Watermark / Joseph Brodsky

Kun lähden matkalle, varsinkin kun matkani vie minut Venetsiaan, luen matkan aluksi Brodskyn pienen kirjasen Watermark, suomeksi Veden peili. Se kertoo Nobel-palkitun runoilijan, emigrantin matkoista Venentsiaan. Brodsky saapui Venetsiaan ensimmäisen kerran talvisena iltana vuonna 1972, 32-vuotiaana. Kirjan alussa hän on asemalla, pitkästyneenä, odottaa ainoa tuntemaansa ihmistä, kaunista kommunstinaista. Vaan vaikka nainen on lumoava, Venetsia on lumoavampi. 

Kirjassa on nelisenkymmentä lyhyttä lukua, jotka eivät varsinaisesti muodosta juonta. Kukin lukua luo kuvan jotain, kertoo mitä silmä näkee. Brodskyn mukaan Venetsia on silmän kaupunkin, silmä määrää, alistaa vartalon kantolaitteeksi. Muutakin on, on kaipuu kotiin Itämeren rannalle, muistot Leningradista. 

Kirja on kuin pitkä runo, suurelta osin vaikeatulkintainen, tai ainakin monitulkintainen. Osa tarinoista luo näkymiä runouden, antiikin historiaan, osa kertoo hyvinkin suoraviivaisesti tapaamisista, illallisesta Susan Sontagin ja Erza Paudin kanssa, osa ties mistä. 

Jos ja kun haluan oppia kirjoittamaan, luen Brodskyä. On vaan vaikeata oppia ajatettelemaan kuin runoilija. 

Muutama lainaus kuvina. Tsekkaa ne, ymmärrät ehkä miksi pidän tätä kirjaa niin tärkeänä. 

Ja sitten hanki kirja käsiisi ja lue se. Et ole ennallasi päästyäsi kirjan loppun. 
Kirjan eka ja vika kuvien ekana ja vikana.