Miten junalla Costa del Solille?

 Miten matkustaisin firmamme toimistoon Fuengirolaan? Tai Gibraltarille, Marokon laivan lähtöpaikkaan. 

No, matkustaisin ensin Hampuriin päiväjunalla Tukholmasta (jonne laivalla yön yli Turusta), yöpyisin ja söisin illallisen Nagelissa. 

Sitten aamusta aamiainen Cafe Uhrlaubissa, ja päiväjunalla kiireettä Pariisiin, jossa viettäisin muutaman päivän nauttien kulttuurista ja hyvästä ruuasta, vaikkapa Le Coupolessa. 

Jatkaisin nopealla junalla päivän aikana Madridiin, jossa viettäisin myös muutaman päivän kulttuuriin ja ravintoloihin tutustuen. Ja sitten nopealla junalla Granadaan pariksi päiväksi ja siitä sitten rannikolle. 

Niin minä matkustaisin, asuisin hotelleissa , jotka ovat saaneet yli 8 pistettä Bookingissa, ja joissa minulla on oma kylpyhuone. Söisin hyvissä rafloissa, toisinaan Michelin-oppaan Bib Gourmand -merkin saaneissa. Istuisin kahviloissa, lukisin ja katselisin ihmisiä. 

Kävelisin kaupungeissa tuntikausia, välillä ostaisin sanomalehden ja pysähtyisin puistoon lukemaan. Joskus söisin patonkia ja juustoa viinin kera puistossa vanhojen aikojen muistoja verestäen. 

Ostaisin interrail-lipun ja kaikkiin juniin paikkaliput vaikkei olisi pakko. Junan penkillä on kivempi istua kuin vaunujen eteisten lattioilla. Neuvoja katsoisin Seat61-sivustolta ja interrail-sivustolta. Junan ravintolavaunussa söisin jotain pientä ja joisin viiniä, Saksassa toki olutta. Matkatavaroita minulla olisi vähän, kirjoja paljon. Reppuni olisi silti kevyt kantaa, askeleeni kevyt. 

Junassa lukisin kirjoja, jotka kertovat maasta, johon olen saapumassa. En katsoisi leffoja, en kuuntelisi kirjoja. Maisemia katsoisin. Päiväkirjaa kirjoittaisin, en tietokoneella vaan käsin kynällä paperille. 

Näin minä matkustaisin ja olen näin matkustanut. Tämä on minulle keski-ikäisenä työssäkäyvänä sopiva tapa, nuoruuden kiire ja nuukailu ovat enää rakkaita muistoja.