Velkavaalit - missä arvot?

Roman Schatzin Maammekirjassa (radio-ohjelma & puhelma) aiheena olivat velkavaalit, eli valtion velkaantumisen nouseminen keskeiseksi vaaliteemaksi huhtikuun 2023 eduskuntavaaleissa. Schatzin kanssa asiasta keskusteli taloustieteen professori Helsingin yliopistosta (nimensä jo unohdin).

Keskustelun lopuksi Schatz kysyi professorilta miltä puolueiden velkajulkilausumat vaikuttavat? Persut leikkaisivat 2-4% kaikesta paitsi lapsilta, vanhuksilta, ja poliisilta. Demarit julistavat etteivät leikkaukset luo kasvua vaan ovat oikeiston toimimaton resepti. Kokoomus toteaa jämerästi, että jos velan ottaminen olisi ratkaisu, niin Suomi olisi paratiisi ja että koska Suomi ei ole paratiisi, pitää leikata niin että tuntuu ( ja ilmeisesti paratiisin aika koittaa). 

Professori totesi, että juustohöylä ei muuta rakenteita aivan kuten demareidenkaan linja. Kokoomuksen linjasta hän totesi, että varmaan jostain voisi leikata, mutta harkiten - ja erityisesti ei yritystuista vaan mieluummin keskituloisten opintovapaista ja muista tuista, jotka eivät lisää työllisyyttä ja jotka keskiluokka itse maksaa itselleen. 

Keskustelusta puuttui kokonaan keskustelu arvoista. Professorin sanoin kaikki haluavat pelastaa lapset ja vanhukset, mitä voi ehkä pitää arvolauselmanan “on hyvä pitää huoli heikoimmista” muunnelmana. Muutoin arvot eivät ole osa suomalaista keskustelua. 

Olisi todella hienoa, jos poliitikot pystyisivät kertomaan mitkä asiat heidän mielestään ovat arvokkaita, tavoitteita sinänsä. Nyt puhe on keinoista, välineistä.  

Kokoomukselle tärkein arvo tuntuu olevan budjettitasapaino, tai talouskasvu, mutta eihän se ole arvo vaan väline jonkin arvon tavoittelemisessa. Rivien välistä voi arvuutella mihin kokoomus tasapainoista taloutta, talouskasvua tavoittelee. Näky ei ole kaunis. 

Demareiden julkilausumista ei saa selvää senkään vertaa. Heillä arvona tuntuu olevan nykyisen rakenteen pitäminen ennallaan. Sekään ei voi olla kuin korkeintaan väline johonkin muuhun, en tiedä mihin. En myöskään ymmärrä miksi muuttuvassa maailmassa nykyisen hallintorakenteen ja budjetin suojelu olisi arvo, tai edes väline.

Persuilla juustohöyläys kertoo, että heillä ei ole minkäänlaista arvopohjaa, josta he voisivat politiikkansa ja vaaliohjelmansa johtaa. 

Arvoista pitäisi puhua enemmän. Haluaisin poliitikkojen kertovan millaista hyvää elämää he meille kansalaisille ovat tavoittelemassa. Ymmärrän, että jokaisen poliitikon on pelastettava lapset ja vanhukset, mutta sekin pitäisi perustella arvoin, ei kosiskelevin julkilausumin. Mitkä muut arvot joustavat, jos on tarpeen? Jos kaikki arvot ovat yhtä tärkeitä, päädymme juustohöyläämään nykyrakennetta, mikä ei varmasti edistä yhdenkään puolueen perimmäisiä arvoja.