Mane

Googlen, Volkkarin ja Bemarin ja Toyotan robottiohjatut autot tulevat ihan kohta just ja korvaavat käsiohjatut autot. Tämän jälkeen kuulemma liikenne vähenee, onnettomuudet ovat historiaa ja katoavaa kansanperinnettä, vaihtotase paranee ja liiketoimintakin ryhtyy taas kukoistamaan. Kansakunnan ylipaino-ongelmat tosin lisääntynevät, koska robottiauto tuo aina ovelle. Enää ei tarvitse kävellä edes parkkipaikalta konttoriin. Mutta mikäs temppu se nyt on tehdä robottiohjattu auto? Autossa on neljä pyörää, moottorissa on tehoa tietokoneille ja servoille ja antureille ja tietoliikenneyhteyksille. Kori suojaa laitteistoa tuulelta, tuiskulta, märältä ja töyssyiltä. Kun vain algoritmit saa kohdalleen, niin homma on valmis. Ilmeisen helppoa, koska useampia toteutuksia on syntymässä. Itse haluan robottiohjatun fillarin. Haluan käyttää työmatkafillarointini hyödyllisesti lukemalla, kirjoittamalla ja katselemalla vapaasti maisemia. Haluan istua robottiohjatun fillarini istuimelle, valita hal...

Aivan liian paljon vietän aikaani nettiä selaillen. Joskus aivan pakonomaisesti, väsyneenä, innottomana tuntikausia. Mitään en opi, juuri mitään en muista. Merkillisesti netistä lukemani jutut jättävät mieleeni paljon heikompia muistijälkiä kuin samat jutut lehdestä tai kirjasta luettuna jättäisivät. Tästä on toki kirjoitettu kirjojakin - siis verkkotouhuilun aiheuttamista muutoksista aivoissa ja käytöksessä. Vuonna 2011 kesällä luin asiaa käsittelevän kirjan (jonka nimeä en kuitenkaan muista, muistan vain lukeneeni kirjaa Ilosaarirokissa, josta taas en muista montaakaan yhtyettä. Olisiko muistissani jotain vikaa. Jotta jotain muistaisin, tuumasin linkkien postaamisen blogiini olevan hyvä keino pakottaa itseni lukemaan huolellisemmin ja ehkäpä siten muistamaan jotain myöhemminkin. Saapa nähdä. Tässä kuitenkin joukko linkkejä viime päiviltä. Richard Osman laskeskelee Guardianissa ihmiselämän pituutta tunteina ja miettii mihin tunnit voisi pitäisi kannattaisi käyttää. Kannattaako k...