Mane

Selasin taannoin Blogit.fi-sivustoa ja päädyin lukemaan Kira Kososen kirjoitusta viisi tärkeää esinettä kodissani . Jäin miettimään mitkä esineet kodissani ovat tärkeitä. Koti Esineen tärkeys on mielenkiintoinen kysymys. Tärkeys voi olla jonkinlaista olennaisuutta päivittäisessä elämässä. Se voi olla myös emotionaalista merkitystä, vaikkapa mummolta perittyyn sormukseen tai matkoilta tuotuun korallinpalaan liittyviä muistoja - tai esineitä, jotka mieluusti vaikkapa maanpaon tai tulipalon sattuessa haluaisi mukaan. Its kallistun enemmän olennaisuuden kannalle. En vähättele emotionaalista kiintymystä, muistojen tärkeyttä. On kuitenkin joukko esineitä, joita ilman päivittäinen elämä muuttuisi paljon hankalammaksi, ehkäpä jopa vaivalloiseksi (vaikka unohtaisimmekin WC-istuimen, lavuaarit, hanat ja suihkun; plus valaisimet; plus vaatteet). Tämmöisiä esineitä ovat minulle: Pesukone vaikka matkoilla pärjäänkin kuukauden vaatteeni käsin pyykäten. Lakanoita ja pyyhkeitä en kuitenkaan...

Lehtitietojen mukaan monissa perheissä tunnelma on kiristynyt, sanomista on tullut, riidat leimahtavat ja kirosanojen lisäksi tavaratkin saattavat lentää ilmojen halki. Eihän semmoinen ole kivaa, ei silleen ole mukava elää. Tulee paha mieli ja omatunto kolkuttaa toisen mielen pahoittamisesta.  Kuten nykyisin on tapana muistuttaa, en ole psykologi enkä perheterapeutti. Silti mieleeni tulevat seuraavat keinot sopuisan perhe-elämän vaalimiseen:  Kotitöiden eli välttämättömien siivoustoimien ja vastaavien tekeminen heti tarpeen ilmetessä. Jos roska putoaa lattialle, sen voi heti toimittaa roskiksen. Kun vaihta vaatteita, ylimääräisen eli ei yllä olevat voi viedä vaatekaappiin. Luetut sanomalehden lehtikoriin, ei pitkin sohvia.  Tiskit tiskikoneeseen, ei tiskipöydälle tai tiskialtaaseen. Tiskikone hoitaa sitten tiskit puhtaiksi. Nyt tiskikoneen voi käynnistää melkein milloin vain, koska kotosalla on melkein aina joku. Tiskikonettahan ei saa jättää valvomatta työskent...