Sentimental value / Joachim Trier

Jos käsikirjoittaja ei keksi muuta aihetta elokuvaan, hän voi aina kirjoittaa tarinan elokuvan tekemisestä. Aihe on tuttu, omakohtainen, ja siihen on mahdollista punoa mukaan jännittäviä tapahtumia näyttelijöiden valitsemisesta ja houkuttelemisesta, rahoituksen varmistamisesta ja elokuvan kuvaamisesta, näyttelijöiden ohjaamisesta.

Sentimental Value, Joachim Trierin elokuva kertoo elokuvan tekemisestä. Menestynyt mutta vanhentunut ohjaaja Gustaf on kirjoittanut elokuvan, joka kertoo hänen äidistään. Äiti joutui natsien leirille ja kiduttamaksi sodan aikana eikä koskaan toipunut vaan tappoi itsensä Gustafin ollessa vielä läpsi. Gustaf asui aikuisena lapsuudenkodissaan, meni naimisiin ja sai kaksi tytärtä, mutta liitto päättyi riitaisaan eroon, ja Gustaf katosi lastensa elämästä. 

Gustaf ilmestyy tyttäriensä yllätykseksi ex-vaimonsa muistotilaisuuteen, tarjoaa elokuvansa pääosaa Nora-tyttärelleen, menestyneelle teatterinäyttelijälle. Nora kieltäytyy, ei koe voivansa edes keskustella isänsä kanssa. Eron haavat ovat arat. Gustaf tarjoaa pääosan amerikkalaisella näyttelijälle ja aloittaa elokuvan valmistelut. Nora ja siskonsa Agnes joutuvat käymään läpi perheensä elämää. Vanhat haavat, kaunat, sanomattomuudet nousevat pintaan. Juonessa on koukkunsa, mukana on komediaa ja iloakin. 

Elokuva on hieno tutkielma ihmissuhteista, historian painolastista, erilaisista luonteista. Näyttelijätyö on erinomaista, pääosaa eli Noraa esittävä Renate Reinsve on parempi kuin aikaisemmin, aivan uskomattoman taitava pienin elein ja ilmein tuomaan esille ahdistuksen, epätietoisuuden, pelon ja rakkaudenkin. Vaan eivät muutkaan näyttelijät huonoja ole. 

Hienoa taidetta. Elokuvan teemat jäävät askarruttamaan pitkäksi aikaa.