Elämäni baarit
Eilen muistelin kahviloita, joissa olen viettänyt paljon aikaa ja jotka ovat minulle olleet elämäni jossain vaiheessa tärkeitä. Tänään muistelen baareja, joita ilman en olisi minä ja joissa olen ystävieni kanssa viettänyt todella paljon aikaa. Baareja on monta, joten ota korkkaa bisse ja lähde mukaan matkalle 1980-luvun Tampereelta 1990-luvun Helsingin ja Berliinin kautta 2000-luvun Hangzhousun ja Bostoniin ja 2010-luvun Gironaan, Helsinkiin ja Lontooseen.
Tampere 1980-luku.
Täytin 18-vuotta vuonna 1986. Muistan juhlineeni syntymäpäivää silloisen tyttöystäväni Teijan kanssa Winerwaldissa Kauppakadulla. Wienerwald oli ollut ruokapaikka, josta 1980-luvulla sukeutui melkoinen juottola. Olut oli halpaa ja tupakansavu tuskallisen sakeaa. Aika usein tuli käytyä.
Pyyninkintorin Tuoppi-ravintolassa kävimme usein, jopa kesken koulupäivän. Tuopin ovelle näki valitettavasti suoraan koulumme ikkunasta. Kerran uskonnonopettajamme Mara huomasi meidän poistuvan tuopista. Seuraavaksi sattui olemaan uskonnontunti. Mara lauloi tunnin aluksi lyhyen pätkän laulua mä tuoppini jäljet tunnen ja katsoi minua ja Laurikaista merkittävästi. Noloa oli, onneksi ei sen isompia seuraamuksia.
Tampereen ylioppilastalolla esiintyivät kiinnostavat yhtyeet. Muistan erittäin hyvin Sielun Veljien monet keikat, joilla oli aina melkoisen shamanistinen ja hikinen meno. Muistan myös Disneyland After Darkin keikan, jolle olin saanut houkuteltu mukaan Sannan ja jonka jälkeen Jari kiusoittelin minua ties mistä vuosikymmeniä.
Tärkein baarin 1980-luvulla oli insinööriopiskelijoiden ylläpitämä I-klubi. Siellä kävivät niin sanotusti kaikki. Musiikki oli rajua ja kovaäänistä. Olut halpaa, tuoppi maksoi kympin, mikä oli silloin vähän. Vaikka olut olikin halpaa, I-klubille ei koskaan menty selvinpäin. Ovella oli tiukka tsekki, liian humalassa ei päässyt. Kerran muistan Kössin olleen huomattavan juovukkeessa, mutta fiksuna miehenä lymyilleen takanani ja pääseen sillä keinolla sisään. Uuden vuoden ensimmäinen kappale oli aina U2:n New Year's day. Poguesin joululauluja tuli tanssittua usein.
I-Klubilla keskustelunaiheet olivat sekavia. Muistan keskustelleeni Laurikaisen kanssa Duppelnougat-patukoista yhden illan. Runoilija Panu Tuomen kanssa puhuimme Husker Du -bandistä. Hermannin kanssa Smithistä. Keto-tokoin kanssa meillä oli yhteinen kiinnostus kumiankkoihin. Länsi-Tampereelta paikalle saapui aina melkoinen joukko heavy-intoilijoita, joista yksi (Jami?) painoi yli 120 kiloa tai kuten itse sanoi "0,12 tonnia". Usein tanssiessamme Poguesin tahtiin ringissä, Jami meni nurin ja kaatoi koko sakin.
I-Klubi sijaitsi vanhan kenkätehtaan kellarissa. Pimeä loukko. Myöhemmin I-klubi muutti vanhan elokuvateatterin tiloihin, mutta siinä vaiheessa minä asuin jo Helsingissä ja kävin harvemmin I-klubilla.
Muita 1980-luvun baareja Tampereella olivat ainakin Tammelan torin Voima, jossa join Koffin Portteria, Juicen lauluista tunnettu Messi Sokosta vastapäätä, Koskipuiston Pystis, jossa nimensä mukaisesti ei ollut istumapaikkoja, Laterna Puutarhakadulla ja jokin hyvin savuinen mesta
Keskustorilla.
Helsinki 1990-luku
Muutin Helsinkin 1989 opiskelemaan matematiikkaa. Oikeastaan en halunnut opiskella matematiikkaa, mutta vielä vähemmän halusin opiskella tietokonetekniikka Tampereella. Piti päästä pois Tampereelta. Matematiikkaa pääsi silloin opiskelemaan, jos oli kirjoittanut laudaturin matematiikasta. Luin matematiikasta sitten aineopinnot ja vuonna 1995 valmistuin teoreettisesta filosofiasta.
Keskeisin baari opiskeluaikoina oli Vanhan yliopistotalon kuppila, jossa tuli istuttua lukemattomia iltoja. Vesa istui vielä enemmän, joskus kuukausia joka ilta. Opiskeluaikojen alussa olin paljon mukana Rauhanpiipussa, joka oli opiskelijoiden erittäin anarkistinen rauhanyhdistys. Mukana olivat hyviksi ystävikseni muodostuneet Petri, Tero, Vesa, Peik, Teivo, Satu, Jussi, Mika, Jouko ja muut. Rauhanpiipun kokoukset olivat aluksi Uudella ylioppilastalolla, mutta vähitellen ne siirtyivät Vanhan kuppilaan. Lopulta Mika luki liikaa kriittistä filosifiaa ja sai läpi ehdotuksen Rauhapiipun hallinnon laukkauttamisesta. Siihen loppui Rauhanpiipun toiminta. Kuppilassa istuminen ei loppunut.
Vanhan kuppilassa oli vielä 1990-luvun alussa ankara kuri. Juomat piti hakea itse tiskiltä eikä juoma kädessä saanut vaihtaa pöytää. Ovella jöötä piti ronski portsari (Repa?), jonka ohi ei humalassa noin vain livahdettukaan.
Vanha meni aikaisin kiinni. Onneksi Fredalla oli Maestro-baari, joka oli auki kello kahteen asti. Sieltä muistoni ovat hyvin hämäriä.
Asuimme Etelä-yhteisössä Eerikinkatu yhdeksässä. Naapuritaloon aukesi vuonna 1992 Corona-baari, jossa oli vapaa meininki: ei portsari ja pöydistä toiseen sai liikkua. Kävimme luonnollisesti usein Coronassa, joskus kylpytakeissa saunakaljoilla. Coronassa tuli käytyä vielä 2000-luvullakin. Joskus pelasimme biljardia.
Muita 1990-luvun alkupuoliskon baareja olivat Tavastia keikkapaikkana ja sen yläkerrassa ollut hämäläisen osakunnan opiskelijaruokala Backstage, jossa esiintyivät pienemmät bändit kuten Deja Voodoo.
1990-luvun loppupuolella baarielämä alkoi vapautua. Baareja oli yhtäkkiä paljon enemmän ja se saivat olla myöhempään auki. Corona-baarissa kävin yhä, mutta sen lisäksi kävin usein Erottaja-baarissa, joka oli hieno, aivan uudella pelkistetyllä tavalla sisustettu juottola. Uudenmaankadulla oli usealla eri nimellä tunnettu yökerhomainen baari (Soda?), jossa tuli hyvin myöhäisiä iltoja istuttua muun muassa dosentti Mäenpään kanssa. Sodan vieressä oli Lost and Found, joka oli myöhään auki ja jossa tuli toisinaan käytyä.
Helsinki 2000-luku
2000-luvun alkupuolella en enää asunut Helsingin keskustassa. Kävin yhä baareissa, Coronassa ja Erottajassa usein, Vanhalla en enää käynyt. Olutbaarit yleistyivät. Hyvin usein löysin itseni ystävien kanssa Kaislasta Kaisaniemessä. Siellä oli aina tilaa, ystäviä ja laaja valikoima oluita. Kaisla on yhä vielä hyvä baari.
Jossain vaiheessa - viimeistään muutettuamme Kallioon 2004 - aloin viettämään aikaani Rytmi-baarissa Porthaninkadulla. Se oli 1990-luvun Vanhan kuppilan kaltainen, paikka jossa kaikki kävivät, jossa aina tapasi tuttuja ja jossa oli hyvin rentoa. Päivisin siellä oli hyvä juoda kahvia, joka oli pahaa ja iltaisin olutta, joka oli hyvää. Jossain vaiheessa, 2010-luvulla, tein Rytmissä etätöitä monta päivää viikossa. Työpaikkani oli silloin Otaniemessä ja asuin Roihuvuoressa, joten Rytmi oli sopivasti puolessavälissä.
2000-luvun muita baareja olivat eri baarit Vaasankadulla ja Sörnäisissä. Siellä oli ja on yhä monta nimeään vaihtanutta baaria. Mieleeni tulevat ainakin Kolme Liisaa/Kaisaa, Hilpeä hauki, Soul Kitchen, Heinähattu, Reggeabaari.
Hangzhou ja Shanghai 2003-2004
Asuimme Hangzhoussa Kiinassa vuoden 2003 vuoden 2004 puoliväliin. Hangzhoussa ei silloin ollut kovin montaa baaria, joten useimmiten joimme olutta illallisen yhteydessä. Kaverit kävivät Irkkubaarissa, jota en voinut sietää. Kallis ja ihan samanlainen kuin missä tahansa maailmassa. Ehkäpä he siksi siellä kävivätkin. Hangzhoun keskustassa oli pieni baari vanhan talon yläkerrassa. Kutsuimme sitä expat-baariksi ja kävimme siellä usein, usein fillarilla 6 km päässä himasta. Fillarit jäivät yleensä baarin luo, kun palasimme kotiin taksilla. Ainakin yksi fillari katosi omille teilleen.
Vierailimme usein 200km päässä olevassa Shanghaissa. Siellä oli todella hienoja expat-mestoja, todella kalliita sikäläiseen hintatasoon, mutta hienoja. Entisellä ranskalaisten alueella oli erityisen hieno mesta, jonka yhteydessä oli hotellikin. Mestassa oli iso puutarha, jossa miellyttävät valot ja herkullisia drinkkejä ja teknomusaa.
Boston 2005
Bostonissa käytin pääosan ajastani opiskeluun. Ensimmäisen lukukauden (kevät) aikana en montaa kertaa käynyt baarissa. Kun kävin baarissa, kävin useimmiten MIT:n baareissa, joihin piti aina näyttää henkkarit. Alle 21-vuotiailta oli näet pääsy kielletty. MIT:ssä oli opiskelijabaari Muddy Charles Pub, jossa sai vain Budweiseria. Kyllä sitäkin juo. Stata-rakennuksessa oli vähän hienostuneempi baari, aika hiljainen, kiva paikka juoda pari olutta ja opiskella.
Bostonin puolella oli kaksi Boston Beer Works -panimoa, joissa sai paikallista olutta ja kalaruokia. Niissä tuli käytyä toisinaan.
Helsinki vuoden 2006 jälkeen
Asuimme Kalliossa ja Alppilassa vuodesta 2004 alkaen. Rytmi-baarin lisäksi aika tuli vietettyä Weeruskassa, Kaislassa, monissa muissa olutravintoloissa ("kalabaarit"). Vuodesta 2001 järjestin tiistaitapaamista ensin Sea Horsessa ja sittemmin Juttutuvassa, jotka molemmat ovat mainioita paikkoja. Juttutuvassa istuimme aina Leninin pöydässä, siinä oli jokin vitsi.
Panimoravintolojen määrä kasvoi 2010-luvulla. Kampin keskukseen perustettiin Bruuveri, jossa kävin 2017-2019 lounaalla ja usein illalla oluella.
Pyöräilyinnostus vei minut usein ystävien kanssa Haltialan kartanon Wanhaan Pehtooriin, jossa nautimme ulkoilmasta, maalaismiljööstä ja olutta litran tuopeista. Wanha Pehtoori on yksi maailman hienoimmista Bier garteneista.
Vuoden 2013 jälkeen Roihuvuoressa asuessani olen käynyt lukemattomia kertoja Roihuvuoren Roissa ja sen seuraajassa Riossa. Riosta on tullut ikään kuin Vanhan kuppilan seuraaja: aina ystäviä, rento tunnelma, halpa olut.
Girona 2016
Asuin Gironassa syksyllä 2016. Kävin usein illalla - ja päivälläkin pyörälenkin jälkeen - baarissa. Suosikkini ovat kasvisravintola B12, jossa on mainio valikoima katalonialaiasia oluita, Bar vermut, jossa saa hyvää vermuttia ja pientä syötävää ja jossa meno on villiä. Omistaja on usein huppelissa ja asiakkaat häärivät tiskin takana.
Lopuksi
Olen varmasti unohtanut monta baaria, jotka ovat olleet minulle joskus tärkeitä ja joissa olen käynyt usein ja viettänyt paljon aikaani. Kun ne tulevat mieleeni, päivitän tätä kirjoitusta. Jos muistat unohtamiani baareja, jätä kommentti.
 |
| Kippis! |
Täytin 18-vuotta vuonna 1986. Muistan juhlineeni syntymäpäivää silloisen tyttöystäväni Teijan kanssa Winerwaldissa Kauppakadulla. Wienerwald oli ollut ruokapaikka, josta 1980-luvulla sukeutui melkoinen juottola. Olut oli halpaa ja tupakansavu tuskallisen sakeaa. Aika usein tuli käytyä.
Pyyninkintorin Tuoppi-ravintolassa kävimme usein, jopa kesken koulupäivän. Tuopin ovelle näki valitettavasti suoraan koulumme ikkunasta. Kerran uskonnonopettajamme Mara huomasi meidän poistuvan tuopista. Seuraavaksi sattui olemaan uskonnontunti. Mara lauloi tunnin aluksi lyhyen pätkän laulua mä tuoppini jäljet tunnen ja katsoi minua ja Laurikaista merkittävästi. Noloa oli, onneksi ei sen isompia seuraamuksia.
Tampereen ylioppilastalolla esiintyivät kiinnostavat yhtyeet. Muistan erittäin hyvin Sielun Veljien monet keikat, joilla oli aina melkoisen shamanistinen ja hikinen meno. Muistan myös Disneyland After Darkin keikan, jolle olin saanut houkuteltu mukaan Sannan ja jonka jälkeen Jari kiusoittelin minua ties mistä vuosikymmeniä.
Tärkein baarin 1980-luvulla oli insinööriopiskelijoiden ylläpitämä I-klubi. Siellä kävivät niin sanotusti kaikki. Musiikki oli rajua ja kovaäänistä. Olut halpaa, tuoppi maksoi kympin, mikä oli silloin vähän. Vaikka olut olikin halpaa, I-klubille ei koskaan menty selvinpäin. Ovella oli tiukka tsekki, liian humalassa ei päässyt. Kerran muistan Kössin olleen huomattavan juovukkeessa, mutta fiksuna miehenä lymyilleen takanani ja pääseen sillä keinolla sisään. Uuden vuoden ensimmäinen kappale oli aina U2:n New Year's day. Poguesin joululauluja tuli tanssittua usein.
I-Klubilla keskustelunaiheet olivat sekavia. Muistan keskustelleeni Laurikaisen kanssa Duppelnougat-patukoista yhden illan. Runoilija Panu Tuomen kanssa puhuimme Husker Du -bandistä. Hermannin kanssa Smithistä. Keto-tokoin kanssa meillä oli yhteinen kiinnostus kumiankkoihin. Länsi-Tampereelta paikalle saapui aina melkoinen joukko heavy-intoilijoita, joista yksi (Jami?) painoi yli 120 kiloa tai kuten itse sanoi "0,12 tonnia". Usein tanssiessamme Poguesin tahtiin ringissä, Jami meni nurin ja kaatoi koko sakin.
I-Klubi sijaitsi vanhan kenkätehtaan kellarissa. Pimeä loukko. Myöhemmin I-klubi muutti vanhan elokuvateatterin tiloihin, mutta siinä vaiheessa minä asuin jo Helsingissä ja kävin harvemmin I-klubilla.
Muita 1980-luvun baareja Tampereella olivat ainakin Tammelan torin Voima, jossa join Koffin Portteria, Juicen lauluista tunnettu Messi Sokosta vastapäätä, Koskipuiston Pystis, jossa nimensä mukaisesti ei ollut istumapaikkoja, Laterna Puutarhakadulla ja jokin hyvin savuinen mesta
Keskustorilla.
 |
| Kippis! |
Helsinki 1990-luku
Muutin Helsinkin 1989 opiskelemaan matematiikkaa. Oikeastaan en halunnut opiskella matematiikkaa, mutta vielä vähemmän halusin opiskella tietokonetekniikka Tampereella. Piti päästä pois Tampereelta. Matematiikkaa pääsi silloin opiskelemaan, jos oli kirjoittanut laudaturin matematiikasta. Luin matematiikasta sitten aineopinnot ja vuonna 1995 valmistuin teoreettisesta filosofiasta.
Keskeisin baari opiskeluaikoina oli Vanhan yliopistotalon kuppila, jossa tuli istuttua lukemattomia iltoja. Vesa istui vielä enemmän, joskus kuukausia joka ilta. Opiskeluaikojen alussa olin paljon mukana Rauhanpiipussa, joka oli opiskelijoiden erittäin anarkistinen rauhanyhdistys. Mukana olivat hyviksi ystävikseni muodostuneet Petri, Tero, Vesa, Peik, Teivo, Satu, Jussi, Mika, Jouko ja muut. Rauhanpiipun kokoukset olivat aluksi Uudella ylioppilastalolla, mutta vähitellen ne siirtyivät Vanhan kuppilaan. Lopulta Mika luki liikaa kriittistä filosifiaa ja sai läpi ehdotuksen Rauhapiipun hallinnon laukkauttamisesta. Siihen loppui Rauhanpiipun toiminta. Kuppilassa istuminen ei loppunut.
Vanhan kuppilassa oli vielä 1990-luvun alussa ankara kuri. Juomat piti hakea itse tiskiltä eikä juoma kädessä saanut vaihtaa pöytää. Ovella jöötä piti ronski portsari (Repa?), jonka ohi ei humalassa noin vain livahdettukaan.
Vanha meni aikaisin kiinni. Onneksi Fredalla oli Maestro-baari, joka oli auki kello kahteen asti. Sieltä muistoni ovat hyvin hämäriä.
Asuimme Etelä-yhteisössä Eerikinkatu yhdeksässä. Naapuritaloon aukesi vuonna 1992 Corona-baari, jossa oli vapaa meininki: ei portsari ja pöydistä toiseen sai liikkua. Kävimme luonnollisesti usein Coronassa, joskus kylpytakeissa saunakaljoilla. Coronassa tuli käytyä vielä 2000-luvullakin. Joskus pelasimme biljardia.
Muita 1990-luvun alkupuoliskon baareja olivat Tavastia keikkapaikkana ja sen yläkerrassa ollut hämäläisen osakunnan opiskelijaruokala Backstage, jossa esiintyivät pienemmät bändit kuten Deja Voodoo.
1990-luvun loppupuolella baarielämä alkoi vapautua. Baareja oli yhtäkkiä paljon enemmän ja se saivat olla myöhempään auki. Corona-baarissa kävin yhä, mutta sen lisäksi kävin usein Erottaja-baarissa, joka oli hieno, aivan uudella pelkistetyllä tavalla sisustettu juottola. Uudenmaankadulla oli usealla eri nimellä tunnettu yökerhomainen baari (Soda?), jossa tuli hyvin myöhäisiä iltoja istuttua muun muassa dosentti Mäenpään kanssa. Sodan vieressä oli Lost and Found, joka oli myöhään auki ja jossa tuli toisinaan käytyä.
Helsinki 2000-luku
2000-luvun alkupuolella en enää asunut Helsingin keskustassa. Kävin yhä baareissa, Coronassa ja Erottajassa usein, Vanhalla en enää käynyt. Olutbaarit yleistyivät. Hyvin usein löysin itseni ystävien kanssa Kaislasta Kaisaniemessä. Siellä oli aina tilaa, ystäviä ja laaja valikoima oluita. Kaisla on yhä vielä hyvä baari.
Jossain vaiheessa - viimeistään muutettuamme Kallioon 2004 - aloin viettämään aikaani Rytmi-baarissa Porthaninkadulla. Se oli 1990-luvun Vanhan kuppilan kaltainen, paikka jossa kaikki kävivät, jossa aina tapasi tuttuja ja jossa oli hyvin rentoa. Päivisin siellä oli hyvä juoda kahvia, joka oli pahaa ja iltaisin olutta, joka oli hyvää. Jossain vaiheessa, 2010-luvulla, tein Rytmissä etätöitä monta päivää viikossa. Työpaikkani oli silloin Otaniemessä ja asuin Roihuvuoressa, joten Rytmi oli sopivasti puolessavälissä.
2000-luvun muita baareja olivat eri baarit Vaasankadulla ja Sörnäisissä. Siellä oli ja on yhä monta nimeään vaihtanutta baaria. Mieleeni tulevat ainakin Kolme Liisaa/Kaisaa, Hilpeä hauki, Soul Kitchen, Heinähattu, Reggeabaari.
Hangzhou ja Shanghai 2003-2004
Asuimme Hangzhoussa Kiinassa vuoden 2003 vuoden 2004 puoliväliin. Hangzhoussa ei silloin ollut kovin montaa baaria, joten useimmiten joimme olutta illallisen yhteydessä. Kaverit kävivät Irkkubaarissa, jota en voinut sietää. Kallis ja ihan samanlainen kuin missä tahansa maailmassa. Ehkäpä he siksi siellä kävivätkin. Hangzhoun keskustassa oli pieni baari vanhan talon yläkerrassa. Kutsuimme sitä expat-baariksi ja kävimme siellä usein, usein fillarilla 6 km päässä himasta. Fillarit jäivät yleensä baarin luo, kun palasimme kotiin taksilla. Ainakin yksi fillari katosi omille teilleen.
Vierailimme usein 200km päässä olevassa Shanghaissa. Siellä oli todella hienoja expat-mestoja, todella kalliita sikäläiseen hintatasoon, mutta hienoja. Entisellä ranskalaisten alueella oli erityisen hieno mesta, jonka yhteydessä oli hotellikin. Mestassa oli iso puutarha, jossa miellyttävät valot ja herkullisia drinkkejä ja teknomusaa.
Boston 2005 Bostonissa käytin pääosan ajastani opiskeluun. Ensimmäisen lukukauden (kevät) aikana en montaa kertaa käynyt baarissa. Kun kävin baarissa, kävin useimmiten MIT:n baareissa, joihin piti aina näyttää henkkarit. Alle 21-vuotiailta oli näet pääsy kielletty. MIT:ssä oli opiskelijabaari Muddy Charles Pub, jossa sai vain Budweiseria. Kyllä sitäkin juo. Stata-rakennuksessa oli vähän hienostuneempi baari, aika hiljainen, kiva paikka juoda pari olutta ja opiskella.
Bostonin puolella oli kaksi Boston Beer Works -panimoa, joissa sai paikallista olutta ja kalaruokia. Niissä tuli käytyä toisinaan.
Helsinki vuoden 2006 jälkeen
Asuimme Kalliossa ja Alppilassa vuodesta 2004 alkaen. Rytmi-baarin lisäksi aika tuli vietettyä Weeruskassa, Kaislassa, monissa muissa olutravintoloissa ("kalabaarit"). Vuodesta 2001 järjestin tiistaitapaamista ensin Sea Horsessa ja sittemmin Juttutuvassa, jotka molemmat ovat mainioita paikkoja. Juttutuvassa istuimme aina Leninin pöydässä, siinä oli jokin vitsi.
Panimoravintolojen määrä kasvoi 2010-luvulla. Kampin keskukseen perustettiin Bruuveri, jossa kävin 2017-2019 lounaalla ja usein illalla oluella.
Pyöräilyinnostus vei minut usein ystävien kanssa Haltialan kartanon Wanhaan Pehtooriin, jossa nautimme ulkoilmasta, maalaismiljööstä ja olutta litran tuopeista. Wanha Pehtoori on yksi maailman hienoimmista Bier garteneista.
Vuoden 2013 jälkeen Roihuvuoressa asuessani olen käynyt lukemattomia kertoja Roihuvuoren Roissa ja sen seuraajassa Riossa. Riosta on tullut ikään kuin Vanhan kuppilan seuraaja: aina ystäviä, rento tunnelma, halpa olut.
Girona 2016
Asuin Gironassa syksyllä 2016. Kävin usein illalla - ja päivälläkin pyörälenkin jälkeen - baarissa. Suosikkini ovat kasvisravintola B12, jossa on mainio valikoima katalonialaiasia oluita, Bar vermut, jossa saa hyvää vermuttia ja pientä syötävää ja jossa meno on villiä. Omistaja on usein huppelissa ja asiakkaat häärivät tiskin takana.
Lopuksi
Olen varmasti unohtanut monta baaria, jotka ovat olleet minulle joskus tärkeitä ja joissa olen käynyt usein ja viettänyt paljon aikaani. Kun ne tulevat mieleeni, päivitän tätä kirjoitusta. Jos muistat unohtamiani baareja, jätä kommentti.
Kommentit