Turistina Tampereella.

Olen kotoisin Tampereelta. Asuin siellä (Kaakinmaalla, Epilässä, Amurissa) syntymästäni kunnes muutoin opiskelemaan Helsinkiin eli vuoden 1968-1989. Muutettuani Helsinkiin kävin Tampereella usein, asuivathan siellä veljeni, isäni, äitini ja ystäväni. Sittemmin vanhempieni kuoltua ja elämäni asettuessa keski-ikäisyyteen olen käynyt Tampereella harvemmin, muutamia kertoja vuodessa pääosin veljeäni tapaamassa. Ystäviäni olen harvemmin tavannut, ja vielä harvemmin olen viettänyt tuntiakaan Tampereella turistina nopeasti muuttuvaa kaupunkia katsellen. 

Nyt työttömänä - ja jostain syystä Suomessa oleskelevana - huomasin, että Tamperehan on lähellä kuten se on aika ollut, junat kulkevat usein ja nopeasti, jopa paikallisjunat. Siispä Tampereelle satunnaisena päivänä, joksi valikoitui perjantai. 

Turistina kysyin netiltä mitä Tampereella kannattaisi syyspäivänä tehdä. Netti suositteli Vapriikkia, joka on entisiin Finlaysonin tehtaisiin perustettu museokeskus. Erityisesti minua kiinnosti Jääkiekkomuseo, joka on isäni työkaverin ja perhetuttumme Aarne Honkavaaran vuonna Hakametsän halliin vuonna 1979 perustama. Näin kauan minulla meni ennen kuin ehdin museeon! Vaan olihan museo erikoinen: ensimmäinen huone on täynnä aateloitujen pelaajien ja vaikuttajien ja erotuomareiden ja valmentajien kuvia, toisessa tilassa on pelipaitoja ja kertomus (tekstiä ja esineitä) pelin kehityksestä Suomessa. Kokonaisuus on jopa lätkästä viisveisaavalle kiinnostava, huolella valmisteltu. 

Jääkiekkomuseon vieressä on muutaman huoneen Finlayson-museo, joka kertoo tekstiiliteollisuuden noususta, loistosta ja tuhosta Tampereella 1700-luvulta 1990-luvulle. Tämä kertomus on tietenkin Tampereella koulussakin tutuksi tullut, mutta museon kangasnäytteet ja muutamat laitteet ja kertomuksen työtekijöiden arjesta kyllä pysähdyttivät niin kuvannollisesti kuin konkreettisesti. 

Luonnontieteellisessä museossa on nalle, susi, ilves, ahven, hirvi ja ties mitä. Kelpo kokoelma opettavaisesti esillepantuna. 

Tutustuimme ystänäni kanssa myös Tammelantorin saksalaiseen olut- ja makkarokojuun ja Oma-baariin. Kelpo paikkoja, sellaisia joihin turistin veisin museon lisäksi. Uutta modernia, vekkulia tamperelaisuuta. 

Matkustin myös ratikalla. Se on mukava ja nopea.