Mane

Lutikoista. Jotkut niitä pelkäävät, mutta se on kyllä aika turhaa. Lutikoita on hyvin, hyvin harvoissa hotelleissa Euroopassa. Majoituin sapattivapaani (13kk) aikana 12 eri Euroopan maassa 77 eri hotellissa reilun 6kk ajan. Yhdessäkään ei ollut lutikoita. Osa hotelleista oli halpoja, osa keskihintaisia. Ainoa varotoimeni oli pitää matkatavarani muovisissa kasseissa ja telineen päällä. Se on muutenkin viisasta, koska kun ei pura kamoja kasseista, niitä ei tarvitse aamulla pakata uudestaan! Vaatteet kuivasin henkareissa joko ulkona tai sisällä, en tuolien selkänojilla tms. Eläissäni olen matkustanut ainakin 6 vuotta ja sen lisäksi asunut yhteensä 3,5 vuotta Kiinassa, USA:ssa, Espanjassa ja Saksassa. Ainoat kokemani luteet ovat olleet San Diegossa 5-tähden luksushotellissa, mutta niistäkin pääsimme koti-Suomessa eroon helposti. Isoin riski matkoilla on (omien terveysongelmien, jotka uhkaavat kotimaassakin, lisäksi) liikenne. Mikään muu ei pääse lähellekään riskinä. Liikenteessä on viisast...

Uusin versio tästä Facebookissa . Ryhmässä moni usein kysyy, miten päästä Suomesta paikkaan X junalla ja miten pitkälle pääsee esimerkiksi 2 yössä . Jotta tätä ei tarvitsisi toistuvasti kysyä, kirjoitan lyhyesti miten Suomesta matka sujuu maata pitkin keskiseen ja eteläiseen Eurooppaan helposti, mukavasti ja nopeast i. Lyhyesti : A) yölaivalla Turusta Tukholmaan, päiväjunalla Hampuriin B) jos haluaa etelään, yöjunalla Baseliin ja siitä eteenpäin aamulla. C) Jos haluaa länteen/lounaaseen tai kaakkoon, niin yö Hampurissa ja aamujunalla matkaa jatkaen. Myös Baselin kautta pääsee nopeasti kaakkoon (Pariisi) ja länteen (Lontoo). D) Münchenin kautta on myös hyvä matkustaa yöjunalla kaakkoon, katso kohta 10, mutta tämä on hyvä tarkistaa joka kerta. E) Berliiniin ehtii yhdessä päivässä Tukholmasta. Tarkemmat ohjeet: Ensimmäinen etappi on Tukholma. Sinne pääsee Helsingistä nopeiten ja halviten Turun kautta Vikingin yölaivalla. Laiva lähtee kello 20.55, ja siihen ehtii hyvin kello 17.30 lähtev...

Maata pitkin matkustavat -ryhmässä Facebookissa moni kysyy miten suunnitella interrail-matka. Kysymys on tavallaan hassu, koska interrail-lipun ideahan on antaa vapaus matkustaa lipun voimassaoloaikana minne ja millon vain, ihan mitä kautta tahansa. Lippu vapauttaa tarkkojen reittien miettimiseltä - toisin kuin vaikka lentokoneella matkustettaessa. Interrail-lipun haltija on vapaa kuin pyöräilijä tai liftari.  Minulla on tapana suunnitella korkeintaan matkani ensimmäiseen päämäärään asti. Esimerkiksi juuri päättyneelle matkalleni suunnittelin reitin Tukholmasta Venetsiaan, mikä on tietenkin triviaalia.  Venetsiasta halusin Palermoon Sisiliaan, mutta reitin päätin vasta Venetsiassa (otin suorimman, yöpyminen Napolissa, koska Barin etc kautta olisi ollut hidasta ja hankalahkoa). Olin myös sairastunut Venetsiassa ja voimani olivat vähissä. Halusin siksi matkustaa pitkään samalla junalla, asua aivan aseman vieressä ja jatkaa vielä toisen päivän matkaani vaihdottomalla yhteydellä....

Tein ennen interrail-matkaani kaksi syömiseen liittyvää päätöstä. Ensinnäkään en söisi (juuri) lainkaan herkkuja, joiksi lasken pullat, kakut, suklaat, jälkiruuat ja muut vastaavat. Toisekseen, söisin päivittäin aamiaisen ja illallisen, mutta en lounasta. Kummatkin päätökset pitivät.  Päätin olla syömättä herkkuja, koska olin joulun aikaan lihonut ja housuni kiristivät niin paljon, että junassa (ja ylipäätään) istuminen oli ikävää. Piti avata housunnappi, mikä on julkisella paikalla noloa. Herkuista kertyy huomaamatta 300-500kcal päivässä, minkä jättäminen pois laihduttaa 300-500 grammaa viikossa.  Herkkujen välttely on helpompaa, kun päättää yhden kerran, ettei syö niitä. Jos sen sijaan pyrkii välttelemään herkkuja tekemällä päätöksen jokaisen leipomon, karkkikaupan, kahvilan ja aterian yhteydessä, niin päivässä joutuu tekemään kymmeniä päätöksiä. Semmoinen päätösmäärä uuvuttaa, matkalla on parempaakin tekemistä kuin tehdä herkkupäätöksiä. Päätökseni piti hyvin. Söin kahdesti...

“Näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti. Jos sä rakkaani seisot mun vierelläin”. Syön lounasta Kallion Sävelessä Hämeentiellä Matin ja Tepon surumielinen laulu seuranani. Ruoka on suomalaista lounasruokaa: salaattia, perunamuusia ja leivitettyä kalaa, juomaksi laihaa mehua. Olen selvästi kotimaassa. Sään perusteella ei tänään Helsinkiä viime viikon Roomasta juuri erottaisi. Lämpötila on suunnilleen sama, aurinkoa ja tihkusadetta vuorotellen, nurmet vihreitä. Suomessa keli hieman jäisempi, ulkoillessa joitakin reittejä ei voi kulkea, suurinta osaa kyllä.  Kävin kävelyllä. Kuuntelin Roman Schatzin Maammekirjaa, jossa Kotimaisten kielten keskuksen kielipolitiikan koordinaattori Matti Räsänen ja kielitieteilijä ja tietokirjailija Janne Saarikivi keskustelivat suomen tulevaisuudesta ja siitä onko suomi kielenä uhattuna ja jos on, niin mitä asialle voisi tehdä. Mielenkiintoinen huomio Saarikiveltä: eliitiltä (yliopistojen ja yritysmaailman osaajat) ei vaadita suomen osaamista tai opet...

  Pidän tilastoista. Erityisesti pidän oman itseni ja tekemisieni tilastoinnista. Vanhat tilastot kertovat elämästäni kauan sitten, hinnoista, liikunnasta, lukemistani kirjoista ja ties mistä.  Interrail-matkani on ohi, joten on aika laatia joitakin satunnaisia tilastoja.   Railplanner-sovelluksen mukaan matkustin junalla noin 3,5 vuorokautta, 7700 kilometriä 6 maassa 25 junalla. Junamatkojeni keskinopeus oli 90km/h. Ajallisesti pisin junamatka oli 10-tuntinen yöjuna Hampurista Baseliin, lyhyin 49-minuuttinen Palermosta lentokentälle Punta Raisiin.  Junien lisäksi matkustin laivalla Turusta Tukholmaan ja Tuhkolmasta Helsinkiin. Menomatka kesti 8,5 tuntia ja paluumatka noin 17 tuntia. Lyhyempi menomatka uudemmalla laivalla oli paljon miellyttävämpi kuin pidempin paluumatka vanhalla laivalla. Laivalla ei ole oikein mitään tekemistä ellei syö ja juo. Syöminen ja juominen on laivalla tolkuttoman kallista, joten aika kuluu pääosin kannella kävellessä ja hytissä luesk...

Joitankin huomioita matkatavaroista matkan lopuksi.  Vaatteita tarvitsee yllättävän vähän. Talvella Tansksassa ja etelämpänä on viileää jopa sisätiloissa. Kävelessä ulkona ja baarissa sisällä istuessa ei tule hiki, joten samaa paitaa voi pitää useamman päivän. Kolme pitkähihaista paitaa riittää oikein hyvin.  Housuja on talvella oltava kahdet pitkät, jotta toiset voi pestä pesulassa. Shortseja ei tarvita.  Paidat voi pestä itsipalvelupesulassa, joita on joka kaupungissa. Käsin paksuja paitoja on työlästä pestä.  Alusvaatteet voi pestä talvellakin käsin, koska ne kuivuvat yön yli, jos ne rullaa pyyhkeen sisään ja puristelee rullaa ennen kuivumaan ripustamista. Kalsareita ja sukkia tarvitaan 4 kumpiakin, jotta useamman päivän matkustamisen aikana on vaihtaa aina puhtaat aamuisin. Pyykinpesujauhetta on hyvä ottaa riittävästi (pari kolme desiä) Suomesta, koska hajusteettomia pesujauheita ei eteläisemmässä Euroopassa tunneta. Jos kengät ovat uudehkot, varakenkiä ei tarvit...

  Kuvittele huone, oikeastaan halli, jossa on 34 suurta valkokangasta. Jokaisella valkokankaalla on video lapsista leikkimässä. Jotkut hyppivät narua Hong Kongin betonisilla pihoilla, toiset laskevat hiilivuorta alas autorenkaassa jossain Aasiassa, kolmannet käyvät lumisotaa Saksassa, neljännet heittevät littanoita kiviä veteen, ja nin edelleen. Leikit ovat erilaisia, mutta kaikissa on jotain samaa. Vilpitön, välitön ilo yhdessä tekemisestä, likunnan ja likkumisen ja oman vartalon käytön riemu, nauru ja hymyt. Kuten näyttelyn yhteydessä näytettävässä videossa sanotaan, aikuisesta katsojasta, että hän ei ehka niinkään katso lasten leikkejä vaan omien muistojensa leikkejä, lapsuuden talvia ja kesiä, ystävia, joihin yhteys on katkennut. Francis Alÿs on belgialainen arkkitehti, kuvataiteilija, performanssitaiteilija ja dokumentaristi. Hän on asunut vuodesta 1986 MeksIkossa ja matkustellut sieltä ympäri maailmaan kuvaamassa lasten leikkejä. Yhdessä muutaman muun taitelljan, leikkaajan, ...

  Ärsyttää, on kireä olo. Kiroiluttaa, manailen itsekseni. Mikään ei vaikuta onnistuvan, tukan takut eivät aukea, olkalaukun solki ei mene kiinni. Jonoissa on minua ennen muita ja he kaikki ovat hitaita, joudun odottamaan kahviani kymmeniä sekunteja kauemmin kuin hermoni tuntuvat kestävän. Mitä on tapahtunut, mihin Palermossa tapaamani rauhallinen, hetkessä elävä minäni on mennyt? Miksi en enää vain tarkkaile jonoa, katsele edellä seisovia ja hymyile? Havainnointiin harmittelun sijaan, siihen en nyt ole psytynyt. Tänään aamulla on ollut erityisen vaikeaa, mutta jo eilen junassa mitättömät asiat ärsyttivät, kiroiluttivat. Väsyttää myös. Ärsytys, turhautuminen, saattaa johtua väsymyksestä. Saattaa olla, että Rooman huono hotelli, kylmyys, turisteeraamisen raskaus talvella, yhdessä pitkien päivittäisten junamatkojen kanssa on vienyt voimani. Olen saattanut myös syödä liian vähän, illalliset ovat matkallani olleet pieniä, lounasta en ole syönyt lainkaan. Kauas on pitkä matka. Vaikutta ...

Matkallani olen yöpynyt laivassa, junassa ja hotelleissa Venetsiassa (5 yötä), Napolissa (1 yö), Palermossa (9 yötä), Taorminassa (4 yötä), Roomassa (2 yötä), ystäväni luona (1 yö), Hampurissa (1 yö) ja Kööpenhaminassa (2 yötä). Hotelleissa siis 24 yötä. Venetsian hotellini Hotel Locanda Salieri oli pettymys. Bookingi.com:ssa se mainosti itseään sisäpihalla, aamiaisella, illallisella ja ties millä. Mikään ei pitänyt paikkaansa: hotellissa oli vain huoneita, ei aamiaista, illallista, sisäpihaa eikä edes henkilökuntaa. Bookingissa annattu puhelinnumero meni vastajaan. Huoneeni oli lämmin, mutta suihkusta tuleva vesi ei ollut. Vettä tuli erittäin vähän. En suosittele tätä hotellia vaikka sen sijainti lähellä asemaa onkin hyvä. Hinta 60€ per yö.  Napolissa majoituin Palazzo Firenzeen,  joka on erinomainen hotelli ja johon mieluusti menen uudestaan. Henkilökunta on ystävällistä, huoneet isot, tukan pystyy pesemään, näkymät parvekkeelta kadut kiinnostavat. Aamiainen kuuluu hintaan j...