Gogolin disko / Paavo Matsin

No nyt pärähti sellainen kirja, että vaikka se on aivan käsittämätön eikä sen tapahtumista oikein saa mitään selvää, se silti on täynnä ratkiriemukkuutta ja viisauksia, osuvia oivalluksia. 

On jokin aika tulevaisuudessa, ei ehkä kovin kaukana nykyisyydestä, tai ehkäpä sittenkin menneisyydessä. Aikamääreet ovat ristiriitaisia. Viron Viljandissa pikkurikolliset, muusikot ja juopot yrittävät pärjätä vieraan vallan miehityksen alla. Kaupunkiin ja Saksasta sotasaaliina roudattu raitiotie ja ratikat, joissa kirjan päähenkilö harjoittaa ammattiaan eli taskuvarkauksia. Homma pitää hänet leivät syrjässä. 

Päähenkilön kavereina on muun muassa beatles-fanaatikko, joka hittimittarimiehen kanssa suunnittelee kaupunkiin beatles-temppeliä. On myös salaperäinen pienenpieni muusikko, joka ilmestyy kesken temppelisuunnittelusession. Ja sitten on naisia, jotka ovat myös juoppoja, mutta silti pystyvät pitämään velikullistaan huolta.

Tähän kaiken keskelle ilmestyy jostain ylösnoussut Gogol, joka hetimiten vangitaan ja pannaan Raamattu-baarin vessaan. Siellä hän lukee virolaisia kirjoja, mikä on kiellettyä, koska niiden lehdet ovat tarkoitetut vain pyyhkimiseen. Kaikki pelkäävät että Gogol jää lukemisestaan kiinni. No, ei jää vaan pakenee erään velikullan ex-kullan kainaloon kertomaan kertomuksiaan. 

Lopussa tapahtuu jotain, joka ei kokoa tapahtumia yhteen. On kuin kirja olisi vain lyhyt otos henkiöidensä elämästä ilman mitään isompaa merkitystä. Niin on varmaan hyvä. 

Kirja on lyhyt ja pieni, mutta sen lukeminen kestää kauan, koska tapahtumista ei ota selvää ja kieli on nautinnollista.