Leninin valssi / Paavo Matsin

Jopas nyt kirjan lykkäs! En useinkaan jätä kirjaa kesken, en vaikka en siitä mitään ymmärtäisi. En jättänyt tälläkään kertaa, mutta tunnustan lukeneeni viimeisen kolmanneksi sellaillen, koska en todellakaan ymmärtänyt mitään. Selailu ei varmaankaan lisännyt ymmärrystä. 

Vaan asiaan. Suomi on jotenkin voittanut Venäjän ja saanut kaupan päälle Viron hallintaansa. Virolainen taskuvaras Opitovits vapautuu Tampereen vankilasta, tapaa ystävänsä Hinkkarisen ja yhdessä päätyvät kännissä varastamaan Leninin museostaan. Lenin saa olutta ja herää henkiin vaikka onkin rautatappi perseessä oleva vahanukke. Sankareille tulee äkkilähtö kotiin Viroon, moisia varkaita ei Mansessa katsella. 

Perillä Tartosssa Leninin kaksoisveli parantaa sairaita ja on jopa väleissä kaupunkia hallitsevien kissojen kanssa. Kissat ovat isoja, raakalaismaisia ja pakottavat ihmiset piileskelemään kapakoissa päiväkausia. 

Ja sitten alkaa tapahtua. Ties mitä, en kertakaikkiaan ymmärtänyt. Kaikenlaisia kummallisia patsaita ja rakennuksia löytyy, kapakat ovat kuumankosteita, ämmillä isot hinkit ja hekin sammuneita. Kissat määräävät. Lopuksi sankarit pakenevat tai muutoin vain päätyvät kotikaupunkiinsa Viljandiin, jossa on tolkullisempi meininki.

Ehkäpä tätä kirjaa pitäisi juoda Viru Valkean kera. Tai jotenkin silleen fantasia-scifi-silmälasein. Tai sitten tämä vaaan on minulle liian vaikea opus. Mutta Lenin elää!