Bugonia / Yorgos Lanthimos

Vanhassa vara parempi tuumivat monet. Kun tekee jo kerran tehdyn ja hyväksi todetun leffan toistamiseen, tai jopa useammin, voi saada sijoitetut rahat todennäköisemmin takaisin kuin keksimällä aivan uuden tarina. Vaivakin on pienenpi, ei tarvitse edes tekoälyllä keksittää tuoretta tarinaa. 

Mikäs siinä, ohjataanhan teatteriinkin aina vaan uudestaan Shakespearen näytelmiä. Joskus paremmin onnistuen, toisinaan huonommin. 

Bugonia on vuonna 2003 valmistuneen korealaisen elokuvan uusi versio. Juoni menee tälleensä: on kaksi syrjäytynyttä surkimusta USA:n syrjäseudulla Georgiassa. Toisen äiti on vajonnut koomaan ties minkä huumehomman seurauksena. Poika syyttää tästä paikallista kemianfirmaa ja sen menestynyttä naisjohtajaa, toteaa netistä tutkien että pomo on alien eli avaruusolio. Ja niinpä poika ja hänen serkkunsa kaappaavat pomon ja vievät hänen kellariin. 

Pääosa elokuvasta koostuu pojan ja pomon välisestä riitelystä, joka muuttaa loppua kohden aina vaan väkivaltaisemmaksi. Poika vaatii pomoa viemään väkensä (alienit) pois maapallolta, pomo toistaa olevansa ihminen. Seuraa huutoa, väkivaltaa, tuskastuttavia (ehkä siis onnistuneita?) pitkä kohtauksia. 

Elokuvassa on juoni, joka lopussa yllättää, jos ei tiedä kyseessä olevan scifi-leffa. Jos tietää, yllätys lässähtää. 

Arvioissa on kehuttu pääosia esittävien roolisuorituksia. Ne ovat toki vaikuttavia, turkkamaisen fyysisiä, räkä lentää ja tukkakin on uhrattu taiteelle. Toisaalta voimakkuus kadottaa yksityiskohdat, aivan kuin ohjaaja ei luottaisi näyttelijöihinsä. 

Arvioissa on kuvattu elokuvaa kuvaukseksi kuplista, kommentaariksi nykymaailman (Amerikan) katoamisesta salaliittojen pyörteisiin. Tämä on varmasti totta, mutta eurooppalaisena katsojana vähempikin toisto ja havainnollisuus riittäisi. 

Leffa kestää 2 tuntia. Siinä on ainakin 30 minuuttia liikaa, ehkä tuntikin.