Muuttuva ja elävä Helsinki - työväenopiston luentoja

Kaupunkimme maanmainio työväenopisto on järjestänyt luentosarjan Helsingin muutoksesta. Kaupunkimme, kotikaupunkini, rakkaimman kaupungin, historiasta ja tulevaisuudesta intohimoisen kiinnostuneena olen viettänyt maanantain alkuillan Stoassa. 

Sarjan aloitti FM Matti Lipponen kertaamalla lähiöiden historian, synnyn 1800-luvun Britanniassa ja myöhemmin USA:ssa. Siellä ne olivat - kuten myöhemmin meilläkin - tapa päästä pois kapunkien ahtaudesta, raikkaaseen ilmaan, yhdistää maaseudun tila ja yhteisöllisyys kaupugin läheisyyteen. Aluksi lähiöihin pääsi ratikalla, niissä oli keskus, mutta nyttemmin erityisesti amerikkalainen suburbia on taantunut autoilualueeksi. 

Suomeen lähiöitä rakennettiin jo 1950-luvulla muun muassa Helsingin Maunulaan, sitten suuren julkisuuden saattelemana Espoon Tapiolaan. Suunnittelu oli olevinaan rationaalista. Vähitellen lähiörakentaminen kietoutui asuntopulan myötä alue kerrallaan metsiin rakennettaviksi lähiöiksi. Aluksi niissä oli esikuviensa mukaisesti kaarevat, maastoa mukailevat kadut, kauppakeskus keskellä, mutta sittemmin lähiöt suorakulmaistuivat, kauppakeskus siirtyi sisäänajon yhteyteen. 

Toisella luennolla Ostaritutkimuksia -taideprojektin perustajat, kuvataiteilija Salla Valle ja taiteilija-kuraattori Miina Pohjolainen kertoivat tutkimuksestaan, jossa he vuokrasivat Konalan ostarilta tilan. Tilassa he tutustuivat ostareihin, järjestivät tapahtumia ja tekivät tästä kaikesta kirjan. Luento oli hyvä kertaus ostareiden nykytilaan, nehän ovat pääosin joko rapistuneet ja tai kokonaan puretut. Alkuperäisinä säilyneitä ei ole montaa, Munkkiniemen ostari ehkä parhaiten. 

Yhteiskehittämisen arkkitehti Anni Hapuoja kertoi kolmannella luennolla Kontulan ostarin tulevaisuudesta. Sehän on päässyt rapistumaan, ja sen uudelleen rakentamisesta (isompana, asuintorneineen) on jo alustava suunnitelma, jonka tarkempi suunnittelu on annettu NCC:n tehtäväksi. Itsekin Kontulassa asuva Hapuoja oli hieman pahoillaan suunnitelmista, koska ne väistämättä johtavat nykyisten halpojen vuokrien nousuun ja liikevalikoiman muutokseen. 

Kontulan ostarilla on sama ongelma kuin monilla muilla, esimerkiksi Kulosaaren. Omistajia on monta, ja he ovat vuokranneet tilojaan eteenpäin. Tilat ovat tuottaneet mukavasti, mutta kenelläkään ei ole intressiä ylläpitää koko ostaria. Siksi se rapistuu. Rapistumisen edettyä omistajilla ei ole voimavaroja eikä yksimielisyyttä kunnostaa kokonaisuutta ja se on pakko korvata uudella. 

Ilmeisesti monen omistajan kauppakeskus on huono idea. Yhden omistajan keskukset pysyvät paremmassa kunnossa. Ja ilmeisesti ostaria perustettaessa tehtyä omistusrakenteeseen liittyvää virhettä ei voi enää myöhemmin korjata. 

Neljännellä luennolla FM Eero Haapanen kertoi jään ja Helsingin historiasta. Oli kiehtovaa kuulla miten Helsingissä oli 1880 - 1930 välisenä aikana useita suurin merenjäälle rakennettuja luistiratoja, melkeinpä huvipuistoja kahviloineen, sähkövaloineen, kelkkamäkineen. 1930-luvun alun lämpimät talvet (esimmäiset sitten 1700-luvun) pilasivat luistinrataliiketoiminnan, joskin myös maalle oli silloin jo mahdollista jäädyttää ratoja. 

Luentosarja on ollut opettavainen ja hauska. Luentojen jälkeinen keskustelu on ollut vilkasta. 

Suosittelen lämpimästi Työväenopiston luentoja.