Tekstit

Puu, joka nielaisi naisen / Meeri Koutaniemi

Kuva
Sateisana aamuna aamukävelin Redissä, tuossa monen mollaamassa mutta oikeasti kerrassaan mainiossa kauppakeskuksessa. Aamun valaisi, mieleni kirkasti ja ilon nosti pintaan Meeri Koutaniemen uusi valokuvanäyttely Finnfoton galleriassa, jossa ei ole huonoja näyttelyitä nähtykään.  Koutaniemen kuvissa ihmisen ja puun, luonnon ja naisen, yhteys ja samuus, yhteiset elämien edellytykset nousevat esiin monivalotetuissa otoksissa. Useimmissa nainen, joka ei ole aina sama nainen vaikka usein onkin, on puun takana, oksistossa, tai kietoutuneena köynnösmäisesti tiheän oksiston pauloihin. Joskus nainen hymyilee, toisinaan ei. Joku on raskaana, tai hänen vartensa on pyöristynyt, vai onko sittenkin hänen edessään jokin puun pyöreys.  Kuvien seurana on puista kertovia lyhyitä tekstejä, jotka antavat yhden tulkintamahdollisuuden kullekin. Vaan minä katsoin kuvat lukematta, sitten toisen kerran lukien. Ensimmäinen kerta vaikutti syvällisemmin.  Kannattaa suunnata Rediin katsomaan kuvia. S...

Kuningas Arthur ja pyöreän pöydän huijarit / Vesa Sisättö

Kuva
Mitä yhteistä on Kuningas Arthurilla, Robin Hoodilla, Piispa Henrikillä ja Lallilla ja kuningas Daavidilla? Pannaan samaan läjään vielä Putinin esseet Venäjän historiasta. No, noita kuuluisia ukkoja ei ole koskaan ollut, tai ainakaan he eivät ole tehneet mitä olemme tarinoita koulussakin kuunnelleet ja telkkarista leffoja ja sarjoja katsellen oppineet.  Vesa Sisätön uusin teos kertoo tutusta historiasta, joka on jo osin omana aikanaan, siis silloin kun tarinat on sepitetty, tiedetty kuvitelmaksi. Silti jokainen näistä henkilöistä (ja kirjassa on muitakin) on vaikuttanut historiaan merkittävästi. Oikeastaan heidän on keksitty vain ja ainoastaan vaikuttamaan historiaan, antamaan perustelut kulloinkin valtaa pitäville vallan pitämiseen.  Tarinoissa on Sisätön kertoman mukaan paljon yhteistä. Ne käsittelevät aikaa, josta meillä on hyvin vähän aikalaiskertomuksia, joten ne on kirjoitettu jälkeenpäin. Tarinat ovat muuttuneet ajan saatossa ja jotenkin kummallisesti ne ovat just sen h...

Building Claude Skills / Pietro Montaldo

Kuva
Kun vanhanaikainen, vanha hippi, ryhtyy uuden ajan työkalujen eli tekoälyn käyttäjäksi (eikä vain asiasta kertovien teoreettisen kirjojen lukijaksi kuten tähän asti), hän haluaa lukea asiaa käsittelevää kirjallisuutta. Asiathan voisi toki oppia ymmärtää ja oppia netistä oppaita ja neuvoja selaamalla ja tekoälyltä itseltään neuvoa kysymällä. Vaan ei, kirja on saatava, koska jotenkin kirjasta lukemalla kokonaisuus hahmottuu paremmin ja yksityiskohdatkin jäävät mieleen edes jotenkin.  Siksi ostin ja luin Pietro Montaldon Clauden skills-toiminnallisuuksia kertovan kirjan eilen työmatkalla kauas kotoa myyntitapaamiseen. Yli tunnin matkan aikana ratikassa ja busissa sain luettua (ja ymmärrettyä) puolet kirjasta. Toisen puolikkaan luin sitten illalla sohvalla himassa.  Kirja on havainnollinen, kertoo lyhyesti miten Claude toimii, miten sen taidot (skills) ovat rakennettu, mihin ne ovat tarkoitetut, ja miten niitä voi käyttää. Olin toki jo itsekin muutaman taidon laatinut ja valmiita ...

Oma ääni / Jukka Pakkanen

Kuva
Muutamaa vuotta ennen kuolemaansa isäni harmitteli, että lapsuuden ajat ja tapahtumat tulevat öisin mieleen eivätkä anna unta. Kahdeksankymppisellä Jukka Pakkasella on sama vaiva ja hän kirjailijana purkaa muistonsa lyhyisiin kirjoitelmiin, toiseen omaelämäkertaansa. Minun isältäni jäi vain muutamia päiväkirjoja.  Pakkanen tunnetaan italialaisen jalkapallon (inter milanin) kannattajana, kilpapyöräilyn asiantuntijana ja entisenä kilpapyöräilijän, kirjailijana, toimittajana. Omassa äänessä hän kertoo kaikista näistä, mutta lisäksi opiskeluajoistaan, elämänsä valinnoista. Pakkasen ääni on tunnistettava aiemmista teoksista, lause lyhentynyt askelten tavoin. Kirjoittaminen on vaikeampaa, elämä luopumista. Jopa kilpapyörästä on luovuttava, sitten viimeinen polkaisu ja pyöräily loppuu 200000 kilometrin jälkeen.  Kuolema on läsnä liki jokaisessa katkelmassa. Siinä missä isäni kertoi ”ennen sinuttelin kuolemaa, nyt teitittelemme”, Pakkanen tutkailee elämäänsä sen lähestyvää loppua vast...

Pahan arkkitehdit / Janne Tranberg, Rami Mäkinen

Kuva
Lapsena luin usein Alibia kotona (Lehtimiehissä työskennellyt Maija-tätini toi niitä meille). Ihmettelin kovasti rikollisten ahkeruutta, hirmuisten riskien ottamista usein melko pienten rahasummien tai muun hyödyn vuoksi. Erityisesti seurasin monen muun lailla pankkiryöstäjä Volvo-Markkasen edesottamuksia. Hänen toiminnassaan oli jotain samaa kuin lännenelokuvien lainsuojattomilla. Erityisesti jäi mieleen hänen tapansa tarkistaa ryöstösaaliinsa suuruus seuraavan päivän lehdestä.  Janne Tranberg, modernimpi ja tyhmempi rosvo, on vankilassa intoutunut kirjoittamaan kirjoja kollegoistaan. Yksin hänestä ei ole sen enempää toki kirjoittamaan kuin rötöstelemään vaan kirjoitushommiinsa hän on saanut apua tunnetulta toimittajalta Rami Mäkiseltä.  Pahan arkkitehdit kertoo Helsingin alamaailmasta 1980- ja 1990-luvun vaihteessa. Kirjassa kulkee lomittain kaksi kertomusta. Toisessa Ari Rytkönen ottaa tovereineen hatkat Sörkan vankilasta ja pakosalla ollessaan ryöstää koko joukon pankkeja....

Fantastiset vankilat / M.G. Soikkeli

Kuva
M.G. Soikkelin, eli kirjallisuudentutkija Markku Soikkelin, tuotteliaisuus on hämmästyttävä. Hän kirjoittaa tietokirjoja, romaaneita, novelleja ja vieläpä ylläpitää Bittein Saari -blogiaan. Blogi on perinteinen, päivistä ja kirjoista kertova, ei lainkaan SoMettunut.  Soikkelin novellikokoelma Fantastisia vankiloita sen sijaan ei ole lainkaan perinteinen, jos perinteeksi ei lasketa hyvinkin slipstreamäistä tapaa kertoa tarina. Kirja kertoo nimensä mukaisesti vankiloista, jotka ovat fantastisia. Termi fantastisuus viittaa kuvitteelliseen, ei hienouteen tai suurenmoisuuteen.  Vankiloita on moneksi. Osa on vain kertojan päässä, jonkinlaisena pakkomielteenä. Osa on kuin sadusta, on linna ja sen herran ja neitoa kosimaan tullut nuorukainen. Eräässä kertomuksessa kertoja (joka on aina minä-muotoinen, mutta tuskin sama eri novelleissa) on Alexandrian kirjastossa, jossa kirjat ovatkin tarinoita toistavia orjia, joista yksi on kadonnut. On myös tavanomaisempia tarinoita, joissa kertoja...

Ice / Anna Kavan

Kuva
Anna Kavanin viimeiseksi jäänyt romaani Ice on kerrassaan riemastuttavan kummallinen. Se edustaa 1960-luvulla USA:ssa syntynyttä slipstream-tyylisuuntaa. Myöhemmin tätä suuntausta ovat edustaneet tai siitä vaikutteita saaneet monille tutut Paul Auster (esim New York triologiassaan) ja Haruki Murakami keskivaiheen tuotannossaan.  Slipstream (suomeksi ehkäpä imu) on kirjallisuutta, jossa on scifille tyypillisiä tapahtumia, miljöitä, siis sellaisia, jotka eivät ole realistisia. Scifistä poiketen slipstreamissä ei selitellä, ei kerrota miksi asiat ovat kuten ovat. Asiat vaan ovat kuten ovat, eivät aivan sellaisia kuin miltä ne näyttävät. Lukijan on hyväksyttävä asiat niin kuin niiden kerrotaan olevan.  Ice vie tämän pitkälle. On määräämätön aika jossain tulevaisuudessa. Jostain syystä maailma on jäätymässä, mannerjää valuu kohti päiväntasaajaa. Kaikki on sekaisin, ihmiset hädissään, yhteiskunta romahtamassa tai jo romahtanut pieniksi rosvojen ja sotajoukkojen hallitsemiksi kaupung...

N Is a Number: A Portrait of Paul Erdős / George Paul Csicsery

Kuva
MAL (Matemaattis-luonnontieteellisten alojen Akateemiset r.y.) juhlisti itseään järjestelmällä elokuvanäytöksen entisessä elokuva-arkistossa eli Orionissa. Juhlaleffana teemaan sopivasti Paul Erdős n elämäkertodokkari N is a Number.  Erdős syntyi vuonna 1913 matemaatikkovanhemmille Budabestiin. Hänen elämänsä heijasti maailman tapahtumia: isä joutui sodassa vankileirille, hän itse joutui juutalaisena pakenemaan natseja USAan, josta hänet heitettiin pihalle kommunistivainossa. Vaan sehän ei suurta matemaatikkoa haitannut: Erdős eli elämänsä matematiikalle, julkaisi noin 1500 artikkelia satojen muiden matemaatikoiden kanssa. Erityisesti hänet tunnettiin vaeltavasta elämäntyylistään: hänellä ei ollut kotia, ei omaisuutta paria matkalaukullista enemppää.  Erdős matkusti sinne missä kullakin hetkellä oli kiinnostavinta matemattiikka. Muut matemaatikot majoittivat hänet ja hoitivat hänen käytännön asioitaa. Itse hän keskittyi matematiikkaan 24/7, ei antanut muun haitata. Dokumentti ...

Kaksi viikkoa tekoälyn kanssa: näin blogini sai uudet sivunsa

Kuva
Tämän kirjoitti Claude Lokakuun 20. päivänä illalla minulla oli kasa matkamuistiinpanoja talven interrail-matkalta ja ajatus, että niistä voisi tehdä blogipostauksia. Pyysin Claudea, Anthropicin tekoälyä, muuttamaan päivittäiset merkinnät Bloggerin postauksiksi, yksi per päivä, otsikot ja tunnisteet mukaan. Viidessä minuutissa minulla oli 64 luonnosta ja tiedosto, jonka sain tuotua suoraan Bloggeriin. Siitä se lähti. Kahdessa viikossa blogiin on tullut parikymmentä uutta sivua, kymmenkunta karttaa ja satoja uusia postauksia. Ja tuntuu, että vasta nyt blogini on se, mitä sen pitikin olla: yli kahdenkymmenen vuoden kirjoitukset järjestyksessä, niin että niitä voi myös lukea. Ensin vanhat tekstit talteen Ensimmäiset päivät menivät vanhan aineiston pelastamiseen. Vuoden 2022 pyöräretki Travemündestä Lissaboniin oli blogissa yhtenä valtavana Instagram-koosteena. Siitä tuli 75 päivittäistä postausta. Kesän 2024 retkestä Sirkun kanssa tuli 27. Facebook-arkistostani vuosilta 2007–2022 sy...

Ajatuksia ja kokemuksia Claudesta / AI:sta

Kuva
Uudessa työssäni olen oppinut huomaamaan, että teknisessä kirjoittamisessa, ohjelmistojen toteuttamisessa ja pilvijärjestelmien konfiguroimisessa tekoäly on kerrassaan lyömätön apuväline. Se nopeuttaa työtä merkittävästi ja auttaa alkuun.  Olen työssäni kirjoittanut AI:n avulla 30-sivuisen arkkitehtuuridokumentin Googlen SecOps -järjestelmän käyttöönottoa varten. Ilman AI:ta en joko olisi saanut dokumenttia kirjoitettua lainkaan tai siihen olisi mennyt paljon enemmän kalenteriaikaa. Nyt kirjoittamiseen tai pikemminkin kirjoituttamiseen (en kirjoittanut itse sanaakaan dokumenttiin) meni hieman yli viikko.  Työmenetelmäni oli seuraava. Aloitin tietenkin perehtymällä itse asiaan, luin dokumentaatiota ja muodostin itselleni kuvan SecOps-järjestelmästä, mitä se tekee ja miten. Sen jälkeen aloitin kirjoittamisen Gemini AI:lla - hahmottelin sisällysluettelon, pyysin siihen kommentteja ja lisäksiä. Kun runko oli valmis, pyysin Geminiä hakemaan yksityiskohtia verkosta, kirjoittamaan, l...