Huutamisen taito / Josefina Rautiainen

Josefina Rautiainen kertoi esityksen jälkeen elokuvansa (jonka kirjoitti ja ohjasi) olevan tuotettu yksityisellä rahoituksella, koska hän (ja hänen kanssaan työskennelleet) halusivat tehdä elokuvan eivätkä odotella rahoituspäätöksiä. Rahoitus oli vaatimaton, minkä vuoksi elokuvassa on vain kaksi kuvauspaikkaa (huone ja kesämökki), viisi näyttelijää, ja kuvauspäiviä oli vain 15. 

Elokuva on yllättävän hyvä ottaen huomioon tekemistä rajoitteet. Se kertoo terapeutista (Anu), jolla on potilaanan lapsuudessa tramatisoitunut Heloisa. Heloisa on rakastunut ja ryhtynyt fantaisoimaan väkivaltaisista teoista. Hän on hankala potilas, mikä saa Anun yrittämään parhaansa, jopa tarjoamaan terapiaa ilmaiseksi. Heloisa kuitenkin lopettaa terapiassa käymisen. 

On kesä, juhannus, ja Anu on kutsunut ystäväpariskunnan mökilleen. Pariskunta on hankala, riitaisa, mutta varsinainen hankaluus saapuu myöhemmin: Anun poika (huonot välit) yhdessä uuden ystävättärensä, Heloisan kanssa. 

Elokuva käsittelee näiden ihmisten suhteita. Anu ja Heloisa kyräilevät, illan myötä tapahtumat vievät Heloisan paniikkikohtaukseen ja Anun pois terapeutin roolistaan. Loppuratkaisu yllättää. 

Näyttelijät tekevät parhaansa, suurimman osan ajasta kerronta on sujuvaa, mutta joissakin kohdin elokuvan keinot loppuvat, teksti kuulostaa kuunnelmalta eikä kuva lisää paljoakaan.  Henkilöohjaus on nuorella ohjaajalla vielä hieman horjuvaa, tai sitten aikaa ei vain ollut tarpeeksi. 

Rautiainen kertoi aikovansa ohjata ja kuvata ensi vuonna toisen elokuvan yksityisrahoitteisesti ja vain kahden näyttelijän kanssa. Toivottavasti aie toteutuu, sillä osaamisensa on lupaavaa.