Children's games / Francis Alÿs

 Kuvittele huone, oikeastaan halli, jossa on 34 suurta valkokangasta. Jokaisella valkokankaalla on video lapsista leikkimässä. Jotkut hyppivät narua Hong Kongin betonisilla pihoilla, toiset laskevat hiilivuorta alas autorenkaassa jossain Aasiassa, kolmannet käyvät lumisotaa Saksassa, neljännet heittevät littanoita kiviä veteen, ja nin edelleen.

Leikit ovat erilaisia, mutta kaikissa on jotain samaa. Vilpitön, välitön ilo yhdessä tekemisestä, likunnan ja likkumisen ja oman vartalon käytön riemu, nauru ja hymyt. Kuten näyttelyn yhteydessä näytettävässä videossa sanotaan, aikuisesta katsojasta, että

hän ei ehka niinkään katso lasten leikkejä vaan omien muistojensa leikkejä, lapsuuden talvia ja kesiä, ystävia, joihin yhteys on katkennut.

Francis Alÿs on belgialainen arkkitehti, kuvataiteilija, performanssitaiteilija ja dokumentaristi. Hän on asunut vuodesta 1986

MeksIkossa ja matkustellut sieltä ympäri maailmaan kuvaamassa lasten leikkejä. Yhdessä muutaman muun taitelljan, leikkaajan, editojan kanssa hän tehnyt 34 videoteosta lasten leikeistä. Teokset olivat esillä vuoden 2022 Venetsian biennaalissa. Nyt ne ovat - tai kopiot - esillä Copenhagen Contemporary -taidekeskuksessa.

Videoiden katsominen, lasten riemuun eläytyminen, herätti kaipuun leikkiin, ystävien kanssa yhdessä päämäärättömään tekemiseen. Miksi leikki katoaa aikuisuudessa? Mihin se menee? Miten elämään voisi saada enemmän leikkiä?

Matkustaminen, jopa yhdessä, on minulle leikkiä, tapa iloita päämäärättömästä tekemisestä, ihan vain tekemisestä itsestään.

Myös pyöräily kavereiden kanssa on voinut olla leikkiä, ainakin silloin kun sihen ei ole littynyt tavoitetta, tarveetta nostaa kuntoa. Juuri siksi taannoiset Girona Gran Fondot olivat nin tärkeitä: ne olivat leikkiä, leikin myötä uusin ystäviin tutustumista.

Voi kunpa voisi työelämänkin ottaa leikkinä. Eihän sen olisi oltava niin vakavaa, hymytöntä, kuin se usein on.

Lisää leikkiä elämään!