Mane

Pikkupojat - ja vähän isommatkin - keppostelevat ja tekevät kolttosia. Uteliasuus on suurta ja rajojen etsiminen ankaraa. Sallitun tekemisen rajat löytyvät osin kokeilemalla, joskin usein jo kolttosia tehdessä on selvää, että parempi olisi olla tekemättä. Tehty mikä tehty, kaikki ovat jo vanhentuneet, nyt kelpaa muistella. Kepposet mielessä Savonlinnassa 1972. Äitini tapasi kertoa miten minä ja Tero L olimme Tampereen Aleksanterin kirkon puistossa puistotädin hoidossa päivisin. Olimme kolmevuotiaita pojanviikareita. Keksimme miten pääsimme puistoa rajaavan aidan yli. Heti puistotädin silmän välttäessä painuimme kirkon taakse piiloon. Kyyhötimme siellä piilossa. Puistotäti oli pulassa, koska ei hän voinut lähteä peräämme eikä antaa meidän olla pakosalla. En tiedä miten hän pulman ratkaisi, sitä äitini ei kertonut. Vähän vanhempana, ehkäpä 9-vuotiaina, olimme Tero L:n kanssa heittelemässä samaisen kirkon takana busseja lumipalloilla. Se oli suurta hupia, sillä tiesimme ettei n...