Running man / Edgard Wright

57-vuotiaana lähdin ensimmäistä kertaa kesken elokuvan pois teatterista. Tunnin jälkeen en enää kestänyt Edgard Wrightin ohjaamaan Stephen Kingin kirjaan perustuvaa Running Man -elokuva. Ei auttanut vaikka istuin Imax-teatterissa, kuva on virheetön ja äänet jykevät. Ei, koska leffa oli kuin viiden pennin kopio Blade Runnerista, kuin eläväksi pakotettua sarjakuvaa, hahmot aivan käsittämättömän yksiulotteisia, tarinasta oli kadonnut (tai oikeastaan kerrottu kuin idiooteilla) yhteiskuntakritiikki, ja vaikka tietokoneella luodut lavasteet olivat vaikuttaiva (ja vaikka niihin oli kopioitu idea Leni Riefenstahlilta), niin homma ei vaan toivonut. Kerrota oli junnavaa vaikka olikin nopeita leikkauksia. 

Toki voi olla, että hienoin action ja mahtavimmat tietokoneanimaatiot jäivät näkemättä.

Ai niin, Stephen Kingin kirjan luin joskus 1980-luvulla. Se oli muistaakseni hyvä. Jossain hyllyssäni se yhä on, mutta piileskelee. 

Tarttee jättäää yhdysvaltalainen elokuvatuotanto vähemmälle. Tämä ja hyväksi mainittu One Battle after another pettivät odotukseni kovasti, joskin One Battle ei sentään pakottanut lähtemään kesken (vaikka mieli kyllä ekan 30 minuutin jälkeen teki). 

Olipahan tämäkin hukkaan heitetty tunti ja 24 euroa. Kelvollisia eurooppalaisia tai aasialaisia leffoja voi 24 eurolla katsella kaksi ja 4-5 tuntia.