Sofia pukeutuu aina mustaan / Paolo Cognetti

Cognettin varhaistuotannon kertomuskokoelma kertoo Sofian tarina kymmenen eri näkökulman kautta. Sofia syntyy 1977 Milanoon. Hänen vanhempansa ovat nuoria, vielä opiskelijoita, isä pääsee töihin Alfa Romeon tehtaaseen suunnittelemaan uusia autoja, äiti jää kotiin, hänen taideopintonsa jäävät kesken. Perheen taloudellinen tilanne paranee, mutta samalla äidin yksinäisyys kotona ja horjuva mielenterveys vaativat veronsa. Perhe päättää muuttaa Milanon ulkopuolelle, uudella omakotialueelle, jos se vaikka vähentäisi riitoja. 

Riidat eiväyt vähene. Sofia varttuu poikatyttönä poikien joukossa, merirosvoleikkien, kisaillen. Teini-iän lähestyessä perheen riidat, äidin mielenterveysongelmat - ja myös isän toinen rakkaus, syrjähyppy työkaverinsa kanssa - vievät Sofian mielisairaalaan, josta hänet pelastaa hänen tätinsä, joka nuorena oli mukana Italiaa ravistelleessa punaisessa terrorissa, ja asui aikansa maanpaossa Pariisssa. Täti pelastaa Sofian, luo hänelle turvallisen kodin, josta Sofia ponnistaa Roomaan opiskelemaan näyttelemistä. 

Lopussa tarina siirtyy New Yorkiin, jossa Cognettikin opiskeli elokuvaa. Sofia on päätynyt näyttelijäksi, ja tarina kertoo ohjaajaopiskelijan esikoisleffan kuvauksista, ja siinä samalla rakkaudesta ja opiskelijaelämästä 2010-luvun alussa. 

Kirja kuvaa italian kehitystä 1970-luvun alusta 2010-luvun alkuun Sofian ja hänen sukulaistensa ja ystäviensä kautta. On vaikea tietää on tarkoituksena ollut kuvata Italiaa vain Sofiaa, mutta kumpikin onnistuu. Italia on elävä henkilö siinä missä liikuttavan kapinallinen ja itseään etsivä Sofiakin.

Cognetti kirjoittaa yksinkertaisesti, tarinaan ja henkilöihinsä luottaen. Kirjassa ei ole mitään ylimääräistä, ei pyrkimystä hauskuuteen tai draamaan sen enempää kuin luontevasti tarinaan kuuluu. 

Cognetti on hyvää vauhtia liittymässä suosikkirjailijoitteni joukkoon Austerin, Hornbyn, Haahtelan, Murakamin ja Ha Jinin rinnalle. Kiitos Roihuvuoren kirjaston henkilökunnalle!