Mane

  Helsinki ja lippakioskit. Missään muualla ei yhtä hienoja vanhoja lippakioskeja eri puolilla kaupunkia. Vaikka kioskit ovat saman suunnitelman tai samojen suunnitelmien toteumia, ne ovat kaikki yksilöitä, luonteikkaita. Kukin tarjoaa hyvin valittuja juomia ja ruokia. Tänään vierailin Il Beccossa Tove Janssonin puistossa. Siellä sain herkullista viiniä italialaiseen tapaan naksujen kanssa. Suosittelen kioskin proseccoja, joista vaalea on roseeta parempaa. Kävin myös Linnakosken puistossa Puolen hehtaarin lippakioskissa. Siellä erikoisuutena ovat tuoreet pullat ja keksit. Lapsille on keppihevosia lainattavaksi ja esterata valloitettavaksi. Kävin myös tsekkaamassa Mannerheimintie varren uuden puiston ja matkustin lautalla Kruunuvuoreen. Turistina pyöräilyä kertyi 32km. Kuvia Instassa. #manenkesähesa2026  

  Merkittäköön muistiin syksyn 2025 parhaat olutmestat Helsingissä ns. keskustassa. Lähiöiden mestat erikseen. 1. Sivukirjasto Karhupuistossa. Tuoppi alle 7 euroa, monenlaista iloista sakkia, koirat saavat tulla sisään, presidenttien kuvat vessojen ovissa.  2. Rytmi, 2. linja. Tuoppi noin 7 euroa, kulttuuri- ja hipsterisakkia, poliitikkoja, iloinen puheensorina, DJ-musaa, ystäviä. 3. Vanha Kettu, Malminkatu synagogan lähellä. Tuoppi 6,8 euroa illalla, päivällä vitosen. Keskustan halvin ja iloisin mesta, kaikenikäisiä, kaikenlaisia ja musana 1980-luvun Pelle MIljoona. 4. Harry's bar, Liisankadulla hautaustoimiston vieressä. Halpaa on ja rokki soi. Mikäs sen parempaa. Joskus aiemmin kävin paljon Kaislassa, mutta se on nykyisin kallis ja usein tyhjä, tuoppiintuijottajien valtaama. Kuva Rytmistä.

Henrik Tikkanen rakasti elämässään montaa naista, lukemattomia pulloja mutta vain yhtä kaupunkia. Hän koki olleensa naimisissa Helsingin kanssa, piirsi siitä tuhansia kuvia, asui eri puolilla kaupunkia, ja eli kaupungin kasvun syntymävuodestaan 1924 kirjan julkaisemiseen vuoteen 1972 asti. Tikkanen kuoli 60-vuotiaana vuonna 1984.  Tikkanen syntyi rikkaaseen pankkiiriperheeseen Kulosaareen aikana, jolloin Kulosaaren rakentanut Kulosaaren Huvilakaupunki Oy oli mennyt konkurssiin, saarella asui oman kuntansa asukkaita ja sieltä pääsi Helsinkiin, syntiseen Sörkkaan, narisevaa siltaa pitkin. Perheen rikkaudet katosivat erään pankin kaatuessa, tuli muutto Töölöön, lapsuuden ja teiniyden vuodet Kampissa ja Töölön rajalla, suojeluskuntailua, ja sitten sota, vuodet rintamalla.  Sodan jälkeen oli kiire ottaa menetetty aika kiinni, kaasu painettava pohjaan. Tikkanen kertoo Helsingin kapakoiden tarinoita, armoitettujen juoppojen tempauksista. Kirja voisi olla alaotsikoltaan “kuka joi mitä...

Kaupunkimme maanmainio työväenopisto on järjestänyt luentosarjan Helsingin muutoksesta. Kaupunkimme, kotikaupunkini, rakkaimman kaupungin, historiasta ja tulevaisuudesta intohimoisen kiinnostuneena olen viettänyt maanantain alkuillan Stoassa.  Sarjan aloitti FM Matti Lipponen kertaamalla lähiöiden historian, synnyn 1800-luvun Britanniassa ja myöhemmin USA:ssa. Siellä ne olivat - kuten myöhemmin meilläkin - tapa päästä pois kapunkien ahtaudesta, raikkaaseen ilmaan, yhdistää maaseudun tila ja yhteisöllisyys kaupugin läheisyyteen. Aluksi lähiöihin pääsi ratikalla, niissä oli keskus, mutta nyttemmin erityisesti amerikkalainen suburbia on taantunut autoilualueeksi.  Suomeen lähiöitä rakennettiin jo 1950-luvulla muun muassa Helsingin Maunulaan, sitten suuren julkisuuden saattelemana Espoon Tapiolaan. Suunnittelu oli olevinaan rationaalista. Vähitellen lähiörakentaminen kietoutui asuntopulan myötä alue kerrallaan metsiin rakennettaviksi lähiöiksi. Aluksi niissä oli esikuviensa mukais...

  Kesän varalta merkittäköön muistiin (minun mielestäni) kivoimmat mestat olen juomiseen ystävien kanssa Helsingissä 2023: Roihuvuoren Rio ihan vain siksi, että se on sekä kiva että lähellä himaani ja siellä on aina ystäviä ja olut maksaa 13€ per litra. Coolhead Brew Viikissä. Hyvää, joskin kallista olutta, aina aurinkoista paitsi kun sataa ja kivat sisätilat ja alle 4km himasta fillarilla. Puotilan kartano, ihan kuin saksalainen Biergarten, olut samaa hintaluokkaa kuin Riossa, elävää ja usein jopa hyvää musiikkia, isoja puita, ja alle 4km himasta. Haltialan Wanha Pehtoori, maaseutu kaupungissa, aurinkoista, halvahkoa olutta, lehmiä, sikoja ja muita eläimiä. 12-15km himasta fillarilla, just sopivasti Pyysaaren ravintola, ihanat maisemat, ruokamuseon lista, kohtuulliset hinnat (tai oli ennen koronaa), 5km himasta Sivukirjasto Karhupuistossa, kuin Rio. mutta Kalliossa. Ei musiikkia, vaan paljon kirjoja. Hyvää olutta halvalla, ihan OK terassi kadulla. 8km. Rytmi 2. linjalla, klassikko...

Elokuussa 1987 bussissa Portugalissa katsoin ympärilleni ja ajattelin, että köyhät matkustavat bussilla ja että miksi minä olen täällä. Ajatukseni hölmöyden tajuttuani ihmettelin mistä se päähäni pälkähti. En keksinyt muuta syytä kuin sen, että bussissa ei ollut yhtäkään keski-ikäistä miestä, joita ilmeisesti en silloin pitänyt köyhinä.  Tänään matkustin Helsingissä kaksi tuntia busseilla ja näin niissä vain muutaman keski-ikäisen miehen. Kaikenikäisiä naisia ja eri sukupuolisia nuoria bussien kyydissä oli välillä ruuhkaksi asti. Vaan missä miehet? Selitykseksi ei käy, että miehet ovat töissä, koska miesten ja naisten työttömyydessä ei ole suuria eroja.  Ehkä bussissa matkustaminen on yhä monelle keski-ikäiselle miehelle noloa. Minulla bussissa matkustaminen ei ole noloa.  Päätin tänään kokeilla miten mukavasti ja nopeasti pystyisin käymään ostoksilla Varustelekassa Konalassa Malminkartanonhuipun lähellä ja Vantaan Ikeassa Porttipuistossa. Varustelekasta aioin ostaa housu...

 Kävin aamukahvilla Kahvila Tyynessä Töölönlahden länsirannalla. Se on varmaankin kaupungin viehättävämpiä paikkoja juooda kahvia aurinkoisella säällä. Tänään oli erittäin aurinkoista ja tyyntä.  Töölönlahden rauhaa Helsingikatu on Kallion ja Harjun rajakatu. Sen varrella on kaikkea kaupunkielämän ilmiöitä ja tapahtumia ja palveluita: kahviloita, kaikenlaisia kauppoja, baareja, keikkapaikkoja, puistojakin. Sörnäisistä Brahenkadulle katu on vilkas, sen jälkeen kadun pohjoispuolella olevat Josafatinkalliot jnia toisella puolen Tauno Palon puisto. Katu sukeltaa alamäkeen kohti Talvipuutarhaa, radan ali ja Töölönlahden rantaa seuraillen aina Oopperalle Töölön rajoille.  Helsinginkatu Sörnäisten päässä Flemarilla Alämäkeen radan ali Paluumatkalla hiekalla Takaisin Flemarilla Helsinginkuja lyhyenä kaimansa suuntaisena katuna yllättää sisäpihoillaan. Kadun varressa on myös iso kallio.  Helsinginkuja Reittini etc.  Reittini

 Aiemmin aurinkoalkuiset kadut olivat vuoronperään Vuosaaren Aurinkolahdessa ja Puistolassa. Sama näyttää vaivaavan hell-aukuisia. Mikäs siinä, mukavahan sitä on kesäisenä päivänä pyöräillä Vuosaaresta Puistolaan: reitin voi valita joko Jakomäen ja Alppikylä kautta tai sitten ykköskehää pitkin Ala-Malmin kautta. Moottoritien ali tai yli on niin harvoja reittejä.  Hellesilta Tänään valitsin reitin Alppikylän kautta, koska halusin pyöräillä Kivikon metsien läpi. Oli tuulista, joten metsät houkuttelivat.  Aurinkolahden Hellesilta ylittää Aurinkolahden kanavan, joka ei oikeastaan ole kanava. Eihän se näet vie mistään mihinkään. Silta jatkuu edellisellä polkaisulla näkemäni Hellekujan päästä kanavan itäpuolelle, jossa on metsää.  Malmin pohjoisosan Helluntaipolku ja -raitti ovat hyvin vehreitä kevyen liikenteen väyliä Niiden varsilla on pienkerrostaloja. Oikein mukavaa, ihan kelpo alueella, jonka viereen on nyt nousemassa paljon uusia taloja. Alue on aivan Tapanilan asema...

 Kävin katsomassa Haagan Alppiruusupuistossa kukkia ja samalla Haagan ja Munkkivuoren rajasedulla majailevaan Hellemäenpolkua.  Hellemäenpolku ei erityisemmin jäänyt mieleen muuten kuin mielettyvästä alamäestään ja siitä, että jokin kuorma-auto melkein tukki kadun, jonka varrella on melkoisen tavallisia 1970-luvun (kait) taloja.  Paluumatkalla kävin luonnollisesti Kahvisiskoilla. Siellä oli kivasti paljon asiakkaita ja mukava, iloisen eläväinen tunnelma.  Reittini etc.  Reittini

 Vuosaaressa, Aurinkolahden osa-alueella on kaunis kanava. Se ei toki vie mistään mitään, pikemminkin se on suuri vaakatason suihkulähden. Lähteen lähteillä on kaunis tai ainakin vaikuttava puolikaarenmuotoinen kerrostalo, jonka läntisen pään vieressä on Helleaukio. Hellekuja vie kulkijan kanavan yli.  Muutoin pyrin tällä retkellä käymään mahdollisimman monessa itäisen Helsingin niemenkärjessä, umpikujaa katsomassa. Tämmöisiä mestoja siellä on.  Reittini oli melko mutkikas. Kävin muun muassa pitkästä aikaa Vuosaaren huipulla, Kontulassa katsomassa Heli Ryhäsen Cityeläimet-veistosta ja muutenkin menin ihan sinne tänne.  Reittini

 Lauantain polkaisu. Kävin ensin keskustassa katselamassa Helsinkiä-päivän tapahtumia.  Kasarmikatu Kahvisiskoilla Kalasataman tornit Kasarmitorille on rakennettu turvaväliterassa samaan tapaan kuin viime kesänä Senaatintorille. Tämän vuoden terassi on kivempi, intiimimpi, pienempi, ei niin avara.  View this post on Instagram A post shared by Matti - Mane - Kinnunen (@bikes_books_and_beer) Ja sitten polkaisin Malmille Helge Nymanin kujaa katsomaan. Se on tavanomainen helsinkiläinen puistossa kulkeva kävelytie. Ei mitään erityistä.  Helge Nymanin kuja Reittini