Tangerista Marrakechiin

Kävelin kohti hotellia Marrakechissä, kun joku tai jokin veti minua poninhännästäni. Apinako, ajattelin, mutta miten se niin ylhäältä. Ei ollut apina, oli pieni hampaaton kolmekymppinen mies, joka olisi kovasti halunnut rahaa. En antanut, joten hän riuhtoi olkalaukkuani. Päästin perkeleen ja hän päästi otteen laukustani.

Kuvia instassa. 

Marrakech on iso kaupunki, jossa on kaikenlaista, tuollaistakin. Hotelliini on asemalta kolme kilometriä. Kävelin, koska en löytänyt bussipysäkkiä ja pitkän (liki 6 tuntia ja 550km) junamatkan jälkeen kävely tuntui hyvältä. Voimia ja hermoja oli vähän, koska maassa maan tavalla ramadan. En syönyt enkä juonut ennen kuin pääsin hotelliini. Sitten söi leivoksen ja join puoli litraa vettä. Niiden voimin tutustui vanhaan kaupunkiin ja läheiseen moskeijaan. Se on kuulemma erityisen tärkeä, monien muiden esikuva. 

Junamatka alkoi aamulla 1. luokan loungesta. Siellä ei ollut tarjoilua (ramadan) ja eikä lämmitystä. Oli mukava sohva. TGV-juna painoi menemään nopeimmillaan 313 km/h. Ykkösluokassa oli hiljaista, muut nukkuivat janoaan ja uupumustaan. Koko maa torkkuu ja on hiljaa. Casablancassa vaihdoin tavanomaisen junaan, jonka 6-hengen hytissä matkustin perille. Hiljaisia olivat matkakumppanini. Kukaan ei käynyt vessassa.

Maisemat Casablancaan asti tasaiset, suurelta osin veden vallassa rankkasateiden peruja. Casablancan jälkeen maisema mäkistyi, muuttui keltavihreäksi. Kumpujen nurmilla paimenet kaitsivat lampaita. Jos 20 - 30 lampaan kaitsemiseen kannattaa laittaa kokopäiväinen paimen, ei paimenen palkka voi olla suuri. Sama juttu kaupungissa: kymmentä autoa vahtii yksi ukko.

Viivyn täällä neljä yötä. Raportoin tarkemmin havainnostani. Nyt lähden syömään, koska aivoni eivät enää toimi. Vaikka Algecirasin hotellissa oli helppoa olla syömättä aamiaisesta illalliseen, niin juomattomuus tekee sen paljon vaikeammaksi. Huomenna en edes yritä, koska hotellini terassilla saa juoda vaikka bisseä koko päivän. Siis jos ei ole muslimi. 

Ks kuvia Instassa.