Mane

 Työelämän perusteita:  1) ylitöitä ei pidä tehdä ilmaiseksi ja  2) työantaja hommaa työvälineet. Jos töitä on enemmän kuin ehtii tehdä, ensin tsekataan voiko jotkin tehtävät jättää tekemättä. Jos ei voi ja osa tehtävistä on tilapäisiä, ne voi tehdä maksua vastaan ylitöitä. Jos jokin työ ei ole tarpeen, sen voi jättää tekemättä, mikä voi poistaa ylitöiden tarpeen. Jos kaikki työt ovat tarpeen ja pysyviä, on palkattava lisää työntekijöitä. Saldotunnit eivät ole ylitöitä vaan työsopimuksen mukaisten työtuntien siirtämistä päivästä toiseen. Työvälineet hommaa työnantaja. Tämä pätee vihkoihin, kyniin, läppäreihin, puhelimiin, autoihin, kaivinkoneisiin, elektronimikroskoopoeihin ja MRI-laitteisiin. Ja kaikkeen muuhun. Näistä kahdesta periaatteesta ei pidä tinkiä ikinä.

  Kun hain töitä, minulla oli kohtuullisen palkan lisäksi kaksi ehdotonta kriteeriä. 1) Työn pitää olla yhteiskunnallisesti merkityksellistä. Pelkkä osakkeenomistajien rikastuttaminen ei enää riitä minulle - sen olen oppinut katkerasti. 2) Töihin (teen työni toimistossa, ei himassa) pitää päästä noin 30 minuutissa, max 45 minuutissa, sekä fillarilla että julkisilla. Ja kas, tämmöisen työpaikan sain. Tarkoitus on pysyä samassa työpaikassa eläkkeelle asti eli vähintään 8 vuotta. Ja fillarilla melkein joka päivä töihin matkata, bussilla vain harvoin, koska haluan pysyä vahvana ja hyväkuntoisena.

  Ylihuomenna aloitan duunit. Aion mennä joka päivä toimistolle, koska a) siellä on ihmisiä ja ihmisten kanssa on kivaa. b) toimistoni lähellä on paremmat ja useammat lounasraflat kuin kotini. c) työni on täysin riippuvainen kollegoista, joista ainakin osa on toisinaan toimistolla. Ehkäpä he ottavat minusta mallia ja ryhtyvät käymään toimistolla usein. d) toimistolle on 8-12 km fillarilla. Se on just hyvä aamupolkaisu, ei tule hiki, mutta tulee päivän minimiliikunta e) jos sataa, toimiston viereen pääsen bussilla kotini vierestä alle puolen tunnin. f) keskittyminen on paljon helpompaa toimistossa kuin kotona. Helpointa keskittyminen rautatieasemalla ruuhka-aikana ja muissa vastaavissa vilkkaissa paikoissa. Se nyt vaan olisi (minulle, ei ehkä sinulle eikä sinun serkullesi tai kaimallesi) ihan saakelin typerää jäädä himaan töihin. En ikinä ottaisi vastaan työpaikkaa, jos minulla ei olisi mahdollisuutta mennä toimistolle alle 10km päähän himasta. Sellainen elämä olisi aivan painajais...

  Valtio rikkoi sopimuksemme, joten muutin käytöstäni. Ennen valtio lupasi huolehtia kansalaisista työttömyyden, sairauden, vanhuuden varalta. Vastineeksi odotus oli, että kansalaiset eivät ylenmäärin säästäisi vastoinkäymisten varalta. Nyt valtio ei enää lupaa. Työttömyyskorvauksia on leikattu, sairastaminen käy kalliiksi, ja eläkkeitäkin uhataan olla maksamatta. Näin ollen en enää luota valtioon vaan varaudun itse vastoinkäymisiin. Työttömyyden aikana olen huomannut, että seuraavat kaksi asiaa kannattaa varmistaa: 1. Säästössä on hyvä olla vähintään vuoden nettopalkan verran (nopeasti realisoitavissa olevaa). 2. Pakolliset menot (asuminen, ruoka, lääkkeet, puhelin, HSL, fillari, vaatteet) on hyvä säätää alle odotettavissa olevan ansiosidonnaisen (puolen vuoden työttömyyden jälkeen maksettavan) Kun nämä ehdot toteutuvat, työttömyys ei aiheuta stressiä; sairastumiseen on varaa (siis esim sairaalamaksuihin ja sairaslomaan). Kumpikin ehto toteutuu vain, jos kuluttaa vähän. Siitä toki...

  Uusi työ ja uudet kujeet? Ehkä. Olen miettinyt miten työ voisi olla kivempaa kuin aiemmin. Mitä voisin itse tehdä? Mitä olla tekemättä? No, ainakin seuraavia: 1. Olen aina kiireetön, minulla on aina aikaa kollegoille, asiakkaille, kaupunkilaisille. Heitä vartenhan töitä teen. 2. Kun juttelen jonkun kanssa, keskityn vain häneen. En esimerkiksi räplää kännykkää tai läppäriä. Muistiinpanot teen kynällä vihkoon. 3. Hymyilen. Se tuo hyvän mielen kaikille. 4. Kohtelen kaikkia kuten halausin itseäni kohdeltavan. En halveksi, mikromanageroi, juorua, nälvi tms. Posin kautta aina vaan. 4. Kysyn kun en tiedä. En oleta, jotta en muodosta vääriä mielikuvia. 5. Keskityn työaikani eli 7h15min päivässsä vain töihini. Uutiset,SoMe etc odottavat. 6. Vaalin työ- ja ajattelukykyäni AI:n tutkituilta vaaroilta. Minulle maksetaan ajattelusta, joten keskityn ajattelemaan. 7. Kehun kollegoita heidän selkiensä takana. 8. Sanoinko jo että olen kiireetön ja hymyilen.

  Kesä saapuu ja hinnat nousevat. Erityisesti Finnlinesin laivat Travemündeen ovat tyyriitä, jos matkustaa yksin. auringonlasku laivalla Vaan ei hätää: laivalla voi jättää hytin ostamatta ja matkustaa lepotuolissa. Se on yllättävän mukavaa. Matkustin syyskuun alussa lepotuolissa ja nukuin oikein hyvin. Lepotuoliosastossa oli vain 3 muuta matkustaa ja jokaiselle hyvin tilaa lattialla. EI tarvinnut istuallaan torkkua vaan saattoi makoisasti nukkua. Jokaiselle tuolille on varattu viltti tai pari. Koska matkustajia on vain muutama, vilteistä saa itselleen patjan ja tyynynkin. Mikäs siinä makoillessa ja nukkuessa. Laivan yläkerrassa on vessa, jonka saa yksityiseksi lukitsemalla oven. Suihkussa voi käydä saunassa. Tavarat saa lukolliseen lokeroon matkan ajaksi. Palvelut siis aivan kuten hytissä matkustaisi. Perillä laiva on klo 21, joten samana päivänä ei kuitenkaan voi matkaa jatkaa vaan on jäätävä yöksi Travemündeen (Grüne Jäger on hyvä ja aseman lähellä) tai Lübeckiiin. Siksikään ei h...

  Rikollisuuteen tarvitaan kuulemma motiivi, tilaisuus ja järkeily. Sama juttu bissenjuomisen kanssa. Jos jokin noista kolmesta puuttuu, ei maistu. Siksi Berliinissä lomalla maistuu, mutta Suomessa useimmiten ei. Suomessa yleensä puuttuu hyvä tilaisuus, kiva kapakka tai terassi tai hinta on järjetön. Usein kaikki kolme. Helsingin kantakaupungissa terasseilla kuitenkin olisi motiivi (hyvä olo), tilaisuus (vaikka Kappelin terassi), mutta järki sanoo, että ei noin kallista. Jos olut maksaa yli 15 euroa per litra, sitä ei pidä juoda. Näistä syistä tänäkin kesänä rahani saavat Karhupuiston Sivukirjasto, Rytmi linjoilla, Puotilan kartano terassi, Roihuvuoren Ruiskumestari aurinkoisine terasseineen ja Haltialan terassi (jos eivät ahneuksissaan nosta hintojaan). Oluen hinta Suomessa on kansallinen häpeä. Tukholamssakin on huikeasti halvempaa. Olut ei saa maksaa terassilla enempää kuin viisi kertaa bensalitran verran. Miten uusiutmaton, maasta pumpattava ja hurjasti prosessoitu bensa voi ma...

Inkku Kärkkäisen Kirsikankukkia-sarja on edennyt kolmanteen ja viimeiseen osaansa. Ammattijärjestäjä Minna Mattila on edellisen kirjan jälkeen saanut kaksoset, muuttanut keskustasta omakotitaloon Haukilahteen ja elää onnellisena mutta stresaantuneena ruuhkavuosia. Kaksosten lisäksi kiirettä luo omasta ajastaan kiinnipitävä aviomies, ikääntyvä ja omapäinen äiti ja espoolaiseen tapaana koirakin pyörii jaloissa.  Minna kutsutaan tekemään tv-sarjaa, jossa hän auttaa ihmisiä pääsemään eroon koteihinsa pesiytyneista sotkuista eli tavararöykkiöistä. Osa ihmistä on tuttuja aiammista teoksissa, mikä tuo kirjaan jatkuvuutta ja syventää jo tuttuja hahmoja. Osa on uusia, ja heidän kauttaa kirja kertoo erilaisia elämäntarinoita.  Päinvastoin kuin kirjasarjan aiemmissa teoksissa tavaroiden ja kotien järjestely ei ole keskiössä. TV-sarja ja sen tekeminen luovat kehykset, jossa Kärkkäinen voi kommentoida espoolaisten, keski-ikäisten, keskiluokkaisten ihmisten elämää. Kirja on täynnä sekä luki...

  Nyt iski ikäkriisi! Tajusin just, että jos haluan (ja teen työni hyvin ja käyttäydyn ihmisiksi työpaikalla) voinen tehdä töitä DigiHelsingillä eläkeelle asti. Minun ei siis välttämättä (ja siis jopa todennäköisesti) tarvitse enää ikinä kirjoittaa CV:a, saatekirjettä eikä kertoa itsestäni työhaastatteluissa. Ois huikean hienoa vaikka toki itsekehuminen työhaastatteluissa on mielipuuhaani. Työpäiviä on jäljellä vähintään 1933 ja enintään 2832. Miinus lomat eli vähintään minus 7,5*38 eli 285 eli siis jotain 1648 ja 2547 työpäivän välillä. Nyt vaan tarttee kaikin keinoin pyrkiä ylläpitämään terveyttä, jotta jaksan vielä eläkkeelläkin pyörämatkailla Sisiliaan. Se olkoon tavoiteeni!

  Vuosi on pisin siedettävä aika olla tekemättä töitä. Vuoden jaksaa puuhailla kaikenlaista, matkustella, viettää paljon aikaa yksin (kaverit töissä päivisin). Vaan sitten alkaa ahdistaa, tekee mieli päästä aikuisten päivähoitoon puuhastelemaan muiden aikuisten kanssa jotain edes pienessä määrin yhteiskunnalle hyödyllistä.   Olen ollut eläissäni kahdesti vuoden työttömänä. Molemmilla kerroilla noin 11 kuukauden jälkeen alkoi tehdä mieli päivähoitoon - ja säännölliseen elämään, lähtemään kotoa aamuisin fillarilla ennen kahdeksaa Kahvisiskoille ja sieltä sitten yhdeksän jälkeen töihin. Oi että se on kivaa. Onnekseni molemmilla kerroilla pääsiin puuhasteluporukoihin takaisin!  Mutta vaikka työ ja yhteinen puuhastelu on tärkeää, niin mikä vain puuhastelu ei käy.  Ensinnäkin puuhastelulle on oltava toimisto, jonne pääsee fillarilla ja julkisilla alle 45 minuutin. Näin on ollut minulla melkein aina, vain muutaman vuoden toimisto oli kauempana. Ja siksi olen päätynyt Roihuv...

Kirjan asetelma on yksinkertainen: kuuluisa taiteilija Lysander on mennyt myymään muotokuvia, mutta häntä ei kiinnosta maalata niitä. Mieluummin hän lähtee matkoille ja antaa kuvin maalaamisen ystävänsä Horkan tehtäväksi. Horkka ei ole menestynyt taiteilija vaikka onkin noheva maalaamaan ja erityisen innokas keksimään erilaisia näkökulmia maalaamiseen. Lysanderin matkan aikana Horkka pitää hoviaan tämän ateljessa. Asiakkaiksi saapuu muun muassa kirjailija, tuomari, influensseri, guru, palkkamurhaaja, therian-sisarukset, tekoäly, unettoman unen herra ja moni muu. Asiakkaiden eli mallien ja Horkan näkemykset taiteesta eivät aina kohtaa. Horkka kokeilee erilaisia tekniikoita, pyrkii tuomaan esille kuin mallin olennaisimmat piirteet. Nehän eivät toki aina miellytä, ja joskus tilanteet kärjistyvät riidoksi ja jopa väkivallaksi. Näköisyys on hankalaa.  Kirjan luvut ovat lyhyitä, kuin maalauksen luonnoksia, mutta koska Horkka (ja siis lukija) tapaa kunkin asiakkaan useasti, kuvat täydenty...

  9.5.2026 olisin muuttunut pitkäaikaistyöttömäksi ja ehkä joutunut viranomaisten erityistoimenpiteiden kohteeksi. Onneksi vältin moisen työllistymälllä 5.5.2026. Työvoimaviranomaiset eivät onneksi puuttuneet työnhakuuni mitenkään. Kaksi kertaa laadimme puhelimessa suunnitelman, jonka mukaan minun piti hakea 4 työpaikkaa kuukaudessa. Hain aina 4 työpaikkaa valtiolle.fi -palvelussa ja niiden lisäksi kiinnostavia työpaikkaa muuten vain. Raportoin vain valtiolta hakemani työpaikat. Viranomaisten kanssa olin vuoden aikana tekemisissä siis kahdesti. Tai oikeastaan kolmesti, koska menin tyhmyykissäni päättämään työnhakuni saatuani työtarjouksen, joka sitten osoittautui haaveeksi vaan. Piti aktivoida työnhaku uudestaan. Joka kerta viranomainen kysyi olenko kiinnostunut yrittäjyydestä. Se on ansa: pitää vastata ettei ole kiinnostunut. Muutoin voi tulla ongelmia - näin olen ymmärtänyt. Enkä minä laiskana ole kiinnostunut yrittäjyydestä, koska yrittäjien mukaan yrittämiseen kuluu koko e...

  " Menisit hippi töihin", sanoivat. Ja niin menenkin, aloitan tiistaina 5.5. Digi Helsinki Oy:n pääarkkitehtina. DigiHelsinki on Helsingin kaupungin strateginen kumppani, joka tuottaa keskitetysti kaupungin toiminnan kannalta kriittiset digitaaliset palvelut. Työttömyyteni kesti 12 kuukautta. Vietin työttömyysajastani puolet (6kk) maata pitkin matkustellen junalla ja fillarilla. Oli kivaa. On kivaa myös mennä töihin. Uudessa työpaikassa on paljon hyvää: homma on merkityksellistä. Ei tarvitse miettiä miksi töihin menen. toimisto on Konepajalla, jonne pääsen bussilla ja fillarilla alle puolen tunnin. palkka on edellistä työpaikkaa hieman parempi ja lomat paljon pidemmät (38 päivää vuodesssa, eli 7,5 viikkoa!) ensi kesänä palkallista lomaa on 4 viikkoa ja talvella yksi viikko. taantuma ja lama ei vaikuta kuten yksityisiin yrityksiin. Kaupungin työtekijät ja koululaiset etc tarvitsevat palvelunsa vaikka talous olisikin huono. Huonot puolet ilmenevät aikanaan. Niiden kanssa...

  Nyt alkaa olla silleen, että piintynytkin lentomatkustaja voi joutua nöyrtymään junailemaan meidän edistyksellisten seassa. Olkaamme heille armollisia kun he kyselevät ja ovat eksyksissä asemilla ja junissa! Kyllä he oppivat olemaan. Kansainvälinen energijärjestön puheenjohtajan mukaan Euroopan kerosiinivarastoissa on enää kuuden viikon kulutuksen verran kerosiinia. Kerosiini saatavuus on heikenytynyt, jopa tyrehtynyt, USA:n laittoman hyökkäyksen ja Iran sen vuoksi sulkeman Hormuzin salmen johdosta. Jos ei ole kerosiinia, ei voi lentää. Lentojen määrä vähenee, joten moni kesälomalla lentämällä lomalle aikonut jää lentokentälle. Me valveutuneet, edistyksen airueet, voimme ottaa uutisesta vaarin ja varata paikkaliput hetimiten, jos aioimme kesällä junalla matkustaa jonnekin. Saattaa nääs tehdä tiukkaa kohtapuoliin paikkojen löytäminen. Noin muutoin tervehdin lentämisen vähenemistä mitä suurimmalla toiveikkuudella. Ilmaston vuoksi jokainen polttamatta jäänyt öljytynnyri on kallisarv...

  Roihuvuoressa on ihmisen hyvä asua! Näsiä Kun valitsin ensimmäisen omistusasuntoni sijaintia vuonna 2011, valitsin Roihuvuoren. Olin jo asunut 14 muussa paikassa eri puolilla Helsinkiä 22 vuoden aikana. Täällä on kaikki lähellä: leffat, kirjastot, maan parhaat raflat, meri, metsä, luonnonsuojelualueet lintuineen, lehmät kesäisin laitumella, kirjakaupat, innostavat baarit, uimaranta ja talvella avanto.  Olen kotini lähellä nähnyt jopa suden, ja usein ketun, mäyrän, rusakon, kauriita, siilejä, lumikoita ja yli 50 lintulajia. Asuminen maksaa vain 7 euroa päivässä (asunto, vesi, varasto, sauna). Ei ole kallista!  Lisäksi kauppaan on 500 askelta ja voin valita Alepan ja K-kaupan välillä. Lidliin on kilometri. Lähellä (10 min kävellen) useita rafloja ja kahviloita. Fillarihuoltoon 70 metriä kotiovelta. Joukkoliikenne vie keskustaan ja Pasilaan ja ties minne alle puolen tunnin, samoin fillari. Alkoon on valitettavasti 2,5 kilometriä, mutta siellä ei nyt kovin usein ih...