Varasteleva varpunen / Robert Jules Guédiguian

Marseille kesällä, vanhan kaupungin kujat, pienet uimarannat, talojen vierestä kolistelevat junat, köyhät ihmiset elämässä päivästä toiseen, loppuneet rahat, varakkaita vanhuksia hoitava Maria.

Marian rahat ovat lopussa, mutta hän haluaa silti auttaa tyttärenpoikaansa pianonsoiton harjoittelussa. Niinpä Maria varastaaa hoitamaltaan vanhalta mieheltä, entiseltä heilaltaan, sekin, ja vuokraa pianon. Hän varastaa muiltakin asiakkailtaan seteleitä, joilla ostaa itselleen ostereita ja maksaa kelvottoman miehensä pelivelkoja. 

Vanhan miehen poika huomaa Marian varkauden, uhkaa oikeudenkäynnillä, mutta Marian tytär “hoitaa homman” ja samalla poika rakastuu tyttäreen. Syntyy intohimoinen sivusuhde, yhtäkkiä kuumaa on muukin kuin sää. 

Koska elokuva ei ole tragedia, lopussa asiat selviävät eikä Maria joudu vastaamaan teoistaan oikeuteen. Loppu on onnellinen, ja kiehtovasti aivan kaikki asiat eivät selviä. 

Tarina on kaunis, yksinkertainen, koskettava. Katsoja samaistuu henkilöhin, välittää heistä, toivoo heille parasta. Kuvat kaupungin kesästä luovat jopa tuoksukokemuksia, muistoja matkoista Välimeren rannoille. 

Elokuva on merkillinen taidemuoto. Vaikka tarina olisi pieni, tunteet ovat suuria. Taitavien näyttelijöiden hienovireiset ilmeet kertovat enemmän kuin heidän vuorosansa, erityisesti tässä Marian ja hänen exänsä. 

Jos marraskuu ahdistaa, käy katsomassa Varasteleva varpunen. Elokuvan alkuperäinen nimi La Pie Voleuse tarkoittaa varastelevaa harakkaa, joka olisi ollut parempi suomennos. Nyt näet jää epäselväksi onko Maria varpunen, jolta hän en mitenkään vaikuta. La Pie Voleuse sen sijaan on kapakka, jossa Marian kelvoton mies pelaa korttia.