Mane

Korona-aikana ei parane lähteä kauas kotoa. Hallitus on määrännyt meidät kaikki pysymään kotona. Ulkoilla saa, kunhan pysyttelee riittävän kaukana lähimmäisistä. Itse olen tulkinnut täyttäväni sekä määräysten kirjaimen että hengen retkeilemällä kodin lähistöllä, korkeintaan 5 kilometriä Roihuovuoresta. Kuten yleensäkin, valinnanvaran rajoittaminen lisää mielikuvistusta ja pakottaa katsomaan tarkemmin. Niinpä olenkin löytänyt uudestaan jo tuttuja retkeilykohteita ja koko joukon uusia hienoja paikkoja. Retkellä metsässä TOP-7 retkikohteet: Roihuvuoren metsäselänne (ks.  Roihuvuoren kotikaupunkipolut ), joka kiertää melkein koko Roihuvuoren. Ala-asteen ja hyppyrimäen raunioiden lähistöllä on kuivaa synkkää kuusimetsää, suonsilmäkkeitä, keväisin kaupungin kauneimmat sinivuokot. Ja ihanat kalliot pussikaljoitteluun ilta-auringossa.  Marjaniemen siirtolapuutarhan ja Roihuvuoren välissä on pieni metsä, jossa on paljon lintuja, hyvät mäkiset kävelytiet rankempaankin lenkkei...

Luonto ei juurikaan piittaa ihmistä kiusaavasta koronaviruksesta. Kevät on riehaantunut, puiden lehdet kasvavat silmissä, linnut laulavat. Metsät ovat täynnä kukkivia kasveja. Käyn aamuisin kävelyllä. Eilen ystävät kertoivat, että aivan kotimme lähistöllä kasvaa useampikin näsiä. Näsiä on kaunis, kuulemma hyvältä tuoksuva pieni pensas. Sen löytäminen ei ole helppoa vaikka tietäisi mistä etsiä, koska näsiä on pieni eikä siinä kukinnan aikana ole juurikaan lehtiä. Onneksi vaaleanpunaiset kukat näkyvät muutamien metrien päähän. Tänään löysin näsiän Roihuvuoren ja Marjaniemen siirtolapuutarhan välisestä, Itäkeskukseen kuuluvasta, metsästä. Näsiöitä on kuulemme useampikin, minä en löytänyt kuin yhden. Kaunis on. Ei tuoksunut miltään. Tässä muutama kuva aamukävelyltäni. Klikkaa kuvat isommiksi. Näsiä Näsiä Valkovuokon vaaleanpunaisuus Valkovuokkoja Sinivuokkoja Oma kirsikkapuuni ei vielä kuki ( koronapäiväkirjani )