Lentävä kuolema / Nina Forsman ja Sakari Suuronen
Lentävä kuolema eli tuberkuloosi on ihmiskunnan pahimpia vitsauksia. Sen jälkiä on löydetty jo Egyptin faaraoiden muumioista. Suomessa pahin epidemia oli 1940-luvulla, jolloin erityisiin parantoloihin otettiin yli 10000 potilasta vuodessa. Tauti oli vakava, kuolleisuus merkittävä ja vammautuminen yleistä. Hoidot olivat ennen antibioottien ja rokotusten keksimistä joko rajuja keuhkoleikkauksia tai korostetun rauhallisia eli lepäilyä ulkoilmassa parantolojen parvekkeilla.
Lentävä kuolema -dokumentti kertoo 1900-luvun alkupuoliskon parantoloista monimuotoisesti: dramatisoituja kohtauksia, vanhoja arkistofilmejä ja vielä elossa olevien aikalaisten haastatteluita yhdistellään taiten. Erityisen vaikuttava on dokumentin läpi kulkeva tarina lapsista, joiden äiti sairasti tuberkuloosia ja jotka siksi otettiin heti synnytyksen jälkeen huostaan niin sanottuihin joulemerkkikoteihin. Tämän kokeneen nyt jo eläkeläisnaisen ja hänen äitinsä haastattelut ovat koskettavia.
Parantoloihin päätyi paljon nuoria ihmisiä, jotka voimiensa mukaan toimivat kuten nuoret aina: rakastuivat, salakuljettivat viinapulloja, järjestivät mielenosoituksia. Erityisen liikuttavaa on nähdä miten 1950-luvulla tavannut pari pitää dokumentissa toisiaan kädestä ja kertoo tapaamisestaan.
Tällaista dokumenttia ei AI pysty tekemään. Ihan jo siksi dokumentti kannattaa käydä katsomassa leffateatterissa. Tai katsoa telkkarista kunhan se sinne saapuu.


Kommentit