Naisen taistelut ja muodonmuutokset / Édouard Louis

Louis (Eddy) jatkaa elämänsä, perheensä kertomusta tällä kertaa äitinsä näkökulmasta. Samalla hän jatkaa köyhyyden, toivottomuuden ja erityisesti väkivallan tutkimista sekä omakohtaisena kokemuksenaan että yleisemmin sosiologina. 

Kirja on lyhyt, reilut 100 sivua hyvin väljästi ladottua tekstiä, ei varsinaisesti romaani, novelliksi liian pitkä. Essee varmaankin. 

Louisin elämän pääpiirteet: syntyminen köyhyyden, alkoholismin, väkivallan riivaamaan perheeseen ja Ranskan syrjäseudulle, oman homoseksuaalisuuden tajuaminen jo nuorena, loputon kiusaaminen ja häpeä ja nöyryyttäminen koulussa, ja sitten pelastuminen 50 kilometrin päähän lukioon, yliopistoon ja lopulta näistä kertovien kirjojen myötä kansainväliseen kuuluisuuteen, pois perhettään kiusanneesta kierteestä. Nämä tunnemme aiemmista kirjoista. 

Tällä kertaa tutkimuksen keskiössä on Loiusin äiti, joka sai juopon miehen kanssa lapsen jo 18-vuotiaana, sitten toisen, väkivallan ja alkoholismin vuoksi jätti miehen vain päätyäkseen toisen samanmoisen kanssa avioon ja saadakseen kolme lasta lisää. Nuoruus katosi, elämä kutistui kotiin, ja oli riivattua. Louis häpesi äitiään, ei päästänyt tätä koulunsa juhliin, ja käyttäytyi huonosti. Lopulta äiti jättää miehensä, vapautuu, muuttaa uuden miehen kanssa Pariisiin, jossa köyhänäkin rikkaiden keskellä koittaa vapaus. Myös äidin ja pojan välit paranevat. Tarinalla on kaunis loppu. 

Louisin kirjoja lukiessa epäusko on aina lähellä. Tapahtumat ovat tältä vuosituhannelta vaikka meno on kuin suomalaisissa elokuvissa 1950-luvulta, ero vaikkapa uuden ranskalaisen elokuvan maailmaan, Ranskaan feminismin ja vapauden ja tasa-arvon maana on suunnaton, on vaikea ymmärtää miten huonosti asiat voivat olla. Ei vain köyhyys vaan sen taustalla ja siitä sikiävä juoppous, häijyys, väkivalta hengästyttävät. 

Louisin kirjojen lukeminen avaa maailman, josta en muutoin tietäisi mitään. Siksi niitä kannataa lukea, moneen kertaan.