Lentämisestä, elämästä ja tekoälystä


Lentämisestä

Lensin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana vuonna 1988. Reitti oli Helsingistä Tampereelle, Finnair myi halvan lipun. Matka kesti paljon pidempään kuin junalla ja jouduin soittamaan faijan hakemaan minut Tampereen lentokentältä Pirkkalasta.

Seuraavan kerran lensin heinäkuussa 1995 Barcelonaan logiikan kesäkouluun. Ja takaisin, maantiefillari mukanani.
Sitten lensinkin sinne ja tänne ja asuin eri mantereilla kunnes vuonna 2018 sain tarpeekseni lentämisestä. Vuosina 2019, 2020, 2021, ja 2024 en lentänyt lainkaan.
Tänäkään vuonna en aio lentää ellei nyt työn puolesta ole pakko. Toivottavasti ei, koska lentokoneet ovat sekä vartalolleni että egolleni aivan liian ahtaita.


Iloinen uusi päivä

Tiettekös miten ihanaa on herätä uuteen päivään, lukea, kirjoittaa ja huomata, että energiaa ja intoa ja ajatuksia ja kummallista pöhinää päässä on vaikka muille jakaa? Että kun lukee jotain, päässä syntyy analogioita, vastaväitteitä, kiistakirjoittuksia? Että tekee mieli lukea monta kirjaa, aamun lehdet, uusi Tuli&Savu, ja se on vasta alkua.
Tällaista on elämäni. Ihan joka päivä. Ei voi valittaa!
Sorry siitä, jos somesi täyttyy.


Tekoälystä

ChatGPT kuulemma osaa tehdä SWOT-analyysien yrityksen kilpailijoista. Aikaa kuluu sekunteja, ja kas on valmista.
Analyysin voi sitten esitellä vaikka johtoryhmän kokouksessa. Ja kaikki ovat onnellisia! Pomo kehuu.
Entä sitten? Osaako esittäjä vastata kysymyksiin kuten: mitä meidän pitäisi nyt tehdä? Mitä meidän pitäisi muuttaa? Mikä tässä tärkeää?
Vai onko tärkeää vain analyysin saaminen nopeasti ja ilmaiseksi? Että hommat on tehty, to do-lista lyhyempi?
Eikö koneen käyttäminen analyysin tekoon ole kuin kokeessa lunttaanista?
Ja eikö jokainen saman kilpailijan kilpailija, siis meidän kilpailijamme, saa saman analyysin yhtä helposti. Mikä on kilpailuetunamme, kun kaikilla sama analyysi?

Matkustamisesta

Tässä on jotain outoa. Aivan kuin 80-luvulla olisi ollut tavallista matkustella ulkomailla, ja että jos niin ei tehnyt, oli perhe vähävarainen.
Isäni oli lukion lehtori ja äitini Sokos-marketin kassapäällikkö. Olen syntynyt 3 vuotta Lymiä ennen. Perheemme kävi vuosien 1968-1986 välillä ulkomailla kahdesti: kerran Tukholmassa ja kerran Visbyssä. En muista kaltaisteni keskiluokkaisten perheiden lasten matkustelleen.
Ettei tässä nyt toimittaja vähän käytä nykyhetkeä menneen mittarina.


Temusta

Ekaa kertaa kävin tsekkaamassa mitä Temu myy. Sieltähän saisi kalsareita ja housuja niin halvalla, ettei kannattaisi edes pestä. Pitäisi vaan ja heittäisi roskiin. Samoin saisi pyyhkeitä. Ja 20 meikkipensselia 3 eurolla, jne. 300-osaisen työkalusarjan kympillä.
Eikä edes toimituskuluja!
Saisipa vaikka Leninin ja Maon kootut teoksetkin, vaikka 3 sarjan kympillä. Tilaisin heti

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc