Näin Helsingin kasvavan / Väinö Tanner

Väinö Tanner, joka myöhemmin oli keskeisiä poliitikkojamme ja työväenliikkeen johtohahmoja, syntyi  Helsingissä työläisperheeseen 1880-luvun alussa. Kaupunki oli pieni, loppui jo nykyisen eduskuntatalon kulmille, Töölössä oli vain muutama huvila, asutus ei ulottunut Hietalahteen, oli vain vähän asukkaita. Kaupunki alkoi kasvaa nopeasti, elämä muuttui sähkön ja vesihuollon ja puhelimenkin myötä, ratikat saapuivat. 

Tanner kuvaa muistelmissaan elämänsä kahta ensimmäistä vuosikymmentä aina 1900-luvun alkuun. Kerronta keskittyy aiheisiin - asumisoloihin, ruokahuoltoon, poikien leikkeihin, ja kaupungin kehitykseen siinä taustalla. 

Tannerin vanhemmat - isä oli töissä rautateillä, äiti kotona - ostivat asunnon Ruoholahdenkadun varresta Alku-osakeyhtiöstä, työläisten rakennuttamasta, 1880-luvun lopulla. Huoneen ja keittiön asuntoon tuli vesi, mutta se piti sitten kantaa pois. Lämpö tuli hellasta ja kakluunista, valo öljylampista. Rahaa oli vähän, joten huoneen vuokrasivat ylioppilaille, ja niin nelihenkinen perhe asui alle 20 neliömertin keittössä. 

Elämä parani vähitellen, Tanner pääsi kouluun, oppikouluun, lyseoon, ylioppilaaksi. Matkalla hän tapasi monia myöhemmin maamme historiaan vaikuttaneita, joita hän muistelee lämpimästi. 

Tannerin kertoo veikeästi lapsen näkökulman ja vanhan miehen viisauden yhteensulattaen leikeistä, seikkailuista, tappeluista, ujosteluista tyttöjen kanssa. Koko ajan taustalla kasvava Helsinki, ikään kuin Tannerin veljenä, tai ikätoverina,

Lukija, jos asuu Helsingissä, näkee silmissään Tannerin kaupungin nykyisen takana, mikä on kiehtovaa. Ja jos lukija on mies, hän tunnistaa itsensä pikkupoikana.