat maailmaa? Tunnetusti AirBnB täyttää keskustojen talot turisteilla ja häätää paikalliset laidemmalle, jolloin keskustat muuttuvat instagrammattaviksi huvipuistoiksi, joissa turistillakaan ei ole kivaa vaikka postaavatkin samoista seinistä ja turistien naamoista kuvia netin täyteen. Tämä on luonnollista, koska asuntojen omistajat tienavat kuukauden vuokratulot viikossa. Pääomalle on kiva saada tuottoa enemmän kuin vähemmän. Asunnon omistajalle turistidisneylandisoituminen ei ole ainakaan lyhyellä aikavälillä haitallista. Pidempää harvempi ajatteleen. Monissa maissa poliitikot ovat kodeistaan ajettujen painostuksesta ryhtyneet rajoittamaan alustataloutta. AirBnB-asunnot on rekisteröitävä, jolloin niiden määrä on mahdollista rajoittaa. Italiassa jokaisella alustavuokrattavalla asunnolla on oma tunnisteensa, joka on kadulla ja asunnon ovessa nähtävänä. Tämä kaikki on tuttua. On kuitenkin toinenkin kehityskulku, joka on valitettava: kelvolliset huokeat hotell...

Marseille ei ole ennallaan

Kuva
Marseille on minulle tuttu vuoden 2015 kesämatkalta. Silloin viivyimme täällä muutaman yön. Oli kesä, kuuma ja kaupunki vaikutti levottomalta, jopa hieman vaaralliselta . Muistan miten istuimme paikallisten baarissa vanhan sataman vieressä ja ihmettelimme seksikauppojen määrää sekä avointa seksi- ja huumekauppaa. Tunnelma oli sellainen kuin kirjallisuudessa tavataan sen kertoa satamakaupungeissa olevan.  En muista tarkalleen missä asuimme, hieman keskustan ulkopuolella isossa rakennuksessa. Matkasimme jollakin liikennevälineellä, jossa muistan visusti pitäneeni tavaroistani huolta ja käsin kiinni. Junassa juttelin Cannesissa asuvan ranskalaisen kanssa. Hän varoitti minua painokkasti satamakaupungin vaaroista. On kuulemma paljon työttömiä, on huumeita ja niihin rahaa taskuvarkauksin hankkivia narkkareita. Tavarat ja erityisesti lompakot lähtevät herkästi omille teilleen. Ja mitä vielä! Tämä kaupunkihan on rauhallinen kuin mikä. Kävin katsomassa millainen elämä vallitsee 2015 vuoden ...

Unité d’habitation

Kuva
  Matkustin tällä kertaa Marseilleen vain ja ainoastaan päästäkseni vierailemaan Le Corburierin vallankumouksellisessa Unité d’habitation -rakennuksessa. Se on vuosina 1946-1952 rakennettu utopistinen, modernistisen arkkitehtuurin merkkiteos, ja betonibrutalismin innoittaja. Rakennuksessa on asuntojen lisäksi kaupat, koulu, hotelli, ravintola, kahvila, talvipuutarha. Tarkoitus oli, että rakennuksessa olisi kaikki asumiseen ja elämiseen tarvittava. Unité d’habitation -rakennuksia on maailmassa neljä, joista Berliinissä Olympiastadionin viereen rakennetussa olen aiemmin vieraillut. Siellä rakennus oli vaikuttava. Se seisoo kirjaimellisesti omilla betonisilla jaloillaan, jokaisella asukkaalla on kaksikerroksinen asunto värikkäine parvekkeineen. Berliinin rakennukseen ei päässyt kunnolla sisään tutustumaan eikä siinä ole alkuperäisen loistokkuutta. Alkuperäinen Unité d’habitation osoittautui sekä hienommaksi että rujommaksi kuin kuvittelin. Ulkoa rakennus on todellakin paljasta betonia...

Kuinka säästä rahaa syömisestä matkoilla?

Kuva
  Luin naparetkitarinoita ja tajusin mikä on vaikuttavin keino käyttää vähemmän rahaa ruokaan matkalla: syöminen varastoon jo kotimaassa. Kun syö kotimaassa varastoon, voi matkalla syödä vähemmän. Moni meistä on huomaamattaan syönyt varastoon kotimaassa. Käytännössä tämä tarkoittaa yhden aterian jättämistä väliin jos ei joka päivä, niin useina päivinä. Olen tehnyt näin usealla matkallani. Keino on hyvä ja konsti pätevä, mutta siinä on yksi vaara ja yksi vaaranpaikka. Vaara on riita ja remellys, jos mukana on matkatoveri. Pieni nälkä saattaa aiheuttaa ison riidan. Vaaranpaikka on menetetyt yöunet. Itse pystyn nukahtamaan ja nukkumaan pikkuisen nälän kiusaamanakin, mutta tunnen ihmisiä, joille kylläisyys on unen välttämätön ehto. (Kuvassa päivän lounas/illallinen, jonka söin kello 17 jälkeen: couscous legumes, 9€.)

Matkavinkkejä interrailille

Kuva
  Matkavinkkejä Vaatteista ja niiden pesemisestä: Alusvaatteiden ja kesällä T-paitojen peseminen käsin iltaisin hotellissa (tai muussa majoituksessa) säästää aikaa ja vaivaa verrattuna itsepalvelupesulan etsimiseen ja siellä odottamiseen. Kesällä kaikki vaatteet kuivuvat yön yli, talvella kahden. Vaatteiden kuivumista voi nopeuttaa käärimällä ne pyyhkeeseen ja puristelemalla kääröä.  Edellisestä johtuen talvella on tarpeen pitää mukana useampia alusvaatteita kuin kesällä.  Paitoja ei tarvitse pestä talvella yhtä usein kuin kesällä.  Merinovillaiset paidat kaipaavat pesua harvemmin kuin puuvillaiset, mutta kuivyvat hitaasti. Housujen peseminen käsin on työlästä ja hankalaa hotellissa. Siksi mukana on oltava kahdet housut, jotta voi pestä toiset pesulassa.  5-10 metriä ohutta vahvaan narua/lankaa on hyvä varuiksi, jos pyykkien kuivattamiseen ei ole henkareita. Itsepalvelupesulan jäljiltä pyykit ovat kosteita. Jos lavuaarissa ei ole tulpaa, bideealtaassa ...

Matka Genovasta Marseilleen

Kuva
  Juna Genovasta Ventimigliaan oli jo lähdössä myöhässä 10 minuuttia. Vaihtoaikaa Nizzan junaan oli aikataulun mukaan 9 minuuttia. Valmistauduin viettämään aikaa Ventimigliassa. Sieltä lähtee TER-junia tunnin välein, joten odotus olisi yhden hitaan cappuchinon mittainen. Vaan mitä vielä: juna ajoi ylinopeutta ja saapui ajoissa perille. Vaihto sujui helposti naapurilaiturille. Juna oli kaksikerroksinen, lähes tyhjä, mutta vessat olivat koko ajan täynnä eli varatut. Myös rakkoni alkoi täyttyä, laskin lopulta minuutteja Nizzan ja Marseillen junaan, jonka WC toimi. Matkan varrella maisemat vaihtelivat teollisuusalueiden takapihoista lumihuippuisiin vuoriin, loputtomiin (siltä tuntui) tunneleihin, meressä pyristeleviin surffareihin, kukkuloiden rinteillä roikkuviin kaupunkeihin, linnoihin, merkillisiin pyramidirakennuksiin. Metsässä mimosat kukkivat keltaisina, kirsikat vaalenpunaisina. Kalliot olivat ensin punaisia, lähempänä Marseillea valkoisia. Yhdessäkään junassa ei ollut ravintola...