Viimeinen kaatunut / Joonas Konstig

Sota on ohi. Suomessa vallitsee ankara rauha, jonka varmistaa valvontakomissio. Suomen armeija on kätkenyt aseena ympäri maata soihin, talojen välipohjiin ja ties minne, ja tästä vihin saanut punainen Valpo on yhteistuumin komission kanssa etsintäkuuluttanut kätkijät. 

Kaukopartiomies Aarne Salo on paennut Tukholmaan englantilaisen vaimonsa Helenin kanssa. Elämä on köyhää, mutta Helenin raskaus luo toivoa tulevaan. Yhtäkkiä Aarneen otetaan yhteyttä: asekätkökartta on joutunut Kainuussa vääriin käsiin ja ja uhkana on kartan päätyminen Valpon ja venäläisten käsiin. 

Aarne on aina valmis partiomies ja lähtee selvittämään asian, hakemaan kartan takaisin kätkijöille. Helen lähtee mukaan. Alkaa seikkailu, johon sotkeutuu Aarnen kommunistiveli Hugo, Ilomantsin koko kylä. Elämä on ankeaa rajaseuduilla, ruokaa vähän, täit ja luteet kiusaavat, väkivalta yleistä eikä naisella ole arvoa. Vaikka maassa näennäisesti vallitsee laillisuus, ei sitä rajaseudulla tunneta: voima ja aseet määräävät. 

Seikkailu on hurja, tapahtumat moninaiset. Juoni vie mukanaan, mutta on silti uskollinen maamme historialle aivan loppua lukuunottamatta. 

Konstig on laatinut kirjansa taidokkaasti. Henkilöhahmot ovat uskottavampia kuin genressä yleensä, osa jopa lähestyy Westön sodasta kertovien kirjojen hahmoja. Aarnen vaimon Helenin hahmon kautta Konstig pystyy kommentoimaan tapahtumia ulkopuolisen silmin, tuomaan tarinaan kansainvälisen, laajemman näkökulman. Kirjan tapahtumat kerrotaan vuoronperään Aarnen ja Helenin näkökulmasta, minkä lisäksi Helenin päiväkirja tuo kolmannen näkökulman. 

Kirja on hyvä omassa lajissaan. Jos haluaa tietää jotain asekätkennästä, Konstigin kirja on miellyttävä tapa päivittää tietonsa. Vaikka Konstig ei aivan Westön tasolle yllä, kirjan parissa vietetyt 4 tuntia eivät mene hukkaan.