Hyvästä elämästä
Heräsin aamulla, tänään keskiviikkona viikko loman loppumisen jälkeen, ja ajattelin, että olisipa viikonloppu. Jotain on pielessä, olinhan nukkunut hyvin, en ollut väsynyt, mihinkään ei sattunut ja mitään isompia - tai edes pieniä - arkipäivän murheita ei ole. On vain tunne elämän valumisesta hukkaan, päivä kerrallaan viikoiksi kuukausiksi vuosiksi. Tuntuu, etten saa aikaiseksi mitään, etten mitenkään pysty parantamaan maailmaa, joka on uutisten ja varsinkin SoMen perusteella menossa ihan päin prinkkalaa. Kun lukee uutisia ilmastonmuutoksesta, uuden pandemian muhimisesta turkistarhoilla, sodan jatkumisesta siellä ja täällä, ja varsinkin maamme hallituksen käsittämättömästä harhaisuudesta, tulee väkisinkin epätoivoinen olo. Tämä on ymmärrettävää. Mutta miksi ajatukseni oli: olisipa viikonloppu? Miksen ajatellut, että olisipa hallitus, joka edes yrittäisi yhteistä hyvää, Suomessa ja muuallakin. Kummallista siksi, että minun elämäni ei niin kovasti poikkea arjen ja viikonlopun ...