Marrakech, kolmas päivä.

Mitä tehdä kolmantena päivänä? Vieläkö kävelisin basaareissa mitään ostamatta, mitään tarvitsematta? Vai menisinkö jonnekin puistoon? Vai istuisinko muuten vain kahviloissa, erityisesti hotellini terassilla?

Puisto houkutteli. Pari kolme kilometriä Koutoubiasta on Angel-puisto, joka on Unescon maailmanperintölistalla. Se on perustettu hedelmäpuutarhaksi 1200-luvulla ja sitä on sen koommin ylläpidetty. Sinne voisi olla kiva kävellä. Lähdin matkaan.

Kilometrin käveltyäni saavuin tinaseppien aukiolle, jolla myydään samanlaisa lyhtyjä kuin muuallakin. Pääosa sepistä on siirtynyt ties minne jättäen aukion kahviloille. Kahviloissa oli kaikissa ruokalistat englanniksi, mikä kertoo turismista.

Aukion lähelllä on Bahia-palatsi, 1700-luvulla rakennettu parinsadan huoneen ja miljoonan mosaiikkitiilen kokonaisuus. Palatsi mainitaan kaikissa matkaoppaissa ja niin sinne olikin jo sadan metrin jono. Jonotus ei ole mielipuuhaani, joten jatkoin matkaani.

Kävelin lähemmäs Angel-puistoa kunnes muutama paikallinen kertoi minulle puiston olevan just nyt varattu rukoilijoille. En tiedä onko tämä totta, mutta kadut alkoivat autioitua, kaupat katosivat ja liikenne lisääntyi ja savu sankkeni. Käännyin takaisin.

Paluumatkalla kangasmarkkinoille oli saapunut erä uusia kankaita. Suuri joukko naisia oli valitsemassa kankaita uusiin vaatteisiinsa. Kankaat olivat palkitsevasti säkeissä, mikä takaa löytämisen ilon. Fiksuja kauppiaita.

Koutoubian edustan aukiolla on saapunut joukko värikkäästi pukeutuneita miehiä kattilat kauloissaan. He kiertelevät turistien luona kertomassa, että vain muutamalla lantilla heistä saisi ottaa kuva. Otin kuvan salaa zoomilla.

Häly, savu, ahtaus alkavat riittää minulle. Olen tyytyväinen vierailuuni Marokossa. Palaan huomenna Tangerin kautta Algecirasin hotelliin yhdeksi yöksi. Siellä päätän miten matkaan Ranskaa koti. Minulla on reilut pari viikkoa aikaa hankkiutua Berliiniin, jossa viivyn 15 yötä.