Pidot / Johanna Forss

Ystävyys, Instagram, kadonnut lapsuus ja yhteiset teinivuodet, aikuisuus, ahneus ja petos. Siinä Johanna Forssin Pitojen ainesosat. 

Maria ja Marianne ovat tutustuneet jo lapsena Kuopiossa. Marian vanhemmat olivat kiireisiä, etäisiä ja rikkaita. Mariannen yksinhuoltajaäiti oli lämmin, huolehtiva ja köyhä, ailahteleva. Mariannen piti ottaa vastuuta jo nuorena itsestään ja äidistään, Maria sai kasvaa teininä rauhallisemmin. Yhdessä he löytävät taiteen, erityisesti valokuvauksen. Maria pääsee opiskelemaan, valmistuu, päätyy töihin museoon.

Marian elämä kuluu toisin, ankaralla itsekurilla hänkin valmistuu yliopistosta. Ystävykset joutuvat erilleen ja tapaavat Marianne rikastuttua, päädyttyä Instagram-julkkikseksi, joka järjestää suuret juhlat, joihin hän kutsuu Marian.

Juhlat ovat suuruuden lisäksi pinalliset. Ihmiset kuvaavat itseään, postaavat maanisesti. Forss kuvaa nykyisen SoMe-julkisuuden raadollisuutta, pinnallisuutta viiltävästi, mikä tekee kirjan alun kiusalliseksi, nolous valtaa lukijan, joka ei tiedä mihin tarina on menossa. 

Tarina palaa kaverusten lapsuuteen, alamme vähitellen ymmärtää mistä juhlissa on kyse ja mitä pinnan alla on, miksi Maria on kutsuttu juhliin, joihin hän ei varsinaisesti kuulu. Lopussa syyt paljastuvat, mutta en pilaa lukijan nautintoa.

Forss on kirjoittanut yhden juhlaillan tapahtumien ympärille kokonaisen sukupolvitarinan yhteiskuntakritiikin lisäksi. Kirja on loppua kohden miellyttävä lukea, alun sietämättömälle tunnelmalle on perustelut.

Hyvä kirjallisuus, onnistuneet romaanit kertovat jotain tärkeää ajastaan. Pidot kertoo paljon sellaista, jota näemme koko ajan, mutta johon emme kiinnitä huomiota. Tärkeä kirja sinänsä.