Mane

  Jostain kumman syystä lainasin kolme liike-elämäopasta Kallion kirjastosta pari kuukautta sitten. Sain ne jopa luettua. Totesin, että kaksi kolmesta on surkeita ja yksi kolmesta kelvollinen. Tämä on (ehkä sattumalta) parempi suhde kuin esimerkiksi lentokentällä myytävien business-oppaiden laita on. Nehän ovat liki kaikki yhdestä artikkelista laajennettuja kevyitä itseään toistavia turhuuksia.  Amerikassa on näet teollisuudenala, joka toimii seuraavasti. Joku proffa (tai näpsäkkä journalisti) saa päähänsä uuden ajatuksen tai uuden tavan tulkita vanha ajatus. Hän kirjoittaa siitä artikkelin esimerkiksi HBR:n tai johonkin vähäpätöisempään julkaisuun. Konferenssi ja TED-tapahtumat kutsuvat hänet pitämään esitelmän, sellaisen jossa on kaljoja ja mikrofoni korvalla ja kädet heiluvat. Sitten hän laventaa ajatuksensa kirjaksi, joka alkaa yleensä kertomuksella hänen kaveristaan “Consider Pete, a friend of mine, who had met with tough times, but who overcame them when he << t...

Trieste, ensimmäisen maailmansodan aika. Mario on jo ikääntynyt konttoristi, joka yhden romaanin julkaisseena on ylpeä kyvystään kirjoittaa kirjeitä pomonsa puolesta. Hän on myös kovin toiveikas, että hän vielä saa ansaitsemansa huomion romaanikirjailijana. Mario ystävä, kaupparatsu Gaia, tykkää keppostella ja häntä kiehtoo käyttää hyväkseen Marion toiveikkuutta, lapsenomaista uskoa tulevaan kunniaan. Niinpä Gaia järjestää kepposena paikalla mukamas saksalaisen kustantajan agentin, joka lupaa julkaista kirjan kunhan Mario hieman osallistuu kuluihin. Kuluihin on osallistuttava, koska sota haittaa maksuliikennettä. Niinpä Mario ottaa lainan ja osallistuu, jää odottamaan kuuluisuutta, jota ei tietenkään tule. Vaan kepposet eivät aina onnistu, tai jos onnistuvatkin niin uhriksi saattaa joutua keppostelija itse. Tässäkin tapauksessa olosuhteet pilaavat Gaian katalat aikeet. Ylpeys käy kaikille lankeemuksen edellä.  Kirjan juoni pitää otteessaan, samoin eläväinen kuvaus 1910-luvun tavois...

Raskaana oleva nainen ja hänen miehensä matkaavat autolla. Tapahtuu onnettomuus, ensipelastajat joutuvat irroittamaan heidät autosta. Mies on tajuton, nainen näkee ensimmäisenä Simon, joka on äärimmäisen lempeä ja viisas, jolla on aikaa naiselle. Tajuton mies ei tule tajuihinsa, kuolee koomaan.  Nainen tukeutuu Simoon, jolla on aikaa auttaa. Synnytykseen tarvitaan joku mukaan, Simo suostuu. Vähitellen tunteet syvenevät, syntyy suhde, elämä vastasyntyneen kanssa muttuu perhe-elämäksi.  Simo on jatkuvasti rauhallinen, rauhoittava, viisas, myötämielinen. Käy ilmi, että onnettomuudessa kuollut mies ei ole ollut samanlainen vaan usein äkäinen, etäinen, välttelevä, jopa alkaneen raskauden aikana. Tämän kirja kertoo takaumina, jotka kirjan edetessä ovat yhä kauempana menneessä. Miesten välinen kotrasti on syvä. Vaan miten uusperheen käy? Sitä en kerro, kirjan juoni on kiinnostava vaikka kirja pääosin käsittelee rakkauden mahdollisuuksia, suruja, ihmissuhteita. Lehtola kirjoittaa suju...

Ystävyys, Instagram, kadonnut lapsuus ja yhteiset teinivuodet, aikuisuus, ahneus ja petos. Siinä Johanna Forssin Pitojen ainesosat.  Maria ja Marianne ovat tutustuneet jo lapsena Kuopiossa. Marian vanhemmat olivat kiireisiä, etäisiä ja rikkaita. Mariannen yksinhuoltajaäiti oli lämmin, huolehtiva ja köyhä, ailahteleva. Mariannen piti ottaa vastuuta jo nuorena itsestään ja äidistään, Maria sai kasvaa teininä rauhallisemmin. Yhdessä he löytävät taiteen, erityisesti valokuvauksen. Maria pääsee opiskelemaan, valmistuu, päätyy töihin museoon. Marian elämä kuluu toisin, ankaralla itsekurilla hänkin valmistuu yliopistosta. Ystävykset joutuvat erilleen ja tapaavat Marianne rikastuttua, päädyttyä Instagram-julkkikseksi, joka järjestää suuret juhlat, joihin hän kutsuu Marian. Juhlat ovat suuruuden lisäksi pinalliset. Ihmiset kuvaavat itseään, postaavat maanisesti. Forss kuvaa nykyisen SoMe-julkisuuden raadollisuutta, pinnallisuutta viiltävästi, mikä tekee kirjan alun kiusalliseksi, nolous val...

Pitkä kirja, lyhyt arvio: todella taiten kirjoitettu romaani, johon on pakattu mukaan kasvukertomus, syömishäiriö, saattohoito, vanhempien alkoholismi, rakkaustarina, perheväkivalta ja jopa Twin Peaks-mäinen painajaismainen tunnelma saarimökillä. Kirja alkaa kertomuksena äidistä, joka on saattokodissa, tyttärestä, joka käy katsomassa äitiiän ja muistelee elämäänsä, ja sokeasta vanhasta miehestä, joka on naapurihuoneessa, ja jota saapuu pojanpoika katsomaan kaukaa ulkomailta.  Tytäs käy töissä vanhojen tavaroiden kaupassa. Sinne tulee asiakkaaksi mies, joka hurmaa tyttären, syntyy rakkaus, joka johtaa yhteenmuuttoon, joka ei sitten ehkä olekaan voittava arpa. Samalla kirjassa kulkee tarina jostain, jota on tapahtunut mökillä, ja jossa kuoli nuori nainen. Onko kirjan miehillä kuoleman kanssa tekemistä? Kuuluvainen on punonut verkon, johon lukija hukkuisi, jos verkko ei olisi niin hyvin kudottu. Nyt tarina kantaa, moninaiset tasot lomittuvat. Tunnelmat, kertomistapa muuttuvat tapahtum...

Rikollisuuden syistä on monesti kiistaa. Onko syynä hankala lapsuus vai huonot vanhemmat vai tekeekö tilaisuus varkaan vai onko kaikki geenien tai päihteiden syytä? Nadia Sandhun teoksen Rikosten juuret pyrkii vastaamaan ja kertomaan, miten rikollisuutta voitaisiin ennalta ehkäistä.  Kirjassa on tapauskertomuksia, joissa erilaisia ei niin kovin vakavia rikoksia tehneet kertovat miksi kävin niin kuin kävi. Miksi tuli tehtyä varkauksia, puukotettua kaveria, ryöstettyä vastaantulija.  Tapauskertomusten eli ex-rikollisten haastattalemisen lisäksi Sanhdu on lukenut valtavan määrän tutkimuskirjallisuutta ja haastattelut tutkijoita. Tulokset eivät yllätä. Rikollisuuteen liittyy yleensä lapsuus, jossa lapsi ei saa tukea, arvostusta vaan jossa hänen itsetuntonsa ei kehitys kunnolla. Hänestä alkaa tuntua, että hänellä ei ole arvoa. Tätä arvottomuutta moni sitten pakenee päihteisiin hyvinkin nuorena, joutuu heitteille huonoista kotioloista ja sitten vähitellen tekemään rikoksia tavallaan...

Itämeri on nähnyt paljon. Sotaa on käyty meren rannoilla, saarissa, pinnalla ja pinnan alla. Sodasta on helppoa kertoa vaudikkaita ja eläväisiä tarinoita, ja niin Vesa Lahti tekee kirjassaan. Kirjan luvut alkavat aina kuvauksella, jossa Lahti katselee merta ja muistelee, miten juuri siinä kohdassa on sattunut merkittäviä. Milloin jääkärit ovat kevättalvisen meren ylittäneet Vaasasta Ruotsiin, milloin venäläiset ovat hyökänneet Bengtskärin majakalle ja miten suomalaiset vastoin kaikkia odotuksia onnistuivat puolustamaan majakkaan. Tai miten panssarilaiva Ilmarinen upposi. Kiinnostavin ja minulle tuntemattomin kertomus lienee Suursaaren taistelu, jossa liittolaisista viholliseksi muuttunut Saksa yritti ajaa suomalaiset pois saarelta. Kertomus on jännä: suomalaisten erinomaisen ryhdikäs upseeri oli linnoittanut saaren etevästi ja ajoi sakemannit tiehentä. Myöhemmin saari sitten ilman taistelua siirtyi Neuvostoliitolle. Kirja on viihdyttävä, hyvää iltalukemista sotahistoriasta kiinnostunei...

Inkku Kärkkäisen Kirsikankukkia-sarja on edennyt kolmanteen ja viimeiseen osaansa. Ammattijärjestäjä Minna Mattila on edellisen kirjan jälkeen saanut kaksoset, muuttanut keskustasta omakotitaloon Haukilahteen ja elää onnellisena mutta stresaantuneena ruuhkavuosia. Kaksosten lisäksi kiirettä luo omasta ajastaan kiinnipitävä aviomies, ikääntyvä ja omapäinen äiti ja espoolaiseen tapaana koirakin pyörii jaloissa.  Minna kutsutaan tekemään tv-sarjaa, jossa hän auttaa ihmisiä pääsemään eroon koteihinsa pesiytyneista sotkuista eli tavararöykkiöistä. Osa ihmistä on tuttuja aiammista teoksissa, mikä tuo kirjaan jatkuvuutta ja syventää jo tuttuja hahmoja. Osa on uusia, ja heidän kauttaa kirja kertoo erilaisia elämäntarinoita.  Päinvastoin kuin kirjasarjan aiemmissa teoksissa tavaroiden ja kotien järjestely ei ole keskiössä. TV-sarja ja sen tekeminen luovat kehykset, jossa Kärkkäinen voi kommentoida espoolaisten, keski-ikäisten, keskiluokkaisten ihmisten elämää. Kirja on täynnä sekä luki...

Kirjan asetelma on yksinkertainen: kuuluisa taiteilija Lysander on mennyt myymään muotokuvia, mutta häntä ei kiinnosta maalata niitä. Mieluummin hän lähtee matkoille ja antaa kuvin maalaamisen ystävänsä Horkan tehtäväksi. Horkka ei ole menestynyt taiteilija vaikka onkin noheva maalaamaan ja erityisen innokas keksimään erilaisia näkökulmia maalaamiseen. Lysanderin matkan aikana Horkka pitää hoviaan tämän ateljessa. Asiakkaiksi saapuu muun muassa kirjailija, tuomari, influensseri, guru, palkkamurhaaja, therian-sisarukset, tekoäly, unettoman unen herra ja moni muu. Asiakkaiden eli mallien ja Horkan näkemykset taiteesta eivät aina kohtaa. Horkka kokeilee erilaisia tekniikoita, pyrkii tuomaan esille kuin mallin olennaisimmat piirteet. Nehän eivät toki aina miellytä, ja joskus tilanteet kärjistyvät riidoksi ja jopa väkivallaksi. Näköisyys on hankalaa.  Kirjan luvut ovat lyhyitä, kuin maalauksen luonnoksia, mutta koska Horkka (ja siis lukija) tapaa kunkin asiakkaan useasti, kuvat täydenty...

Ankerias on ollut mysteeri Aristoteleen ajoista asti. Sen elämä on kummallinen: syntyy jossain, ilmestyy kuultavina lehtiankeriaina Euroopan rannikoille, nousee jokiin, joissa pysyy vuosikymmenen tai parikin, ihan paikallaan, sitten yhtäkkiä lähtee kohti mistä olikin tullut, lopettaa syömisen ja matkalla kehittää sukuelimet. Lisääntyy ja kuolee.  Tai niin me nyt uskomme asian olevan. Vieläkään kukaan ei ole varmasti nähnyt ankeriaita Sargossomeressä, jossa uskomme lisääntymisen tapahtuvan. Lisääntymistä vielä vähemmän on nähty.  Tästä kaikesta kertaa Ankeriaan testamentti. Patrik Svensson kertoo miten hän isänsä kanssa pyydysti ankeriaita Skånen joissa ja miten hän alkoi sitten myöhemmin ihmetellä ankeriasta, luki ja tutki. Ja kirjoitti sitten kirjan, joka kertoo siitä miten ankeriasta on antiikista asti tutkittu ja miten muun muassa Freud pyrki löytämään ankeriaan sukuelimet ankeriaita leikkelemällä. Ei löytänyt.  Kirja on suurenmoinen runsaudensarvi ankeriastietoutta. J...

Rose on kadonnut 1970-luvulla, tyttärensä pantu muide intiaanien ja puoli-intiaanien ja reservaatissa asuvien suomalaisten ja ties keiden kanssa. Eletään kahdessa ajassa , vuodessa 1973 ja sitten 2018. Rose on siis kadonnut, jättänyt jälkeensä kirjeen, jonka tytär saa, palaa ensimmäistä kertaa 45 vuoteen reservaattiin. Siellä vastassa, vastaanottamassa samoja hahmoja kuin kauan sitten. Muistot elävät kuin maanalaiset virrat, tuntemattomin tein, ja isäkin on muistinsa menettänyt, poliisille koko ajan rikoksia ilmoittamassa.  Rose on poissa ja silti läsnä. Vuonna 1973 on tapahtunut jotain, joka tapahtuu yhä, eikä se ole kaunista, ei ylevää vaan alhaista, iljettävää. Tätä tytär selvittää, tapaa koko ajan reservaatissa eläneitä, muistelee mitä olisi voinut olla, mitä oli ja ihmettelee mistä on kyse.  Tunnelma syvenee, vähitellen löytyy tunneleita, ja jotenkin lukijan mieleen nousee Twin Peaks, ja kaikki joka tapahtuu taas. Kirja on kiehtova, mutta sen lukemista vaivaa - ehkä vältt...

Elämää Kalliossa sota-ajoista 1970-luvulle kuvaava Saision esikoisteos palkittiin hetimiten ilmestyttyään. Kirjasta on tehty tv-sarja ja sitä on luettu ahkerasti. Minä satuin saamaan sen käsiini Berliinin Fischerinselillä majoillessani, ja DDR:n historian lomassa kirjan lukeminen oli kiehtovaa. Työväestön elämä, pyrkimys parempaa tai ainakin siedettäviin asumisoloihin on syynä Berliinin isojen Plattenbau-taloihin, ja keskeistä Saision teoksessa.  Teos kertoo Marjasta, joka saa tyttärensä Eilan romanttisen rakkauden myötä, mutta romantiikka katoaa kuten Eilan isä. Marja nai uuden miehen, onhan kaksin helpompaa, ja saa lisää lapsia. Elämä on ankaraa, rahat vähissä, työpaikat raakoja, pomot epäreiluja, työ terveyttä uhkaavaa. Viina virtaa, suhteet häilyvät. Asunnot ovat pieniä, yksityisyyttä ei kenelläkään missään.  Eila kasvaa nuoreksi, kapinoi, pakenee tilannettaa välillä uskonnollisiin piireihin, välillä muihin. Kapina on tärkeää, sen muodot satunnaisia kuten nuorilla yleensäk...

Kun kirja alkaa sanoin “History has failed us. No matter”, lukija voi aavistaa olevansa kiehtovan tarinan äärellä. Kun kirja on vielä paksu ja kertoo Korean ja Japanin ongelmallisesti yhteisestä historiasta, lukijan on liki mahdotonta päästää kirjaa käsistään. Tilannetta, siis pakonomaista lukemista lumoutuneena ja välillä kyyneliin liikutteneena, välillä ihmiskohtaloiden ankaruudesta järkyttyneenä, ei yhtään auta kirjailijan taitavuus. Kerronta on kuin venäläisillä klassikoilla, hahmot monaisia, eläviä ja uskottavia, ja kerronnan kaari pitkä, 1930-luvulta 1980-luvun loppuun. Kirjaa voi siis kaikin puolin kehua! Vaan mistä se kertoo?  Kirja kertoo Sunjan elämästä. Hän syntyy eteläisessä Koreassa 1910-luvulla japanilaismiehityksen aikana. Hänen leskeksi jäänyt äitillään on majatalo, jonka töissä Sunja auttaa. Elämä on niukkaa, työtä on aamusta yöhön, rahaa ja ruokaa vähän. Sunja tapaa markkinoilla vanhemman miehen Hansun ja kiihkeän suhteen jälkeen huomaa olevansa raskaana 1...

2000-luvun alussa tutkijat huomasivat, että aivot käyttävät enemmän energiaa levossa kuin aktiivisen ajattelun aikana. Tämä oli mysteeri, jonka selvittäminen Jebellin mukaan avain hyvää, terveeseen ja burnautittomaan elämään.  Kävi näet ilmi, että aivolla on kaksi eri tilaan. On aktiivisen ajattelun tila “executive state” ja lepotila “rest state”. Jos aivot viettävät liian kauan aktiivisessa tilassa, ne väsyvät, niiden rakenne muuttuu pahimmassa tapauksessa peruuttamattomasti. Levossa aivot sekä palautuvat (rakentavat uusia yhteyksiä solujen välille, poistavat kuona-aineita) että ovat luovia. Kun aivot ovat lepotilassa, en käsittelevät aktiivitilassa saatua informaatiota ja luovat uusia ratkaisuita. Siksi ongelmat usein ratkeavat suihkussa, kävelyllä, yön yli nukkumalla. On siis olennaisen tärkeää, että aivot saavat lepoa. Ei ole mahdollista tehdä ameriikan malliin töitä 12 tuntia päivässä ja vastailla viesteihin muulloinkin. On tärkeää rajoittaa työhön, aktiiviseen tekemiseen...

Brumo Munari on ( Wikipedian mukaan ) yksi tärkeimmistä 1900-luvun muotoilijoista, taiteilijoista ja keksijöistä. Harva aikuiseksi elänyt ei ole nähnyt hänen Falkland-lamppuaan, joka koostuu sukkahousuista, metallirenkaista ja hehkulampusta. Kirjasssaan Design as art Munari kertoo lampun syntyhistorian: hän oli innostunut keksimään jotain uutta käyttöä sukkahousumateriaalille. Samaan aikaan hän oli kiinnostunut luomaan esineitä, jotka olisivat helppoja pakata ja kuljettaa ja joita ostajan ei tarvitisisi koota vaan jotka kokoaisivat itse itsensä. Niinpä syntyi tämä klassinen lamppu.  Kirja on kokoelma Munarin lehtiin kirjoittamia kolumneja, joihin on lisätty kuvia. Kolumnit käsittelevät muun muassa lasten kirjoja (mitä niissä on oltava ja miksi niiden ei pidä olla aikuisiin vetoavia), japanilaisia perinteisiä taloja ja niiden materiaaleja, bambun käyttöä ja mitä bambusta voi oppia (esim Falkland-lampun muodon), miten ja millaisia tuoleja voi suunnitella, millaisia vaihtoehtoja on...

Kun lähden matkalle, varsinkin kun matkani vie minut Venetsiaan, luen matkan aluksi Brodskyn pienen kirjasen Watermark, suomeksi Veden peili. Se kertoo Nobel-palkitun runoilijan, emigrantin matkoista Venentsiaan. Brodsky saapui Venetsiaan ensimmäisen kerran talvisena iltana vuonna 1972, 32-vuotiaana. Kirjan alussa hän on asemalla, pitkästyneenä, odottaa ainoa tuntemaansa ihmistä, kaunista kommunstinaista. Vaan vaikka nainen on lumoava, Venetsia on lumoavampi.  Kirjassa on nelisenkymmentä lyhyttä lukua, jotka eivät varsinaisesti muodosta juonta. Kukin lukua luo kuvan jotain, kertoo mitä silmä näkee. Brodskyn mukaan Venetsia on silmän kaupunkin, silmä määrää, alistaa vartalon kantolaitteeksi. Muutakin on, on kaipuu kotiin Itämeren rannalle, muistot Leningradista.  Kirja on kuin pitkä runo, suurelta osin vaikeatulkintainen, tai ainakin monitulkintainen. Osa tarinoista luo näkymiä runouden, antiikin historiaan, osa kertoo hyvinkin suoraviivaisesti tapaamisista, illallisesta Susan ...

Ennen matkusti rovasti bussissa paikalla, nykyään matkustaa junaguru Mark Smith Eurostarissa paikalla 61 ja päivittää seat61.com -sivustoaan. Mark Smith ei kerro matkoistaan juurta jaksaen, mutta rovasti, lähetyspappi Tuure Vapaavuori kylllä kertoo.  Vapaavuori oli 1930- ja 1940-luvuilla lähetyspappina Ambomaalla ja muualla Afrikassa omien sanojensa mukaan mustien pakanoiden surkeissa oloissa. Hän myös asui jonkin aikaa välimeren rannalla, jossa paikalliset kunnottomat söivät illallista myöhään ja jossa ei DDT:llä ymmärretty tappaa kirppuja, jotka sitten pappia piinasivat öisin. Puhumattakaan pihalla mouruavista kissoista. Ei ollut papilla helppoa! Paikka numero 3 kertoo Vapaavuoren matkoista Suomessa, hänen pitämistään lähetystilaisuuksista, radiopuheista ja kolehtien koijaamisesta. Kirjan kirjoittamisen aikaan 1969, ja myös aikoina, joista kirja kertoo, Vapaavuori oli lähetysmatkojensa malarian ja muiden tautien uuvuttama. Ulkomaille ei enää voinut matkustaa, kotimaassakin oli ra...