Mane

Hotakaisen Pirkka-firmalle eli Keskolle yksinoikeudella kirjoittama romaani on taattua Hotakaista. Proosa on napakkaa, lauseet lyhyitä, miehet (pääosan Toni ja varastomies ja ihan jokainen) ressukoita, naiset vahvempia.  Tarinan keskiössä on muistisairas Helmi, jonka Toni ja Mira löytävtä metsästä. Helmi ei tiedä kuka on, ei osaa edes puhua, kuvittelee Tonin ja Miran asunnon hotelliksi, karkaa, varastaa fillarin, päätyy ostarille ja siellä varastomiehen auton takakonttiin, josta nappaa mukaansa huumeita, jotka piilottaa Tonin ja Miran talon kellariin ja asuntoon. Huumeet ovat Karhun, joka uhkaa varastomiestä ja kaikkia ja lopulta ne löydetään. Helmi päätyy sosiaaliviranomaisten haltuun, kotihoitoon.  Helmin menneisyys alkaa vähitellen paljastua. Hän on ollut Hanoi Rocksin manageri, koska kertoi levyhtiölle mitä rock-menestys vaatii ja kunnes takkutukkien elämän toisteisuus alkoi ottaa päähän. Helmi elää muistamatonta elämää kaverinsa Ailin kanssa. Ailin paras kaveri on Jeesus....

Ranskassa on mystiikkaa. Siellä ihan jo torilla käyminen ja ruuan ostaminen on jotain elämää suurempaa, puhumattakaan Pariisin hautausmaista ja hienostohotelleista ja niissä työskentelemisestä. Siis ihan eri tasoisesti fantsua kuin vaikka Saksassa. Heikkilän kirja ottaa ranskalaisuudesta, jonka Heikkilä hyvin tuntee, kaiken irti. Ihmisiä, tiloja, maisemia, ruokia, tuoksuja, aivan kaikkea kuvaillaan hyvin tarkasti, adjektiiveja säästelemättä. Kirja ei jätä lukijan mielikuvituksen varaan mitään, kaikki on selkeästi kuvattu.  Tarina perustuu jossain eteläisessä Ranskassa olevaan uskonnolliseen kulttiin, johon päähenkilö suomalainen Rebekka uskoon kadonneen Simo-veljensä jossain vaiheessa päätyneen. Rebekka tapaa Pariisin hautausmaalla hautajaiskuokkavierailullaan ranskalaisen Cecilen, joka uskoo siskonsa päätyneen saman kultin hoiviin.  Ja niinpä Rebekka lähtee etsimään kadonneita kultin maatilalle. Tilalla on vahvasti kulttimainen meno, jäsenten elämää rajoittavat Neitsyt Marian...

Hienosti sommitellussa pienoisromaanissa Elsa ja Tom lähtevät matkalle. Tapaamme heidät tullissa odottamassa vuoroaan, jonossa muiden kanssa. Elsa on puhelias, Tom kiusallisen vaitonainen, ovat olleet yhdessä vuoden nettipalvelussa tavattuaan. On siis nykyaika, mitä ei muutoin huomaisi, tapahtumat ovat pääosin menneessä, aina Elsan lapsuudessa asti, matkoissa Pietariin silloin kun se oli vielä Leningrad.  Kirjassa on kaikkitietävä kertoja, joka kertoo mitä Elsalle tapahtuu odotushuoneessa, millaisia muut ihmiset ovat. Ensimmäisen luvun jälkeen Elsa saa oman äänensä, joka on kertojasta erilainen sekä luonteeltaan että kirjaintyyliltään. Tapahtumat siistyvät Elsan äänen myötä kauemmas menneeseen.  Jono etenee, tarina etenee, Elsan ja kertojan mieleen tulevat yhä enemmän antiikin tarut, Venäjän historia ja aina jossain välissä Elsan ja Tomin suhdetta haittaava puheliaisuus ja sen puute.  Kirja yllätti huolellisuudellaan, tarkkuudellaan. Se on Joel Haahtelan romaanien kaltain...

Vuoden 2025 100. kirja-arvioni! Olen kyllä lukenut noin 110 kirjaa, mutta aivan jokaisesta en ole saanut arviota kirjoitettua.  Hekuma / Elina Airio Naisella on tapana ostaa kukkia kotiinsa. Lähiön kukkakauppias haluaisi myydä jonkin muun kuin gerbiilin, mutta nainen ei anna myöten. Gerbiili on saatava, kaunis vaaleanpunainen, mutta kauneudessa on särö: kukkakauppias tupakoi kuin korsteeni ja gerbiili pilaa kodin ilman, haisu ei lähde edes tuulettamalla.  Gerbiili on kuitenkin kaunis kuin hekuma, ottaa naisen valtaansa perhe-elämän keskellä. Halu on suuri, tilaisuudet lasten ja kissan ja miehen töiden keskellä harvat. Veitsi ja sakset houkuttelevat, jonkinlainen epävakaus, vaara vaanii.  Elämä soljuu myrskyn lailla, tyyntä välillä, mutta syvällä sisällä hekuma ja halu. Onneksi on ystävä, jonka kanssa viestitellä kun tilanne äityy. Tilanne on tavannut äityä jo lapsena, naapurin kissat varastettu ja viikset niiltä leikattu.  Kirjassa on alku ja se loppuu. Tarina ei ala...

Kehityskertomus, kolmen ihmisen näkökulmasta kerottuna, joskus hyvin sekaisin äänet sotkien, siitä miten Monni, Petteri ja Tiia tapaavat Ikean viereen jääneessä Mörskässä, jo hieman rapistuneessa talossa. Monni on eläköitynyt tehdastyöläinen, arvonsa tunteva nainen, joka asuu yhdessä kummipoikansa Petterin kanssa. Petterin on päätynyt Monnin luo, kun hänen isänsä tappoi puolisonsa, Petterin äidin. Petteri pelaa, lihoo ja ottaa pikavippejä. Monni huolehtii talosta.  Tanskasta saapuu Tiia, köyhistä oloista ponnistanut, Tanskaan päätynyt sukulainen. Tiia on raskaana ja messumatkalla, samalla yrittämässä tavata vanhempiaan, jotka toivottivat hänet kotoaan maailmalle huutaen, että takaisin ei ole tulemista. Tiia on rikas, asuu miehensä Ollin kanssa hienoa merenrantataloa Köpiksen lähellä.  Vähitellen menneisyys paljastuu, kuka teki mitä ja mitä jäi sanomatta, aina jää ja paljon, ja miten köyhyys ja raskas työ riistävät ihmisiltä elämät, mutta eivät arvoa, jossa he itseään pitävät. ...

Merkillinen kirja, 12 novellin kokoelma, jokaisessa eri kertoja, eri henkilöt, jopa tapahtumat, mutta silti kirja on yhtenäinen. Kertomuksia yhdistää tapahtumapaikan (Argentiina ja Buenos Aires lähistöineen). Tarinat kertovat pääosin naisista, päähenkilöt ovat naisia. Tapahtumat ovat sekä realistisia että ammentavat fantasiamaailmasta. Eräässä tarinassa linnut ovat uudelleensyntyneitä naisia, toisessa mieleltään sairastuneen nuoren naisen kimpussa häärii hyvin seksualisoitunut paholainen, minkä vuoksi naisen perhe haluaa tyttärestään eroon ja hän päätyykin hippileirille. Eräässä tarinassa nuoret seikkailevat konkurssiin menneen jääkaappitehtaan jaakaappivarastossa ja yksi heistä kuolee sairaskohtaukseen, minkä jälkeen kuollut jätetään kaappiin. Myöhemmin yksi lapsista palaa aikuisena jääkaapin luo, mutta se on tyhjä - ja lähistöllä heiluu jeesusmaisena hahmona kaappiin kuolleen haamu. Kertomukset ovat kiehtovia, mutta osa niistä oli minulle liian vaikeata. Fantasia, toden ja kuvitellut...

Kuulon huononeminen on vaarallista. Sosiaalisen kömpelyyden, onnettomuuksien lisäksi se syrjäyttää ja aiheuttaa jopa aivojen rappeumaa, dementiaa. On siis tärkeää hoitaa huonontunutta kuuloa kuulokojeella tai sen paremmalla versiolla eli korvaimplantilla.  Sairaalapappi ja kirjailija Tapani Tukiainen on huonokuuloisten sukua. Toisesta korvasta katosi vähitellen kuulo liki kokonaan, toisestakin se heikkeni. Maailma hiljeni, linnut vaikenivat ja kommunikaatio ihmisten kanssa väheni, kun ei siitä mitään tullut.  Onnekseen Tukiaiselle asennettiin korvaimplantti. Leikkaus kesti neljä tuntia, siitä palautuminen viikon. Sen jälkeen alkoi implantin käyttöönotto, loputtomalta tuntuvat säätäminen, testaaminen ja uuteen maailmaan lapsen lailla tutustuminen. Implantti siirti ympäristön äänet Tukiaisen aivojen kuulokeskukseen liiankin hyvin. Milloin mikäkin ääni vaikutti liian kovalta, mutta samalla linnut palasivat ja jossain vaiheessa Tukiainen oli ainakin kuulevinaan hiirien keskustelut...

Karl Axel Björkin tutkimukset jatkuvat. Tällä kertaa hän, kaverinsa pikkusisko Ida, ja apulaisensa Valkama saavat selvittääkseen monimutkaisen rikoksen. Iäkkäät leskimiehet on saatu houkutuslinnun avulla rakastumaan ja heiltä on erilaisin liikuttavin tarinoin huijattu rahat pois. Kun yksi uhri häpeissään tappaa itsensä, Björk ryhtyy selvittämään.  Kirjan tarina on melko tavanomainen rikostarina. Tekijät paljastuvat vähitellen, poliisit ovat osin toistaitoisia ja poliisiasemalla on paskat pomot. Rikollisista osa on surkeita ja pelokkaita, osa katalia ja vaarallisia. Tarina tapahtuu Helsingin keskustassa 1920-luvulla, ja kaupunki on keskeinen henkilö. Sivukuja, työläisten asunnot, saunat ja salakapakat, teatterit, oopperat ja elävät kuvat tulevat tutuiksi. Ajankuva on tarkkaa - jopa Tampereen yliopistoa edeltäneen Kansalaiskorkeakoulun perustaminen mainitaan, puhumattakaan kahviloista ja niiden tarjoomuksista.  Björk on nyt kihloissa pikkuserkkunsa Lisbethin kanssa. Suhde syvene...

Janstso Jokelinin Aikavuoret on matkakirjojen aatelia. Siinä kirjailija on valinnut kohteen, tällä kertaa Sveitsin, käynyt siellä useamman kerran mutta vasta tutustuttuaan kohteen kulttuurihistoriaan, luettuaan kuuluisien asukkaiden elämästä. Kun kirjailija pääsee perille, siisi paikkaan, jossa häntä kiinnostavat kuuluisat ovat eläneet, jossa heistä on muistoja nähtävänä tai kuviteltavina, hän kävelee kuuluisuuksien jalanjäljissä. Samalla kirjailija poikkeaa museoihin, kapakoihin, eksyy ja kommentoi historiaa ja nykymaailmaa. Juuri näin matkakirjat pitää kirjoittaa. Ei siis niin, että pääosa kirjasta olisi matkailijan arkipäivän kuvausta, koska arki on matkallakin arkea eikä siinä ole juhlan aihetta, ei muistamista. Toki hieman on kerrottava matkakohteesta, sen verran kuin maiseman ja erityisesti historian kuvaileminen vaatii. Kirjassa Jokelin kulkee muun muassa Jungin, Mannin, Walserin jalanjäljissa. Mukana matkassa ovat myös Freud, Corbusier, ja ties ketkä, lopussa jopa norjalaiset b...

1800-luvun Viro, osa Venäjää. Kansanvalistaja Masing asuu nuoren vaimonsa Caran ja edellisen vaimonsa kanssa saamiensa lapsien kanssa Tarton lähellä kartanossa. Vaimo on paljon miestään vanhempi, isänsä lapsena Italiassa menettänyt entinen aristokraatti, joka onnekseen päätyi Masingin vaimoksi. Huonomminkin olisi voinut käydä vaikka ei rakkaus juuri kukoista ja kartanon emännöinti on epäkiitollista.  Masing ei moista murehdi. Hänellä on elämä täynnä töitä: vironkielen luomista, sanomalehden perustamista ja uusimpana lähistölle pudonneen meteoriitin eli taivaankiven tutkimista. Terveys jo vähän reistailee vaikka ikää ei ole kuuttakymmentäkään.  Paikalle saapuu runoilija Petterson, Caran ikäinen, ja siitä syntyy romanttisempia juttuja kuin Masing osaa arvatakaan. Kaikki tämä tapahtuu pitkien, jopa pitkäpiimäisten, monologien takana, miehet poseeraavat osaamisellaan ja naiset hoitavat käytännön hommat.  Kirja on kiinnostava kuvaus tuon ajan Virosta (ja ehkäpä hieman myöhemmä...

Tämä kirja taitaa olla jotain feel good -genreä. Sellaista, jossa on kivoja pieniä sattumuksia kivojen keskiluokkaisten ja keski-ikäisten elämästä, pieniä riitoja ja rakkaussuruja, mausteeksi vielä mustasukkaisuutta ja sukupolvien välistä kyräilyä. Ja niin on hyvä - ja varmasti olisi kuunneltuna vielä parempi.  No, Noora (ilmeiseti sarjan päähenkilö) on eronnut, saanut velattoman talon puolikkaan, ostanut halvan kaksion ja sen lisäksi maalta, pikkukylästä, tönön, jossa on verstas. Sinne hän päättää laittaa joulupuodin, jossa möisi itse tekemiään toffeita ja siskonsa kutomia pipoja ja muuta sellaista tarpeetonta mutta niin ilahduttavaa joulun tarpeistoa.  Kauppa sujuu ihan OK, mutta jo ennen kaupun perustamista, kesällä, Noora on ryhtynyt vehtailemaan naapurin Mikon kanssa. Mikko on sellainen aikamiespoika, joskin kerran eronnut ja raitistunut alkoholisti, joka asuu lähellä äitiään, joka on Mikosta mustasukkainen ja ei kelpuuta Nooraa, koska Mikon ex-Hanna oli parempi.  Mi...

Pandemiasta kertovan kirjan lukeminen pandemian jälkeen on varmasti erilainen kokemus kuin ennen pandemiaa. Station eleven ilmestyi vuonna 2014. Kirjan kertoo pandemiasta ja sen jälkeisestä ajasta. Pandemia on vakavampi kuin vuosina 2020-2021 kokemamme COVID19. Kirjassa pandemia tapaa kaikki tartunnan saaneet, ja koska tartunta on hyvin helppo saada, yhteiskunta romahtaa, valot sammuvat, maatalous loppuu, tehtaat pysähtyvät. Jäljelle jää vain pieniä ihmisjoukkoja, jotka vähitellen pandemian jälkeen alkavat järjestäytyä yhteisöiksi. Osa yhteisöistä pystyy sopuisaan yhteiseloon, osa palaa hobbesilaiseen luonnontilaan ja elää väkivallasta ja väkivallassa.  Onneksi meille ei känyt noin, ei tällä kertaa.  Kirjan rakenne on monimutkainen. Pääkertomuksena on pandemian jälkeen Pohjois-Amerikkaa kiertävän sinfoniaorkesterin ja sen jäsenten tarina. Orkesteri kulkee yhteisöstä toiseen, esittää Beethovenin ja Shakespearen teoksia. Jokaisella orkesterin jäsenellä on oma tarinansa, jotka mi...

Sota on ohi. Suomessa vallitsee ankara rauha, jonka varmistaa valvontakomissio. Suomen armeija on kätkenyt aseena ympäri maata soihin, talojen välipohjiin ja ties minne, ja tästä vihin saanut punainen Valpo on yhteistuumin komission kanssa etsintäkuuluttanut kätkijät.  Kaukopartiomies Aarne Salo on paennut Tukholmaan englantilaisen vaimonsa Helenin kanssa. Elämä on köyhää, mutta Helenin raskaus luo toivoa tulevaan. Yhtäkkiä Aarneen otetaan yhteyttä: asekätkökartta on joutunut Kainuussa vääriin käsiin ja ja uhkana on kartan päätyminen Valpon ja venäläisten käsiin.  Aarne on aina valmis partiomies ja lähtee selvittämään asian, hakemaan kartan takaisin kätkijöille. Helen lähtee mukaan. Alkaa seikkailu, johon sotkeutuu Aarnen kommunistiveli Hugo, Ilomantsin koko kylä. Elämä on ankeaa rajaseuduilla, ruokaa vähän, täit ja luteet kiusaavat, väkivalta yleistä eikä naisella ole arvoa. Vaikka maassa näennäisesti vallitsee laillisuus, ei sitä rajaseudulla tunneta: voima ja aseet määräävä...

Lentokone matkaa kohti tuntematonta määränpäätä. Osa penkeistä on peitetty pressuilla, kukaan ei tiedä mitä pressujen alla on. Matkustajat eivät ihmettele pressuja, he katselevat Titanic-elokuvaa, ainoaa tarjolla olevaa. Lentokoneen ainoa stuertti ihmettelee pressua ja sen peittämiä penkkejä, mutta ei ehdi tutkimaan asiaa, koska hänen on tarjoiltava ruokaa ja juomaa, molemmat lopussa ja päiväys menneisyydessä. Koneen kapteeni ei kuuluta mitään, ainoastaan välillä laittaa turvavöiden merkkivalon päälle.  Koneen ruumassa majailee suuri harmaa koira, joka kärsii punkeista kunnes stuertti vesipulloja hakiessaan nyppii punkit pois ja laittaa ne pullon tulevaa käyttöä varten. Käyttöä ei ilmene.  Tarina koostuu matkustajien keskusteluista ja stuertin kertomuksesta matkustajien tarpeista ja toiveista. Tapahtumat sijoittuvat jonnekin ilmastomuutoksen jälkeiseen aikaan, matkustajista vanhemmat muistelevat aikaa ennen suuria muutoksia, nuoret ovat niihin tottuneet. Henkilöihin viitataan ...

Vuonna 1994 ilmestyi ensimmäinen Risto Rytin “tieteellisin menetelmin” kirjoitettu elämäkerta. Sen kirjoittajaksi oli valtioneuvoston Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen valittanut professori Martti Turtolan, joka sai työhönsä runsaat varat ja kolme vuotta. Aiemmin oli - Turtolan esipuheen mukaan - julkaistu muutama kevyempi kertomus Rytistä, hieman riskaabelisti, koska sotasyyllisenä tuomittu, maamme pelastajaksi mainittu Ryti oli yhä 1980-luvulla NL:n epäsuosiossa ja varovaisuus hänen muistellessaan maamme virallisen linjan mukaista viisautta.  Sitten ilmestyi tämä nyt vuonna 2025 käsiini sattunut Turtolan kirjoittama teos. Millainen se on yli 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen. No, perusteellinen, perinteinen, varovainen ovat ensimmäisenä mieleen tulevat adjektiivi. Kirja seuraa Rytin elämää vuodesta toiseen lapsuudesta varakkaan maatilan poikana, lahjakkaana koululaisena ja ylioppilaana, nopeasti lakimiehenä asemansa vakiinnuttaneena Kordelinin oikeana kätenä, kolmekymppisenä kansa...

Herra Königsberg on tapojensa orja, säännöllisempi kuin Kant konsanaan. Hän herää joka aamu viittä yli viisi, tekee aamutoimet juuri kuten eilenkin, ja kävelee töihin toimistoon, joka päivä eri reittiä Kantista poiketen. Toimistossa, jossa hän on ollut töissä jo liki 40 vuotta, hän on yrityksen kuukauden työntekijä, hän tekee työnsä säntillisesti, joka päivä minuutilleen kuten eilen.  Yhtäkkiä elämä New Yorkissa, kuten koko maailmassa, järkkyy. Marsilaiset saapuvat, ihmisiä alkaa kadota, vähitellen kaupunki tyhjenee, mutta mikään ei horjuta Königsbergin elämän säännöllisyyttä. Käy ilmi, että hänen uppiniskainen toisteisuutensa, kyvyttömyys antaa periksi lainkaan, suojaa häntä marsilaisilta.  Jos marsilaisten maailmanvalloitus kummastuttaa, niin kirjan juoni kehittyy siitä vielä erikoisemmaksi, tapahtumat muuttuvat tavalla, jota ei voi kertoa pilaamatta lukukokemusta.  Lukukokemuksena teos tempaa lukijan mukaansa. Vaikka tapahtumat ovat arkijärjen tuolla puolen, ne luovat ...

Louis (Eddy) jatkaa elämänsä, perheensä kertomusta tällä kertaa äitinsä näkökulmasta. Samalla hän jatkaa köyhyyden, toivottomuuden ja erityisesti väkivallan tutkimista sekä omakohtaisena kokemuksenaan että yleisemmin sosiologina.  Kirja on lyhyt, reilut 100 sivua hyvin väljästi ladottua tekstiä, ei varsinaisesti romaani, novelliksi liian pitkä. Essee varmaankin.  Louisin elämän pääpiirteet: syntyminen köyhyyden, alkoholismin, väkivallan riivaamaan perheeseen ja Ranskan syrjäseudulle, oman homoseksuaalisuuden tajuaminen jo nuorena, loputon kiusaaminen ja häpeä ja nöyryyttäminen koulussa, ja sitten pelastuminen 50 kilometrin päähän lukioon, yliopistoon ja lopulta näistä kertovien kirjojen myötä kansainväliseen kuuluisuuteen, pois perhettään kiusanneesta kierteestä. Nämä tunnemme aiemmista kirjoista.  Tällä kertaa tutkimuksen keskiössä on Loiusin äiti, joka sai juopon miehen kanssa lapsen jo 18-vuotiaana, sitten toisen, väkivallan ja alkoholismin vuoksi jätti miehen vain pää...

Kun Marco Kosonen täytti 50 vuotta ja juhli soittamalla trumpettiaan Shadowplay-yhtyeensä kanssa Tavastialla, hän päätti vielä elää 70 vuotta. Kosonen kertoo uudessa kirjassaan ensin päätöksensä taustat (pääosa tavoitteista saavutettu jo, 70 vuotta on riittävän pitkä, ja 20 vuotta tuntuu sopivalta).  Kososen asenne elämään on rauhallinen, hän on tyytyväinen mihin on päätynyt, mitä on elämässään tehnyt, ei pyri keräämään rahaa tilille (“olen epäonnistunut, jos tilillä on kuollessani paljon rahaa”). Kun lukee hänen ajatuksiaan, joista ehkä tulee mieleen buddhalainen elämänasenne, ja vertaa sitä ajassamme vallalla olevaan tapaan aina pyrkiä hankkimaan enemmän ja pysymään nuorena loputtomiin, ilahtuu ja haluaa lukea eteenpäin.  20 jäljellä olevan vuoden aikana Kosonen halusi kuitenkin käydä katsomassa paikkoja, joissa ei ollut vielä ollut ja vielä kerran pari palata Kamputseaan, jossa hän taannoin pyöritti muutaman talven ajan baaria. Kertomukset matkoista ovat kirjan yksi juonne....

No nyt pärähti sellainen kirja, että vaikka se on aivan käsittämätön eikä sen tapahtumista oikein saa mitään selvää, se silti on täynnä ratkiriemukkuutta ja viisauksia, osuvia oivalluksia.  On jokin aika tulevaisuudessa, ei ehkä kovin kaukana nykyisyydestä, tai ehkäpä sittenkin menneisyydessä. Aikamääreet ovat ristiriitaisia. Viron Viljandissa pikkurikolliset, muusikot ja juopot yrittävät pärjätä vieraan vallan miehityksen alla. Kaupunkiin ja Saksasta sotasaaliina roudattu raitiotie ja ratikat, joissa kirjan päähenkilö harjoittaa ammattiaan eli taskuvarkauksia. Homma pitää hänet leivät syrjässä.  Päähenkilön kavereina on muun muassa beatles-fanaatikko, joka hittimittarimiehen kanssa suunnittelee kaupunkiin beatles-temppeliä. On myös salaperäinen pienenpieni muusikko, joka ilmestyy kesken temppelisuunnittelusession. Ja sitten on naisia, jotka ovat myös juoppoja, mutta silti pystyvät pitämään velikullistaan huolta. Tähän kaiken keskelle ilmestyy jostain ylösnoussut Gogol, joka h...

Pieni kylä, ehkäpä kollektiivinen maatila, maassa, jossa talous on menoss alaspäin, tilan toiminta hiipumassa, ihmiset jumissa ja jurrissa. On syksy, sataa, pimeää ja ihmisten mielet matalalla, krapula vaivaa unisia. Mies herää kirkonkellojen soittoon vaikka kirkko on jo aikaa sitten sortunut ja läheisen kaupungintyngän kellot eivät voi kuulua. Mistä on kyse? Kaupungissa kaksi maankeirtäjää on joutunut poliisiasemalle. Heitä uhkaa vankila jolleivat ilmoittaudu parin päivän päästä hankittuaan tietoja. Kiertäjät peloissaan matkalle sateeseen, päätyvät tilalle, jossa ovat aiemmin käyneet ja jossa heillä on armahtajan tai ainakin hyväntekijän maine. Sataa yhä, tilan ihmiset kokoontuneet baariin, juovat nukkuvat tappelevat tanssivat huoraavat, teksti on ahdistavaa todellista.  Ja sitten tapahtuu kaikenlaista, mutta lukijan on oltava armelias, annettava kielen viedä mennessään, tapahtumat menevät kerrassaan merkillisiksi, lapsen kuolemakin sateessa hypotermiaan on vain sivuseikka, pontik...