Kuolonmusta laava / Lilja Sigurdadottir

Dekkarit ovat parhaimmillaan hyvää viihdettä, niiden ääressä viihtyy, aika kuluu nopeasti eikä ole tylsää. Dekkareissa on tavallaan kolme ainesosaa: juoni, henkilöt ja täyte.

Juoni on tapahtumien jatkumo, jossa vähitellen asioiden todellinen laita paljastuu, henkilöt tuteuttavat juonen ja siksi heitä tarvitaan tietty määrä (rikolliset, ongelmiensa kanssa painiva etsivä/poliisi, ja poliisin kollegat ja ehkäpä hänen rakastajansa, ja tietenkin uhri eli mieluusti joko lapsi tai nuori nainen tai vähemistön edusta, eihän empatiaa muuten synny. Rikolliset ovat isoja, riskejä miehiä). 

Täyte on sitten ongelmallisempi. Juoni näet täyttää kirjasta muutaman sivun, henkilöiden kuvaus samoin. Jäljelle jää yli 200 sivua, joille on keksittävä jotain täytettä. Mieluusti ilman ChatGPT:tä? 

Asian keksimiseksi, täytteen laatimiseksi, on hyvä sijoittaa kirja vaikkapa Islantiin, jonka luonnossa ja ihmisissä on kuvailtavaa vielä nykyään lukijaa kiinnostavissa määrin. Piakkoin Islanti ei enää riitä, on siirryttävä jonnekin muualle. 

Sigurdadottirin juonessa päähenkilöt (Arora, vakuutustutkija) ja hänen poliisipuolisonsa Daniel etsivät Aroran kadonnutta siskoa. Samaan aikaan Danielin vuokralainen, jolla on monta nimeä, katoaa ja sivujuonessa painuu ylängölle, jota kuvataan kymmenien sivujen verran. Mukana on myös tiedustelupalveluita, pahoja liikemiehiä, maailmaa uhkaava ase, ja perheväkivaltaa ja onpa Aroran sisko syntynyt uudestaan autodidaktiseksi pikkutytöksi. 

Päähenkilö on muodikas. Hänessä yhdistyy Lisbet Salanderin voima ja ylimaalliset tietoteknisen taidot ja Silta-sarjan Saga, kas kun suihkussa ei ehdi käydä ja hiki haisee ja on vähän äkkipikainen, osin steroidien käytön vuoksi. Muut hahmot ovat sitten vielä pahvisempia, kukin oman roolinsa sopivasti täyttäviä, eivät tietenkään yllättäviä. 

Täytettä on loputtomiin, islanninhevosien kuvauksista survival-oppasteluun ja elementtirakentamiseen. Siksi kirjan voi lukea nopeastikin, koska täytteellä ei ole mitään tekemistä juonen kanssa. Se on mukana vain koska liian ohut kirja ei myisi.

Viihdyttävä teos, toinen tältä kirjailijalta. Varmaankaan en kolmatta lue. Elämä on liian lyhyt tämmöiseen.