Tekstit

Pärinä ja paha haju

Kuva
 Pärinä ja paha haju ovat italialaisten kaupunkien huonoimmat puolet. Pärinää tuottavat erityisesti skootterit ja moottoripyörät. Ne tuottavat myös pahaa hajua, mutta erityisen pahaa hajua tuottavat vanhat bussit, joista päästelevät mustaa savua kaupunkien kapeille kaduille. Tarkkailin liikennettä Milanossa, Barissa, Leccessä, Materassa, Tarantossa, Catanzarossa, Napolissa ja Genovassa. Tilanne on kaikkialla sama.  Pärinään ja hajuun olisi olemassa helppo ja muualla toimivaksi todettu ratkaisu: sähkömoottori. Helsingistä tiedämme sähköbussien toimivan riittävän hyvin monenlaisessa säässä, syöttöliikenteessä ja pidemmilläkin reiteillä. Sähköbussi on myös matkustajalle mukavampi, koska se tärisee vähemmän ja kulkee tasaisemmin vaihteiden vähäisyyden vuoksi. Win-win-win sanoisi konsultti!  Sähköisiä skoottereita ja moottoripyöriäkin on markkinoilla. Kaupunkiajoon ostetulla skootterilla ajattaneen päivittäin korkeitaan 50 kilometriä, joten akun ei tarvitse olla kovin suur...

Uskonto ja tekoäly

Kuva
 “Tekoäly kehitti uskonnon”, luki klikkiotsikossa. Oli kuulemma laitettu tekoälyagentit juttelemaan ja kas, agentit olivat kehittäneet uskonnon. En valitettavasti lukenut uutista tarkemmin, mutta aion silti kommentoida.  Mielestäni ajatuksessa, että suureen kielimalliin perustuvat tekoäly voisi keksiä tai kehittää uskonnon, on sekä jotain liikuttavan naiivia että jotain pelottavan perustavanlaatuista väärinymmärrystä.  Jotta tekoäly voisi kehittää uskonnon, olisi uskonnon oltava joukko tekstejä, joita eri tavoin yhdistelmällä voisi kehittää uuden. Sitähän kielimallit tekevät: yhdistelevät olemmassaolevia tekstejä (kuvia, ääniä). Jotta kielimalli voisi kehittää uskonnon, olisi uskonnoksi riitettävä syntaksi eikä semantiikalla olisi merkitystä. Aivan kuin raamatussa tai koraanissa olennaista olisi mitä niissä lukee. Näin ei ole. Uskonto ei ole joukko tekstejä vaan inhimillinen tapa olla maailmassa, käsitellä suhdetta toisiin ihmisiin, ja erityisesti käsitellä elämän...

Booking vs hotellit?

Kuva
  Ranskalaisissa pienissä hotelleissa, ei siis ketjuhotelleissa, näkyy tämmöisiä vetoomuksia Booking-palvelun ylivaltaa vastaan.   Olen vetoomuksen kanssa samaa mieltä. On parempi varata hotelli ilman välikäsiä, jotta raha päätyy hotellin kautta paikallisen talouden kiertoon. Hotellin näkökulmasta välikäsi on turha.  Entä asiakkaan näkökulma?  Asiakkaan kannalta suoraan vataamisessa vain yksi suuri ongelma: hotellien verkkosivut toimivat usein todella huonosti. Joko ne eivät toimi lainkaan tai niiden varauskalenteri ei toimi tai jos se toimiikin, niin luottokorttimaksusysteemi ei toimi. Varaaminen on siis huomattavasti hankalampaa kuin Bookingin kautta.  Voisin toki soittaa hotelliin. Puhelinnumero on yleensä melko helposti löydettävissä. Voisin lähettää sähköpostia ja odotella määräämättömän ajan vastausta.  Jos hotellit haluavat varauksia ja asiakkaita ilman välikäsiä, niiden pitäisi - siis ihan jokaisen - hommata systeemit, jotka ovat toimivuudeltaan läh...

Montpellier

Kuva
  Montpellier. Toistakymmentä vuotta sitten australialainen ystäväni Shane asui täällä ja kehui kaupunkia viehättäväksi. En koskaan saanut aikaiseksi vierailla Shanen luona. Nyt hän asuu toisella puolellla maapalloa. Minä viimein satuin matkoillani Montpelieriin. Wikipedian mukaan täällä on yksi Euroopan laajimmista kävelykeskustoista, Ranskan vanhin kasvitieteellinen puutarha vuodelta 1593, maailman vanhin yhtäjaksoisesti opettanut ja tutkinut lääketieteellinen tiedekunta, 70000 opiskelijaa ja 350000 asukasta. Lisäksi kaupunki on viime vuosina kasvanut ja vaurastunut nopeasti. Kävelylle varattu alue on suuri. Suuria torialueita, joilla ihmiset kävelevät ratikoiden soittaessa kellojaan. On Helsingistä katsoen ihme miten näin laaja alue voi kannattaa ilman autoja. Helsingissä yrittäjien mukaan ostoksia tekevät vain autoilijat, joille ei parkkihallikaan kelpaa. Täällä on kävelyalueella satoja ravintoloita, kahviloita, kauppoja ja gallerioita. Tyhjiä liiketiloja ei näy. Kauppa käy, ra...

Mitä Jeesus tekisi?

Kuva
  “Look, Jesus and McGeyver are having a walk”, huusivat lapset kun kävelin ystäväni Markku Vesikon kanssa Maputon slumissa. Katselin Marseille St-Charles -aseman terassilta kaupungin yli vastapäisellä mäellä kaupunkia vartiovaa Norte Dame du Mont -kirkkoa. Muutaman minuutin välein joku kävi pummaamassa rahaa. Oli nuori narkkarimies, laiha ja huonohampainen. Oli nainen lastenvaunuineen, joista en lasta havainnut. Vanhempi mies aamutärinöissään pyysi euroa. En ymmärtänyt tarkalleen mitä he sanoivat, vastasin kieltävästi niin kohteliaasti kuin ranskallani osasin. Viimein luokseni tulee iso keski-ikäinen mies, tukka enemmän sekaisin kuin minulla, yllään likainen sotilastakki, ja tietenkin hymyn paljastamat huonot hampaat. Sanoin hänellekin, että “no, pardon”, mihin hän totesi: “Oh, you do not speak French, you should say so and be polite”. Ällistyin. Miehen mentyä matkoihinsa ilman lanttiani mietin mitä Jeesus tekisi, miten kristillisen kasvatuksen saaneen ja ripille päässeen olisi su...

Hotellit vs AirBnB etc

Kuva
  Miten AirBnB etc muuttavat maailmaa? Tunnetusti AirBnB täyttää keskustojen talot turisteilla ja häätää paikalliset laidemmalle, jolloin keskustat muuttuvat instagrammattaviksi huvipuistoiksi, joissa turistillakaan ei ole kivaa vaikka postaavatkin samoista seinistä ja turistien naamoista kuvia netin täyteen. Tämä on luonnollista, koska asuntojen omistajat tienavat kuukauden vuokratulot viikossa. Pääomalle on kiva saada tuottoa enemmän kuin vähemmän. Asunnon omistajalle turistidisneylandisoituminen ei ole ainakaan lyhyellä aikavälillä haitallista. Pidempää harvempi ajatteleen. Monissa maissa poliitikot ovat kodeistaan ajettujen painostuksesta ryhtyneet rajoittamaan alustataloutta. AirBnB-asunnot on rekisteröitävä, jolloin niiden määrä on mahdollista rajoittaa. Italiassa jokaisella alustavuokrattavalla asunnolla on oma tunnisteensa, joka on kadulla ja asunnon ovessa nähtävänä. Tämä kaikki on tuttua. On kuitenkin toinenkin kehityskulku, joka on valitettava: kelvolliset huokeat hotell...

Marseille ei ole ennallaan

Kuva
Marseille on minulle tuttu vuoden 2015 kesämatkalta. Silloin viivyimme täällä muutaman yön. Oli kesä, kuuma ja kaupunki vaikutti levottomalta, jopa hieman vaaralliselta . Muistan miten istuimme paikallisten baarissa vanhan sataman vieressä ja ihmettelimme seksikauppojen määrää sekä avointa seksi- ja huumekauppaa. Tunnelma oli sellainen kuin kirjallisuudessa tavataan sen kertoa satamakaupungeissa olevan.  En muista tarkalleen missä asuimme, hieman keskustan ulkopuolella isossa rakennuksessa. Matkasimme jollakin liikennevälineellä, jossa muistan visusti pitäneeni tavaroistani huolta ja käsin kiinni. Junassa juttelin Cannesissa asuvan ranskalaisen kanssa. Hän varoitti minua painokkasti satamakaupungin vaaroista. On kuulemma paljon työttömiä, on huumeita ja niihin rahaa taskuvarkauksin hankkivia narkkareita. Tavarat ja erityisesti lompakot lähtevät herkästi omille teilleen. Ja mitä vielä! Tämä kaupunkihan on rauhallinen kuin mikä. Kävin katsomassa millainen elämä vallitsee 2015 vuoden ...