Ryti / Martti Turtola

Vuonna 1994 ilmestyi ensimmäinen Risto Rytin “tieteellisin menetelmin” kirjoitettu elämäkerta. Sen kirjoittajaksi oli valtioneuvoston Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen valittanut professori Martti Turtolan, joka sai työhönsä runsaat varat ja kolme vuotta. Aiemmin oli - Turtolan esipuheen mukaan - julkaistu muutama kevyempi kertomus Rytistä, hieman riskaabelisti, koska sotasyyllisenä tuomittu, maamme pelastajaksi mainittu Ryti oli yhä 1980-luvulla NL:n epäsuosiossa ja varovaisuus hänen muistellessaan maamme virallisen linjan mukaista viisautta. 

Sitten ilmestyi tämä nyt vuonna 2025 käsiini sattunut Turtolan kirjoittama teos. Millainen se on yli 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen. No, perusteellinen, perinteinen, varovainen ovat ensimmäisenä mieleen tulevat adjektiivi. Kirja seuraa Rytin elämää vuodesta toiseen lapsuudesta varakkaan maatilan poikana, lahjakkaana koululaisena ja ylioppilaana, nopeasti lakimiehenä asemansa vakiinnuttaneena Kordelinin oikeana kätenä, kolmekymppisenä kansanedustajana, ministerinä, Suomen pankin pääjohtajana ja presidenttinä, kuritushuonevankina ja ennen aikojaan sydäntaudin musertamana vanhuksena alle 60-vuotiaana. Kirja on tieteellinen ainakin siinä mielessä, että Rytin virheet talouspolitiikassa etc mainitaan eikä häntä muutoinkaan silitellä myötäkarvaan niin sankari hän onkaan. 

NL:n varjo näkyy kirjassa erityisesti perusteluina kirjan julkaisemiselle, sotarikollisoikeudenkännin perusteellisena selostuksena. 

Tällä hetkellä, yli 100 vuotta Rytin uran alusta, lukija jää ihmettelemään maamme pienuutta tuolloin. Koulutettuja ihmiseiä (erityisesti tietenkin miehiä) oli vähän ja heistä parhaimmille kertyi vastuuta kohtuuttomasti. Poliittisia erimielisyyksiä oli, mutta jonkinlainen klassiseen sivitykseen, taiteeseen, tieteeseen, isänmaallisuuteen perustuva yhteisymmärrys näkyi vallitsevan vaikka äärioikeisto silloinkin yritti pilata kaiken. Ei onneksi onnistunut. 

Kirjan loppupuolella Ryti pääsee itse enemmän ääneen. Hänen kirjoittamansa kirjeet rakkaalle Gerda-vaimolleen ovat liikuttavia, kieleltään rikkaita ja täynnä syvää rakkautta. Kirjeet kirjoittaessaan Ryti on ollut suunnilleen ikäiseni, ja niitä lukiessani tunnen itseni naperoksi. 

Kirja kannataa lukea, jos se jossain vastaan tulee.