Metal Meditation: Kahden teoksen hypnoottinen ilta / Eiskonen – Heikinheimo – Rinne – Majamäki

Äänimaljarentoutus toimii. Jonna Eiskosen tanssi ja Ilmari Heikinheimon metallilyömäsoitinten värähtelevä resonanssi loivat äänimaisema, jossa minä mukavassa tuolissani Kanneltalon salin pimeydessä nukahdin, näin unta, kunnes tauko, muutaman iskun mittainen, herätti minut.

Eiskosen ja Heikinheimon teos alkaa pimeydellä ja rumpujen alkukantaisella paukkeella. Valot syttyvät, kohdistuvat Eiskoseen, joka maassa olevien peltien keskellä kiihtyvästi luo ääntä, liikkuu äänen mukana, ja vähitellen nousee ylös. Heikinheimo yhtyy kirkkain perkussioin, ja teos on vauhdissa. Eiskonen tanssii suurin liikkein, koko näyttämön käyttäen ja välillä pysähtyen soittimien ääreen. Tanssi on suurieleistä, hurjaakin, atleettista. Teos kestää, tunnelmat vaihtelevat, ja yhtäkkiä kaikki on ohi, mieleen jää liike.

Rinteen puupuhaltimet ja Majamäen metalliset lyömäsoittimet sen sijaan pysyttelivät hitaassa ja hienovaraisessa ilmaisussa. Äänimaisema pysyi herkkänä, erilaiset lyömäsoittimet, isot peltilevyt eivät melunneet, pikemmin melodioivat. Niiden rinnalle saksofonilla soitetut loopit asettuivat varoen rikkomasta, taustalla pysytellen.

Erikoinen ilta. Kiitos Alpo Aaltokoski companylle lipuista.