Mane

  Kesä saapuu ja hinnat nousevat. Erityisesti Finnlinesin laivat Travemündeen ovat tyyriitä, jos matkustaa yksin. auringonlasku laivalla Vaan ei hätää: laivalla voi jättää hytin ostamatta ja matkustaa lepotuolissa. Se on yllättävän mukavaa. Matkustin syyskuun alussa lepotuolissa ja nukuin oikein hyvin. Lepotuoliosastossa oli vain 3 muuta matkustaa ja jokaiselle hyvin tilaa lattialla. EI tarvinnut istuallaan torkkua vaan saattoi makoisasti nukkua. Jokaiselle tuolille on varattu viltti tai pari. Koska matkustajia on vain muutama, vilteistä saa itselleen patjan ja tyynynkin. Mikäs siinä makoillessa ja nukkuessa. Laivan yläkerrassa on vessa, jonka saa yksityiseksi lukitsemalla oven. Suihkussa voi käydä saunassa. Tavarat saa lukolliseen lokeroon matkan ajaksi. Palvelut siis aivan kuten hytissä matkustaisi. Perillä laiva on klo 21, joten samana päivänä ei kuitenkaan voi matkaa jatkaa vaan on jäätävä yöksi Travemündeen (Grüne Jäger on hyvä ja aseman lähellä) tai Lübeckiiin. Siksikään ei h...

  Monet pelkäävät, että jos kertovat olevansa matkoilla, rosmot ja ryökäleet käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja tekevät kotimurron. Onko tämä todellinen riski? 1. Miksi rosvot ja ryökäle just loman aikana murtautuisivat kotiini? Tyhmempikin tietää, että kotini on pääosin päivisin tyhjänä minun ja puolisoni ollessa töissä. 2. Jos kotiini haluaa joku murtautua, niin fiksuinta on tehdä se arkisin päivällä, siis kun ole töissä ja muutkin ovat, siis naapurini. Ei kotiin kannata yöllä murtautua vaikka asukas olisikin muualla, koska naapurit ehkä eivät ole. 3. Asun kerrostalossa, rapunovi on lukossa. Asuntoni ovessa on kunnon lukot ja murtoesteet. Naapureitteni asunnoissa ei ole, joten sinne kait rosmo mieluummin pyrkii. 4. Ja fiksumpi rosvo varmaan soittaa ensin ovikelloa oikein pontevasti ennen kuin alkaa rikkomaan ovea. Ja sitten vielä se, että minulla ei ole asunnossani mitään arvokasta. Jos rosvo veisi vaikka tuhat kirjaa mukanaan, voisin siitä jopa maksaa pienen palkkion ja minulle...

  Berliini. Täällä alkoi tänään kukkijuhlat. Yritin löytää kirsikankukkia. Yhden pienen kujanteen löysin, mutta muutoin kevät vielä on aivan alussa. Pulut ja oravat syövät vaahterankukkia, se on ilmeisesti sesongin parasta ravintoa just nyt. Magnoliat eivät vielä kuki. Jotkin pienet valkokukkaiset puskat kukkivat. Kirsikoista siis vain muutamat. On aika kylmää ja tuulista. Biergatenissa ei pitkään viitsinyt istua vaikka iskelmät soivat ja olut oli hyvää. Parasta Berliinissä ovat samat jutut kuin Helsingissä. Elämä. Ei tarvitse olla turisti, ei käydä museoissa, ei jahdata muodikkainta insta-kuvaa, ei tarvitse katsoa karttaa, ei tarvitse ihmetellä mitä ruokalistassa tai lehdessä tai ties missä lukee, ei tarvitse sanakirjaa eikä ai-kääntäjää. Voi vaan kävellä, matkustaa joukkoliikenteellä, istua kahviloissa ja Biergarteneissa, fillaroida, tutkia kirjakauppojen valikoimia, syödä kasvissafkaa ilman juustoa. Kaikki on tuttua ja silti aina jotain uutta joka päivä, uusi kahvila tai baari t...

  Sarjassamme mitä maksaa interrail-matkailu, osa N. Jos jokin on kallista matkaillessa, niin puhelimella puhuminen ja netin käyttämien eivät sitä ole. Helmikuussa puhuin EU:saa (siis ostin) 18 tuntia puhelimessa. Dataa sain siirtymään 59 gigatavua. Tekstareita lähetin myös. Kaikki tämä maksoin 1,2 euroa päivässä. Kun interrail-passi maksaa 8 euroa päivässä, niin ei voi sanoa matkailun perusjuttuja kalliiksi. Asuminen maksoin noin 50€ päivässä, joka yö oma kylppäri ja rauha. Nämä yhteensä siis 60€, siihen päälle paikkalippuja varmaan vitosella enintään. Ruoka ja juoma sitten siihen lisäksi, ne varmaan sitten max 30 euroa päivässä, koska toisinaan ostin eineksiä illalliseksi ja harvoin söin lounasta. Alkoholitta olin 10 päivää. Alle satasen päivässä maksoin matkustamisesta ja elämisestä Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa helmikuussa. Halpaa ja mukavaa on interrailaus!

  Kun varasin huoneen Brigissä linnahotellista, siis kun Sveitsissä olen niin saksaksi Schlossshotel, en katsonut kuvia tarkkaan. Tsekkasin vaan sijainnin olevan alle kilometrin rautatieasemasta ja hinnan alle satasen euroissa. Ajattelin, että linnahotelli on linnassa. Vaan eipä olekaan vaan vielä hienoimmin hotelli on linnan vieressä. Onnekkaasti sain vielä huoneen, jossa on oma iso parveke, jolta voin ihailla linnaa, josta en tiedä mitään. Se on vanha, hieno ja jykevä. Sen sisäpihalla voi käydä ihailemassa linnan sisäpuolta. Linna on upea päivällä ja yöllä. Saanpa nähdä sen aamullakin heti herätessäni sängystäni! Brig kaupunkina on kuin Kouvola tai Seinäjoki tai Pieksämäki. Tärkeintä on rautatie. Täältä kulkevat junat Italiaan Simplon-tunnelin kautta. Se oli pitkään tärkein ja pisin tunneli Alppien ali eikä vieläkään yhtään merkityksetön. Huomenna jatkan matkaa Domodosolan kautta Milanoon ja Venetsiaan, ekat 20 kilsaa tunnelissa. Brigissä ei ole oikeastaan mitään tekemistä. Lähes...

  Lyon. Parasta täällä ovat ihmiset. Heitä en väsy katselemaan. Kuunteleminen on vaikeampaa kuin Espanjassa, koska ranskalaisille on historian saatossa kehittynyt kyky säädellä äänensä voimakkuutta. Heitä ei siis kuule jokaista kymmenen metrin etäisyydeltä. Ei sillä että mitään ymmärtäisin kummassakaan maassa, koska AdHD tms on estänyt kieltenopiskelut lukion jälkeen ja lukiossa minun ei annettu opiskella ranskaa vaikka olisin halunnut ja kyennyt. Perhana. Lyonissa ovat kivasti karsinoineet turistit vanhan Lyonin alueelle. Siellä on heille sopivia ravintoloita ja kahviloita, joissa on tarjolla kaikille telkkarista ja Emilystä etc tuttuja annoksia. Hinnat ovat turistille sopivat eli niin 5-7 euroa kalliimmat kuin hieman etelämpänä Bellecour-aukion toisella puolen. En suosittele ateriointia vanhassa Lyonissa. Kivoja vanhoja taloja siellä voi tungoksen lomassa ihailla. Söin pari kertaa paremmassa raflassa kuin matkallani yleensä. Niiden perusteella täällä kyllä osataan laittaa ruokaa ...

Le Corbusierin suunnittelema Le couvent Sainte-Marie de La Tourette on puolen tunnin junamatkan ja kahden kilometrin ylämäkikävelyn päässä Lyonista. Arkkitehdin viimeiseksi Ranskaan rakennetuksi teokseksi jäänyt luostari on ulkoakin vaikuttava. Sisään en päässyt, koska satuin paikalla lounasaikaan ja seuraavaan opastukseen oli kolme tuntia. Sain luvan kävellä luostarin ympäristössä ja allakin. Rakennus seisoo ylväästi jaloillaan kuten Le Corbusierin tapana oli. Sisätiloissa on kuulemma hienoja kattoikkunoiden ja muiden luomia valoja ja varjoja. Näin niistä pieniä vilauksia, kuten myös ruokalasta, keittiöstä. Muutoin pääosin massiivisia rakenteita, betonin leikkisää keveyttä. Maaseutu oli rauhallinen. Kuhankeittäjä huuteli kuhan kiehuvan, mustarastaat etsivät puolisoita. Luostarin lähellä on suuria douglas-mäntyjä ja muita suuria puita. Misteli kasvaa oksilla. Kannatti käydä vaikka ajoitus oli väärä. 2km jyrkkään mäkeen kävellen 5km/h keskinopeudella. Vanha hippi on vahva.

  Italiassa, Espanjassa, Marokossa, Ranskassa on tapana käyttää voimakkaasti haisevia pesuaineita hotelleissa. Olen niille selvästi allerginen: heti kun astun huoneeseen, nenäni menee tukkoon ja kurkkua alkaa kutittaa. Nenän kautta hengittäminen on vaikeaa, mikä on kyllä pikkaisen kiusallista. Tuosta vaivasta selviän helposti avaamalla ikkunan ja pitämällä sitä auki. Toki talvella tulee vilu, mutta minkäs teet. Valinta on joskus vaikea, jos peitto on ohut ja ulkona kylmä. Samaa kiusaa on itsepalvelupesuloissa, joissa vaatteet vaihtuvat tunkkaisista pistävän hajuisiksi. Tuuletus ei auta. Siksi pesen käsin Suomesta mukana tuomallani pesuaineella paidat ja alusvaatteet, housuja en viitsi eivätkä ne sovi lavuaariin. Vaan nyt ovat Lyonissa keksineet uudet kiusan. Ovat nääs pesseet vuodevaatteet sen verran äkkiväärästi hajustetulla aineella, että nenän kurkun lisäksi koko ihoa alkaa kutittamaan. Pelkäsin jo luteita, mutta eivät ne varmaan päivällä naamaa kutita - ainakaan pöydän ääressä ...

  Plattenbau se siellä mäellä. Joku tietämätön sanoisi, että neukkukuutio tai DDR-talo vaan niinhän asia ei ole. Eivät ranskalaiset ja suomalaiset DDR:stä tai Neuvostoliitosta oppineet moisia rakentamaan. Päinvastoin kävi opin tie. Kylmän sodan aikana joka paikassa, jopa USA:ssa, oli ankara asuntopula. Kaikkialla rakennettiin suurien talojen alueita elementeistä. Mutta miksi Lyonissa ne näyttävät samoilta kuin Berliinissä? Tarinan mukaan DDR:n arkkitehdit eivät saaneet matkustaa tapaamaan kollegoitaan länteen. Koska Kekkosen Suomi ei ollut länttä, he saivat matkustaa Suomeen, jossa he tapasivat ranskalaisia kollegoitaan. Ranskassa oli kehitetty menetelmät rakentaa suuria taloja halvalla elementeistä. Tämä DDR:n neropatit oppivat sukkelaan ja opettivat kollegoilleen muualla rautaesiripun itäpuolella. Ja niin Ranskassa tuntee suomalainen olonsa sekä kotoisaksi että ylpeäksi tämän kulttuurisen vaihdon osapuolena. Näitä taloja paheksuvat eivät koskaan kerro miten muutoin asuntopula o...

  Olen ollut matkalla tänään kaksi kuukautta. Kuvassa tilastoja. Kivaa on ollut, joskus yksinäistä ja ahdistaviakin hetkiä on ollut. Muutama oikein seikkailullinen päivä. Pääosin ollut tosi nastaa, paljon aikaa ajatella, kirjoittaa, lukea, katsella ihmisiä ja kaupunkeja. Olen käynyt 27 kaupungissa ainakin, monta uuttakin niistä minulle. Ruoka on ollut hyvää, juomat myös. Kumpaakin vain kohtuudella, yleensä vain pari ateriaa päivässä ja ainakin kaksi päivää viikossa ilman alkoholia. Ainakin housut ovat väljentyneet, joten jotain olen tehnyt oikein. Matkan alussa vaivanneet terveysongelmat ovat kadonneet, olo parantunut koko ajan. Matkailu on ilmeisesti terveydelle hyvästä - ehkä matkailu hälventää stressin. Matkalleni en varsinaisia tavoitteita asettanut. Marokossa käyminen oli kuitenkin iso juttu, joka jännitti ja jonka jälkeen hetki piti miettiä mitä seuraavaksi. Seuraava isompi juttu on 17 päivän oleskelu Berliinissä, mutta sitä ennen neljä päivää Lyonissa ja muutama päivä Vene...

Vanhuus ei tule yksin. Se tuo mukanaan muistoja kaukaa menneestä. Ajatuksia miten ennen oli, kuka olin ja kuka olen ja mikä on ja mitä on muuttunut. Kirkko on viimein ulkoa valmis, ainakin melkein, itse en varmaan ikinä koskaan ole. Ensimmäisen kerran kävin Barcelonassa elokuussa 1987, sitten kesällä 1995 ja vuodesta 2013 tuon tuostakin. Kertakaan en ole käynyt kirkossa sisällä. En käy nytkään, 50 euroa vaikuttaa kalliilta ja ruuhkat ovat sankat - netistä saisi lipun vasta viiden päivän päähän. Ensi kerralla sitten. Ensi kerta tulee vielä, koska maailman ei ole loppumassa ja minä olen vasta 57-vuotias. Maailmassa on joitakin asioita, jotka ovat täydellisiä ja joita ei tarvitse eikä pidä muuttaa. Barcelonan aukio Placa vila de Gracia on esimerkki täydellisestä. Aukiolla on kaikki mitä voi toivoa eikö yhtään mitään muuta. Kun ihminen saapuu aukiolla, hänen verenpaineensa laskee, jännittyneet lihakset rentoutuvat, huolet hälvenevät. Kun hän istuu Las Euras -ravintolan pöytään ja tilaa mie...

  Zaragozan ratikka kulkee keskustan läpi maagisesti koskematta ajolankoihin. Niitä ei edes ole. Ratikassa on superkondensaattorit kummassakin päädyssä katolla. Latausta ratikka ottaa pysäkillä allaan olevista koskettemista. Kiehtova konsepti vaikka jäin miettimään ovatko ajolangat mainosten ja liikennemerkkien keskellä sittenkään niin kamala kaupunkikuvallinen synti. Samantapaisia ratikoita on muuallakin vanhoissa kaupungeissa - ne ovat hyvä tapa suosia oman maan rstillavalmistajia, joilla sattuu kummasti olemaan just sopiva malli tarjolla. Lataussysteemin kiskojen välissä Matkani jatkuu. Tänään työhaastattelun jälkeen matkaan yhdeksi yöksi Barcelonaan (65€/yö), josta jatkan huomenna suoralla junalla (10€ paikkalippu) Lyoniin neljäksi yöksi (62€/yö). Sen jälkeen aion majoittua Venetsiaan neljäksi yöksi, josta Münchenin kautta Berliiniin 27.3. Berliinissä vietän 2,5 viikkoa, koska se on kivoin kaupunki maailmassa. Berliinissä tsekkailen työmarkkinoita. Voisihan siellä olla nastaa a...

Normaalina aikoina, kun junarata on ehjä, Malagasta matkustaa suoralla junalla noin neljässä tunnissa Zaragozaan. Koska nyt ajat eivät ole normaalit ja rata Malagan lähellä yhä onnettomuuden vuoksi poikki, matka kesti yli kahdeksan tuntia ja vaati kolme eri kulkuvälinettä: bussin ja kaksi junaa. 
Ensin matkasimme bussilla Santa Anan juna-asemalle, jonne on Malagasta noin 70 kilometriä. Matka kesti tunnin ja oli erittäin epämiellyttävä. Bussin istuimet olivat ahtaat, bussi heittelehti ja kolahteli tien epätasaisuuksiin. Osa matkustajista katseli kännyköistään videoita ilman kuulokkeita. Se on täällä tapana kuten myös videopuheluiden puhuminen ilman kuulokkeita näytölle kovaan ääneen huutaen. Erittäin ärsyttävää. Santa Anassa pääsimme taas Renfe lentokoenttälarppauksen esiintyjiksi. Ensin matkaliput oli tarkistettu bussiin noustessamme, sitten ne tarkistettiin terminaalin ovella ennen kuin matkatavaramme läpivalaistiin. Takkeja ei läpivalaistu. Laiturille päästäksemme meidän piti lentoke...

  Malaga aamulla vähän seitsemän jälkeen. Olen jotenkin sattunut heräämään ennen seitsemää melkein joka aamu. Matkalla se on sekä hyvä että huono. Hyvää siksi, että aikaiseen junaan ehtiminen on vaivatonta. Huonoa siksi, että toisinaan aamuisin samaiseen on vielä tunti ja on nälkä. Tänään nukahdin onneksi tunniksi. Kun lopulta heräsin, puuhasin matkailijan hommia ennen aamiaista: pesin pyykkiä, varasin hotellin Barcelonasta ja paikkalipun Barcelonasta Lyoniin (se piti tehdä aseman lipunmyynnissä). Aamiainen jäi kokonaan syömättä, mutta tapaan ystäviä klo 14 lounaalla kauppahallissa. Ei sitä koko ajan tartte mässyttää. Eikä juoda jos ei ole amerikkalaisen huuhaan vallassa. Matkani jatkuu siis reitillä Zaragoza - Barcelona - Lyon. Lyonin jälkeen on vielä viikko ennen Berliiniä, jossa viivyn 17 päivää, minkä jälkeen palaan Suomeen joskus huhtikuun puolivälin jälkeen. Just hyvissä ajoissa ennen vappua. Ja mitäs sitten? Muutama työhaastattelu odottaa. Jos saan töitä, aloitan työt ehkä ...

  Marrakechissä mopolla tai moottoripyörällä kulkee koko perhe: isä ajaa, äiti istuu takana lapsi sylissään. Joskus lapsi istuu isän edessä tankin päällä. Joskus lapsia on kaksi. Jos kypärä on käytössä, se on isän päässä. Äidillä on huivi, ei koskaan kypärää. Lapsellakaan ei ole, mutta hän voi olla kapalomaisessa käärössä. Sama juttu ilman lasta tai nuorten kesken. Kuljettajalla on melkein kypärä, matkustajilla ei koskaan. Jäin miettimään onko kyse merkillisestä laista, kummallisesta riskinsiedosta vai kypärien puutteesta? Liikenne on joskus säännöllistä, usein länsimaalaisen silmiin kaoottista. Itse en tällä reissulla innostunut fillaroimaan kypärän kanssa enkä ilman. Liikennevideoita Instagrammissa .

Jemaa el-Fnaa aukiolla on kuulemma taannoin peloteltu kansaa panemalla toimeen julkisia teloituksia. Siitä on jo aikaa, mutta yhä siellä eläviä olentoja kohdellaan huonosti.  Istuin kahvilassa katselemassa miten aukio herää ramadanin aikaa eloon auringon laskiessa. Siemailin minttuteetä ja yhtäkkiä näin pieniä hahmoja mekoissa. Mitä ihmettä lapset tuolleensa - ja vielä ketju kaulassa ja voltteja tehden? Ei, eivät ole lapsia vaan ovat apinoita. Aukiolla oli kolme apinaa viihdyttämässä turisteja ja ansaitsemassa rahaa omistajilleen vai sanoisinko vangitsijoilleen.  Apinoilla oli mekko päällä, yhdellä punainen ja toisella valkoinen. Kolmas oli alasti. Jos turisti maksoi sopivasti, hän sai poseerata apina olallaan. Hyvin harva halusi, puolessa tunnissa yksi. Muun ajan apinat näyttivät kärsivän ketjusta kaulassaan ja tekivät voltteja vain käskystä. En tiedä miltä iloinen apina näyttää, mutta tuskin tuollaiselta.  Aukio on muutenkin surullinen. Sen keskellä on lukemattom...

Mitä tehdä kolmantena päivänä? Vieläkö kävelisin basaareissa mitään ostamatta, mitään tarvitsematta? Vai menisinkö jonnekin puistoon? Vai istuisinko muuten vain kahviloissa, erityisesti hotellini terassilla? Puisto houkutteli. Pari kolme kilometriä Koutoubiasta on Angel-puisto, joka on Unescon maailmanperintölistalla. Se on perustettu hedelmäpuutarhaksi 1200-luvulla ja sitä on sen koommin ylläpidetty. Sinne voisi olla kiva kävellä. Lähdin matkaan. Kilometrin käveltyäni saavuin tinaseppien aukiolle, jolla myydään samanlaisa lyhtyjä kuin muuallakin. Pääosa sepistä on siirtynyt ties minne jättäen aukion kahviloille. Kahviloissa oli kaikissa ruokalistat englanniksi, mikä kertoo turismista. Aukion lähelllä on Bahia-palatsi, 1700-luvulla rakennettu parinsadan huoneen ja miljoonan mosaiikkitiilen kokonaisuus. Palatsi mainitaan kaikissa matkaoppaissa ja niin sinne olikin jo sadan metrin jono. Jonotus ei ole mielipuuhaani, joten jatkoin matkaani. Kävelin lähemmäs Angel-puistoa kunnes muutama pa...

  Kun valot syttyvät ja tämä rukous alkaa, on taas lupa alkaa syödä, juoda, tupakoida ja muutoinkin elää kuten muulloinkin. Vaan ei pidä alkaa rötväilemään, koska ramadan jatkuu ja huomennakin auringon noustua ei sovi syödä, juoda jne. Tämä ei Marokossa koske kuin muslimeja, mutta sivistynyt ja hyväkäytöksinen noudattaa paikallisia tapoja eikä ainakaan kadulla syö juo jne. Itse koitin kaksi päivää noudattaa ramadania. Minulle kävi kuten paikallisillekin: nuukadin, väsähdin, oli aivan krapulainen olo janon ja nestevajeen vuoksi. Paikalliset nuokkuvat, nukkuvat kaduilla ja toreilla. Syömättömyys ei ole sinänsä ongelma, juomattomuus on. Kaksi päivää riitti minulle. En vieläkään juo kävellessäni Marrakechin kaduilla, mutta omassa hotellissani kyllä. Ja tänään join Marrakechin museon kahvilassa minttuteetä vaivihkaa taaimmaisessa nurkkapöydässä. Hieman ihmettelen länsimaisia turisteja, jotka nyt ramadanin aikaan kulkevat ympäriinsä puolialastomina. Eihän täällä ole edes sään puolesta ta...

  Kovasti paljon ovat täällä Marrakechissä paikalliset ketaleet sitä mieltä, että meikämane on hashista ja marihuanaa vailla, että just nyt keskellä kirkasta päivää kaupungin vilkkaalla kadulla kannattaisi huumeiden puutostila hoitaa kuntoon. Fiksummat pysäyttävät minut ja kysyvät kohteliaasti, jotta ostaisinko. Vähemmän fiksut kuiskivat "hashishashis", "marihuana". No, en ole ostanut. Sen sijaan näin kyllä souk-basaarin syövereissä miten pimeällä pihalla länsimaalaiset nuorukaiset huumeita ostivat. Ostamisen jälkeen olivat helpottuneen ja odottaivaisen onnellisen oloisia. Toivottavasti poliisi ei hoksaa nuorukaisten touhuja. Kuulemma huumeiden halluspidosta voi päästä nauttimaan paikallisia ruokia pariksi vuodeksi Marokon valtion laskuun. Vaikka olisikin puute, niin ei nyt niin kova. Eikä ole. Edes alkoholia ei tee mieli, koska on ramadan (ja siksi tavallistakin epäkohteliaampaa juoda sitä) ja koska se on täällä kalliimpaa kuin kotimaassa. Lasin paikallista viiniä ...

  Aasit ovat suloisia. Niillä on liikuttava ääni, jota ne käyttävät harvoin. Ensimmäisellä videolla kävelevät aasit tervehtivät seisoskelevaa, joka kuunteli tarkasti korviaan heilutellen. Kuuntele Instassa . Aasi on luonnollisesti perinteinen vetojuhta, määkiessäänkin hiljaisempi ja katuilmaa vähemmän saastuttava kuin täällä valitettavan yleiset kaksitahtimoottoriset mopot, skootteri, lavamopot, koppimopot ja ties mitkä. Taloudellisesti mietittynä aasin ja polttomottoripäristimien suhde on mielenkiintoinen. Aasi on paljon hitaampi kuin pienilavainen mopo. Aasi on varmaan halvempi hankintahinnaltaan ja todennäköisesti vaatii vähemmän huoltoa ja kestää pidempään. Polttoaineen hinnasta on vaikea sanoa. Luultavasti aasin hyötysuhde on mopolaitetta parempi, mutta mistä täysin kasvitttomassa kaupungissa laidun? Aaseja käy sääliksi metelin ja savukaasujen vuoksi. Mitenköhän paljon ne kärsivät. Ihmisen elämä on täällä saasteiden vuoksi varmasti paljon lyhyempi kuin voisi olla.